Vs: NBA Trades & Rumours
http://www.miamiherald.com/2014/07/05/4220626/dan-lebatard-resolution-for-the.html
Tämä on mielestäni erinomainen kirjoitus, vaikkakin lukiessa kannattaa pitää takaraivossa, että stoori on kirjoitettu miamilaiseen mediaan. Ihan kaikkea en toki sellaisenaan allekirjoita, mutta suosittelen lukemaan.
Pari ajatusta.
Aina silloin tällöin unohtaa, että käytännössä kaikki mediaan asti yltävät huhut vuodetaan sinne syystä. Kuten kaikki tietävät, NBA-reportterit eivät koskaan kerro, mistä huhut tai spekulaatiot ovat peräisin, vaan lähteenä toimii aina epämääräisesti “sources” – “lähteet”. Esimerkkinä vapaaherramarkkinoiden alkupäivinä ilmoille vuotanut tieto, että Miamilla on käytettävissään jopa $12M dollaria uusien vahvistusten kirjaamiseen. Koska tällä hetkellä vaikuttaa siltä, ettei tuo koskaan pitänyt paikkaansa, ehkei huhun takana ollutkaan mikään Heatin organisaatiossa syvällä oleva lähde, vaan vaikkapa Marcin Gortatin agentti? Sillä mitä seuraavaksi tapahtuikaan, isoimpien UFA-pelaajien seurat panikoivat Miamin huhuttujen rahavuorten edessä ja bäm, Wizards tuli välittömästi käsi ojossa tarjoamaan 60 miljoonaa dollaria Gortatille.
Urheilumedia ei tee työtään pelkästään tuodakseen fanien silmille mahdollisimman todenmukaisen kuvan sen hetken tilanteesta, vaan myös tehdäkseen itselleen rahaa. Siksi on huomattavasti fiksumpaa myydä lähestymiskulmaa “Miamissa hiljaista – LeBron James lähdössä?” kuin “Miamista ei mitään uutta”. Myös seurat voivat käyttää tätä hyväkseen: en yhtään ihmettelisi jos uusimman “Melo harkitsee Lakersia” –huhun takana olisi joku Mitch Kupchakin kätyri tavoitteenaan saada noin 36 miljardia Lakers-fania edes vähän kiinnostuneeksi seurasta.
Sitä en toisaalta kiellä, etteikö täysin päättömän huhumyllyn seuraaminen olisi ajoittain melkoista viihdettä. Missään muussa seuraamassani urheilusarjassa ei varsinaisen pelikauden lisäksi ole näin merkittävää peliä pelin sisällä, kuin tietokonepeliin ladattava lisäosaa, jolla ei oikeastaan ole mitään tekemistä itse urheilun kanssa, vaan on enemmänkin sekoitus palapelien rakentelua, shakkia ja pokemonkorttipelejä. Kuten LeBatard jutussaankin totesi: “saippuaoopperaa miehille”.
Siirtomarkkinahäslinki on pahimmillaan (tai parhaimmillaan) jopa viihdyttävämpää kuin itse pelit. Fanille edes teoreettinen mahdollisuus supertähden kirjaamisesta omaan jengiin luo niin paljon toivoa, että siihen on hankala olla tarttumatta. Suns-kannattajan näkökulmasta on huomattavasti siistimpää leikkiä nojatuolirekosta ja miettiä mitä Minnesotalle pitäisi treidata vaihdossa Kevin Lovesta kuin katsella ympärilleen läntisesssä konferenssissa ja tajuta, että ensimmäiseltä pudotuspelikierrokselta ulospääsy on mitä todennäköisimmin vain utopiaa. On siistimpää kuvitella LeBronia juoksemassa kenttää Suns-paidassa kuin muistella, että Alex Len ja Archie Goodwin tekivät yhteensä 280 pistettä tulokaskausillaan.
Kaikki koripallo.com-viestejäni edes sivusilmällä lukeneet ovat varmaan jo kyllästyneet lukemaan jankutusta siitä, kuinka urheilu – ja varsinkin 7000 kilometrin päässä tapahtuva NBA-koris – on vain viihdettä. Mutta niin se vain menee, ja siksi en lopulta näe mitään väärää huhumyllyn seuraamisessa niin intensiivisesti ja sinisilmäisesti kuin tahtoo, sillä teen sitä ehkä liiankin aktiivisesti itsekin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että asiat harvemmin oikeasti ovat juuri niin kuin miltä näyttävät.
(Yksi ristiriita LeBatardin tekstistä: miten Heatin organisaatio voi muka pimittää toimintaansa erinomaisesti, mutta silti kirjoittaja tietää Rileyn ja kavereiden olevan luottavaisia superkolmosten pitämisestä?)