Vs: NCAA 2012-13
Konferenssisekasotku: kitinää ja ratkaisuehdotus
(
http://yliopistokoris.blogspot.fi/2012/10/konferenssisekasotku-kitinaa-ja.html)
Yliopistokoripalloa on viime vuosina ryöpytetty niin paljon, että lajista on lähellä mennä maku kokonaan. Nyt en puhu NCAA Tournamentin liiallisesta laajentamisesta (ja pilaamisesta), joka taisi olla hyvin lähellä toteutua, enkä NBA:n ikärajasäännöstä ja one-and-doneista, enkä myöskään suoranaisesta vainosta joitakin tulevia NCAA pelaajia ja heidän pelioikeuksiaan kohtaan, vaan koulujen konferenssijaosta.
Asiaan vähemmän perehtyneille taustatiedoksi, että joukkueita on heitelty - ja tullaan vielä heittelemään lisää - konferenssista toiseen ympäri NCAA:ta. Joitakin liigoja on taas paisutettu liian suuriksi. Joukkueiden siirtäminen tuhoaa kymmeniä vuosia - joissan tapauksissa lähemmäs sata - vanhoja kiihkeitä rivalryja ja vie konferensseiltä identiteetin. Toisin kuin monissa muissa lajeissa ja sarjoissa, yliopistokoripallossa konferenssit ovat tärkeitä omine historioineen ja niiden sisäisistä mestaruuksista on vuosien varrella taisteltu jopa kiihkeämmin kuin koko yliopistokoripallon mestaruudesta. ACC ja Big 10 ovatkin käsitteita siinä missä NCAA:kin. Uusi suuntaus romuttaa yliopistokoriksen luonnetta ja juuri sitä sen tärkeintä ydintä, joka tekee lajista meidän fanien silmissä amerikan pliisuja ammattilaisliigoja paremman.
Ja miksi? Koska toisen yliopistolajin, amerikkalaisen jalkapallon, tuotteistamisessa on ilmeisesti parantamisen varaa ja konferenssijaon uskotaan auttavan asiaa, ja koska juuri nyt on otollinen tilaisuus muuttaa asioita koripallon kustannuksella. NCAA koriksen taloudellinen hyöty on jo maksimoitu pitkällä aikavälillä mahtavien tv-sopparien muodossa, joten yliopistokoriksen kehittämiseen ei ole paineita panostaa. Päin vastoin, nyt onkin koulujen ja konferenssien toimesta katsottu, että koripallon hyvinvointia uhraamalla voidaan tehdä muutoksia jotka saattavat (tai sitten eivät) viedä NCAA futista tuotteena eteenpäin.
Selvennykseksi tähän väliin mainittakoon, että suurin osa yliopistoista osallistuu kaikkiin lajeihin samassa konferenssissa. Siis jos Texas pelaa korista Big 12:ssa, niin se tekee myös jenkkifutiksessa ja god knows missä muissa lajeissa. Saman koulun eri lajien joukkueet ovat siis sidottuja toisiinsa.
Koripallo-näkökulmasta tarkasteltuna NCAA:n konferenssijaossa ei ole ollut mitään vikaa, muutokset tehdään siis puhtaasti futiksen takia. Kyse ei siis missään nimessä ole siitä, että myös NCAA koripalloa koitettaisiin kehittää ja että siinä vain mentäisiin hyväntahtoisesti metsään, vaan siitä että koripallon hyvinvointia uhrataan tietoisesti.
Nämä kaksi asiaa risoo: 1) kouluja on siirrelty konferensseista toisiin koripallon kannalta todella huonolla tavalla, ja 2) merkittävimpien konferenssien joukkueiden lukumäärä on jatkanut kasvamistaan koripallolle kestämättömälle tasolle. Muutosta voisi verrata skenaarioon, jossa SM liigasta vietäisiin pois Jokerit ja Tappara (toiseen saman kaltaiseen sarjaan), mutta HIFK ja Ilves jäisivät, ja sitten lisättäisiin liigan joukkueiden määrä kahteenkymmeneenviiteen ottamalla sinne seuroja joiden lätkä on mitä sattuu, mutta niillä on hyvät lentisjengit. Kerrataanpa ihan viimeisimpiä joukkueiden siirtoja konferenssien välillä:
- Missouri siirtyi täksi kaudeksi Big 12:sta SEC:n (johon se ei sovi maantieteellisestikaan). Adios keskilännen perinteisin koris-derby "Border War" Missourin ja Kansasin välillä. Huomaa: Kansas ei ole kova futiskoulu joten menetys koskee vain koripalloa. Ei siis tunnu missään.
- Texas A&M siirtyi myös SEC:n, tuhoten perinteisen rivalryn Texasin kanssa. Miksi? Ilmeisesti optimoimaan SEC:n futiskoulujen määrää.
- West Virginia siirtyi Big Eastista Big 12:n (johon se sopii maantieteellisesti vielä huonommin kuin Missouri SEC:n). Good bye "Backyard Brawl" West Virginian ja Pittsburghin välillä.
- Syracuse siirtyy kaudeksi 2013-14 Big Eastista ACC:n ja lopettaa Big Eastin merkittävimmän kaksinkamppailun Syracuse-Georgetown ja imee mehut Big Eastin mestaruusturnauksesta. Miksi? Koska ACC haluaa petrata futiksen tasoaan. Georgetownissa ei pelata futista (tosissaan)joten aivan sama miten rivalrylle käy. Litsarina naamalle tässä keississa lyödään vielä sillä, että Syracuse on ensisijaisesti koriskoulu, silti mennään futiksen ehdoilla. (Henkilökohtaisesti Syracusen siiryminen harmittaa myös siksi, että se vie minulle fanina vuoden tärkeimmän yksittäisen pelin koripallokalenterista.)
- West Virginian ja Syracusen lisäksi Big Eastista ovat lahdössä Pittsburgh ja Notre Dame (molemmat ACC:n). Millä Big East - koripallolle rakennettu, ja viime vuosien paras koripallokonferenssi - paikkaa menetykset? Värväämällä futiskouluja lännestä! Nice! Paitsi että Houston ja SMU (molemmat Texasista) ovat ovat hyvin kaukana Big Eastin kehdosta, koillis-USA:sta, joukkueilla ei ole mitään annettavaa konferenssille koripallollisesti.
Lähes yhtä paha ongelma kuin joukkueiden sinne tänne huiskiminen on tuo konferenssien kasvattaminen. Tätä on tapahtunut jo pidempään, mutta tähän asti muutokset ovat olleet vielä jollakin tapaa nieltävissä koska konferenssien rungot ovat pysynyeet ennallaan. Mutta jenkkifutiksessa ilmeisesti halutaan joukkuemäärältään entistä suurempia konferensseja, ja mennä kohti mallia jossa suurimpien liigojen (ns. BCS) yliopistot erottautuisivat selkämmin muusta NCAA:sta. Povatussa skenaarioissa nämä koulut jakautuisivat pariin megakonferenssiin, ja on haisteltavissa, että tarkoituksena olisi lopettaa futiksen naurettava Bowl-pelleily ja siirtyä reiluihin playoffeihin. Suuret konferenssit, joiden sisäisten mestarien kesken ratkotaan koko NCAA:n voitto kuulostaa varmasti futikselle järkevältä (hei, missä tämä malli on nähty ennen: alkuperäisessä koriksen NCAA Tournament formaatissa!), mutta pitääkö tämän toteuttamiseksi riskeerata koripallon tulevaisuus?
Koska yliopistokoripallossa pelataan kaudessa tusinan sijaan n. 20 konferenssin runkosarjan pelia, megakonferenssimalli ei sinne istu. 16-18 joukkueen liigat - luku johon ollaan kai suunnilleen menossa, ja joka ilmeisesti on sopiva futikselle - eivät yksinkertaisesti toimi koripallossa. Puhtaaseen kaksinkertaiseen sarjaan ei silloin pystytä, joten otteluohjelmat eroavat koulujen välillä. Tämä syö aiemmin mainitsemaani konferenssin kilpailullista itsenäisyyttä ja yliopistokoriskaudesta on vaarassa tulla pelkkä NCAA Tournamentiin tähtäävä satunnaisten parinkymmenen pelin rykäys. NCAA Tournament on mahtava urheilukilpailu ja lajin tärkein elementti, mutta jokainen yliopistokorista seuraava ymmärtää konferenssien merkityksen lajille. Liian suuret konferenssit laimentavat konferenssien sisäisiä rivalryja - sikäli kun niitä kohta on enää jäljellä - sillä tulevaisuudessa, joissan tapauksissa jo nyt, ne saattavat sisältää vain yhden pelin vuodessa kahden sijaan. Yliopistokoris, kuten vaikka Italian tai Englannin futis, elää derbyistä, ja joka kaudella kuuluu pelata pahinta kilpakumppania vastaan kerran kotona ja kerran vieraissa. Enempi on liikaa, vähempi liian vähän, tämä on ainoa optimi ja tämä on erittäin tärkeää! Koripallokonferenssille ideaalijoukkuemaara on minun mielestani 8-10, joidenkin muiden mielestä 10-12, mutta ei varmasti kenenkään mielestä yhteään tuon enempää.
Paitsi että muutosten seurauksena perinteisiä kaksinkamppailuja tuhoutuu ja konferenssien joukkuemäärät kasvavat liian suuriksi, uusi NCAA kartta on maantieteellisesti sellainen sekamelska, että kartan katsominenkin saa voimaan pahoin. Big Eastissa pelaa kohta kouluja Amerikan jokaisesta kulmasta. Atlantic Coastilla (ACC) ja Tyynenmeren (Pacific 12) konferensseissa on joukkueita niin kaukana rannikolta kun on vain mahdollista. South Eastern (SEC) ulottuu West Virginiasta Texasiin. Ei tässä ole enää mitään järkeä!
Paluuta edes siedettävään yliopistokorismalliin tuskin enää on odotettavissa, mutta tässä teoreettinen ehdotukseni konferenssijako-malliksi, joka mielestäni mahdollistaisi sekä koripallon että jalkapallon hyvinvoinnin (en tiedä NCAA futiksesta juuri mitään, mutta jos olen ymmärtänyt syyt muutoksiin oikein tämä voisi toimia. Jos joku futisfani lukee tämän olisi mukava kuulla näkemystä kokonaisuudesta siltä kantilta katsottuna):
Pidetään konferenssien koulujen määra tasolla, joka mahdollistaa toimivan koripallon: 8-12 koulua per liiga, pitäen maantiedosta ja perinteistä kiinni. Jaetaan kuusi (tai kahdeksan) suurta liigaa kahden konferenssin "alliansseihin" jotka toimivat jalkapallossa yhteistyössä (voivat vaikka pelata yhteiset playoff-mestaruusturnauksen koriksen ACC-Big 10 Challenge hengessä), mutta koripallossa erikseen. Täten kummankin lajin joukkuemäära olisi optimi. Karsimalla pari koulua sieltä täältä päästäisiin tuohon noin 8-12 per liiga, ja koska kaikissa kouluissa ei pelata BCS futista, sillä puolella luku pysyisi alle 10+10=kahdessakymmenessä jonka luulisi futikselle sopivan.
Parit voisivat luonnollisesti, ja maantiedetta mukaillen, olla esimerkiski Big East/ACC, Pac 10/Mountain West, Conference USA/SEC ja Big 10/Big 12.
A vot, ongelma ratkaistu.
