Suomalaisten nais- ja miespelaajien joukkueita oli sadan parhaan joukossa yhteensä alle kymmenen. Pöllän Oklahoma oli ainoana 50 parhaan joukossa. Ainoastaan harvat "menestyneiden" joukkueiden suomalaispelaajista olivat raivanneet tiensä aloitusviisikkoon...
Kysymys1:
Paraneeko vai heikentyykö tämä tilanne (menestys) tulevina vuosina?
Ottaen huomioon suomalaispelaajien viime vuosien rynnistyksen NCAA:han ja WNCAA:han, voisi tietysti arvailla, että paranisi. Ainakin mahdollisuuksia pitäisi olla enemmän. Toisaalta iso osa tuosta virrasta on ainakin miesten puolella suuntsautunut sinne kehnomman kastin joukkueisiin. Että en nyt minään erityisen ruusuisena pitäisi ainakaan lähitulevaisuutta.
Juuri nyt taitaa olla miesten puolella lähinnä Edon Maxhunin (ja/tai Tomas Murphyn) varassa, pelaako kukaan lopputurnauksessa avauksessa ensi vuonna. Pöllän ja Valtosen jengit omaa potentiaalia lopputurnaukseen, mutta Pöllä ja Valtonen kuluttaa lähinnä penkkiä. Andre Gustavsonin kausi lienee ollut ainoa suomalainen positiivinen yllätys tänä vuonna, mutta matkaa March Madnessiin Richmondilla toki vielä on.
Kysymys2:
Onko suomalaispelaajan uran ennuste hyvä, jos hän tekee NCAA:ssa parhaana vuotenaan yli 10p pistekeskiarvon ja etenee joukkueensa kanssa NCAA-lopputurnaukseen? Vertailukohtana voisi käyttää Oskar Michelseniä jonka joukkue Davidson oli kahdesti mukana NCAA-lopputurnauksessa (2015&2018) ja hänen pistekeskiarvo oli parhaana vuotena yli 5p.
Tässähän ongelma on viimeaikaisten esimerkkien puute (ainakin miehissä). Oskar Michelsen olisi ollut todella mielenkiintoinen vertailukohta kotimaassa kehittyneille nuorille pelaajille, mutta kuten tunnettua, mies asetti (ymmärrettävästi) terveytensä korisuran edelle emmekä tiedä, miten hyvä pelaaja Michelsen olisi kotimaan kuvioissa ollut.
Niin Stephen F. Austinin Samuli Nieminen kuin San Francisco Donsin Remu Raitanen on kumpikin olleet parhaimmillaan lähelle tuota tasoa (ja jengitkin siellä sadan sisällä), mutta kummankaan viime kaudesta ei tainnut jäädä paljoa jälkipolville kerrottavaa.
Oma lukunsa oli varmaan NCAAII:sta viime kaudeksi kotimaahan palanneet Mika Nuolivirta ja Julius Rajala, joista Nuolivirta on pelannut käsittääkseni ihan ok. kauden Korihaissa, mutta Rajalan kausi KTP:ssa taisi päättyä mahalaskuun jotakuinkin samantien (ei ole näköjään pelannut tämän vuoden puolella minuuttiakaan). Kummankin tausta on siis kuitenkin NCAA:n kakkosdivarista eli ei ihan vertailukelpoinen.
Jotenkin muistelen, että näiden kultaisen sukupolven pelaajien (Huff, Kotti, Koivisto jne.) tulokset NCAA:ssa oli merkittävästi nykynuorten statseja kovempia, mutta en nyt jaksa lähteä kaivelemaan, että kuinka paljon.
Kysymys3:
Markkasen Arizona eteni 2017 NCAA-lopputurnauksessa 16-parhaan joukkoon. Markkasen pistekeskiarvo oli yli 15p. Miten korkealle arvostaisit samanlaisen suorituksen, jos joku muu suomalainen mies tai nainen tekisi sen? Miten korkealle arvostat ne suomalaiset, jotka saavuttivat samat asiat ennen Markkasta?
Onhan tuo huima suoritus - keneltä tahansa (ja oletan, että sulla on joku mielessä, kun tätä näin kyselet, Möttölän lisäksi joku naispelaaja?).
Yksi merkittävä ero hiukan vähäisempiin suorituksiin verrattunahan on tuossa tietenkin se, että NCAA-lopputurnauksen Sweet Sixteen -jengin kantava voima (jollaiseksi kai 15 pinnaa yliopistopeleissä tekevää pelaajaa voi kutsua) on myöskin pelaaja, joka on jo aika hyvissä asemissa NBA-sopimuksen saamisen näkökulmasta. Tällaistahan ei taida suomalaisten joukossa NCAA:ssa olla näköpirissä (ellei sitten tytöissä) - eritoten kun NBA:ssa kohistaan entistä enemmän ns. one-and-done -pelaajien perään, eli pitäisi olla valmis jo ekan yliopistokauden jälkeen.
Jännityksellä jäämme varmaan odottamaan, miten Mikael Jantusen ura rapakon takana urkeaa. Ainakin omasta mielestäni Jantunen on ollut toistaiseksi Markkasen jälkeen ainoa pelaaja jolla voisi olla aito mahdollisuus aina NBA:han saakka - mutta sinne on kyllä pitkä matka Jantusellakin enkä ainakaan vielä laittaisi kovin monta euroa likoon Jantusen NBA-uran puolesta.
