2020 off-season transfers
Sara Bejedi and Emma Clarke are a couple of Pac-12 names I had missed from a couple days ago. Clarke is a big loss for Colorado; she was the #3 scorer this past season. Bejedi wasn't a major piece for ASU this past season, but she figured to be a big part of the rebuilding plan for ASU's...the-boneyard.com
Bejedi myös siirtolistalla. Kommentit eivät ole aivan mairittelevimpia mahdollisia.
Täällä ei ollut vielä noteerattu, että Bejedi vaihtaa Florida Stateen. Florida State on naisten puolella todella kova koulu. Tämän kauden viimeisessä rankingissa Seminoles on AP:n rankingissa sijalla 19 (Arizona State 25) ja USA Todayn rankingissa sijalla 20 (Arizona State ei rankattu, mutta saanut ääniä) sekä RPI=32 (Arizona State=40).
Todella hienoa, ettei vaihto tällä kertaa suinkaan tarkoittanut heikompaan kouluun siirtymistä, vaan pikemminkin askelta parempaan!
Sara Bejedi vaihtaa yliopistonsa Florida Stateen
www.basket.fi
Bejedin pitäisi hoitaa oma heitto kuntoon. Hän tarvitsee hyvän heittovalmentajan apua ja sellaista ei Suomesta löydy. Netin kautta voi saada apua, mutta se ei ole täysin ilmaista (muutamalla kympillä pääsee alkuun). En ole pitänyt Bejedin syöttöjen laadusta....jne. Miksi esimerkiksi Dana Evans luultavasti varataan WNBA:han? Onko teidän mielestä Dana Evans 168cm lahjakkaampi kuin Bejedi 170cm?Se, että pelaaja vaihtaa ensimmäisen vuoden jälkeen yliopistoa on erittäin ikävä juttu. Se kertoo pieleenmenneestä valinnasta ja todennäköisesti edessä olevasta redshirt-vuodesta. Sellaista kukaan ei varmaan halua ellei ole aivan pakko.
Tietysti asiassa voi nähdä jotenkin positiivisena sen että on hyvä paikka jossa harjoitella kovaa. Mutta kun kyseessä on maajoukkueemme parhaita pelaajia, sellaisten pitäisi jatkuvasti pelata useita kymmeniä pelejä kaudessa.
Se, että pelaaja vaihtaa ensimmäisen vuoden jälkeen yliopistoa on erittäin ikävä juttu. Se kertoo pieleenmenneestä valinnasta ja todennäköisesti edessä olevasta redshirt-vuodesta. Sellaista kukaan ei varmaan halua ellei ole aivan pakko.
Tietysti asiassa voi nähdä jotenkin positiivisena sen että on hyvä paikka jossa harjoitella kovaa. Mutta kun kyseessä on maajoukkueemme parhaita pelaajia, sellaisten pitäisi jatkuvasti pelata useita kymmeniä pelejä kaudessa.
Onko vielä tietoa tänä vuonna lähtevien tyttöjen ja poikien kohdeyliopistoja - vai onko korona sotkenut asioita ?
Miesten NET-algoritmi ei ole käsittääkseni julkinen ja se muuttuu koko ajan. Ymmärtääkseni NET-algoritmi muodostuu jotenkin tekoälyn analysoimien pelitulosten mukaan. Oma mielikuva NET-algoritmista on että se on käsittämättömän epämääräinen järjestelmä laittaa joukkueet paremmuusjärjestykseen. Julkisesti tiedetään asiat mitkä huomioidaan NET-algoritmissa, mutta ainakaan vuosi sitten ei tiedetty eri tekijöiden painoarvoa..... Voin olla väärässä, koska tietoni saattavat olla vanhentuneita...GooglettamallaNaisten yliopistokoriksen puolella on tulossa käyttöön uusi joukkueiden paremmuuden arviointityökalu, joka ainakin osin hautaa RPIn vanhojen hyvien muistojen hautausmaalle. Tässä lisää aiheesta:
NCAA Evaluation Tool to replace RPI as team sorting tool for women's college basketball
The NCAA Division I Women’s Basketball Committee announced that beginning with the upcoming 2020-21 season, the NCAA Evaluation Tool will replace the Ratings Percentage Index as the contemporary sorting tool used to measure a team’s quality and help evaluate team resumes for selection and...www.ncaa.com
Vähitellen urheilu täytti päivistä yhä suuremman osan. Urheilulukiossa treenejä oli jo kahdet päivässä, pelit siihen päälle. Moua pärjäsi hyvin ja sai lukion jälkeen urheilustipendin yhdysvaltalaiseen The Ohio State -yliopistoon.
Ne vuodet muuttivat monta asiaa. Hän oli ensimmäistä kertaa varhaislapsuuden jälkeen ympäristössä, joka ei ollut kauttaaltaan valkoinen. Oli muitakin, jotka näyttivät samalta kuin hän.
Lisäksi yliopiston naisten koripallojoukkuetta arvostettiin, peleihin tuli aina tuhansia katsojia. Sellaista hän ei ollut Suomessa kokenut.
Yliopistotutkinnon jälkeen Mouasta tuli koripalloammattilainen. Hän pelasi kymmenen vuotta eri puolilla Eurooppaa: Ranskassa, Italiassa, Sveitsissä, Unkarissa, Kroatiassa ja lopuksi vielä uudelleen Ranskassa.
”En koskaan ollut joukkueen lahjakkain pelaaja, mutta tein varmasti eniten töitä. Olin tasaisen luotettava ja pystyin tekemään joukkueesta paremman.”
Peliura päättyi kipuihin 33-vuotiaana. Palautuminen hidastui, ja aamulla piti ottaa kaksi särkylääkettä, että sai niska- ja selkäkivut vaimenemaan. Aggressiivinen pelityyli, tiukka treenaaminen, hyppiminen ja tuhannet äkkikäännökset olivat jäytäneet niveliä liikaa.