Nyt kun kevät on näköpiirissä, Tennessee vaarassa luisua epäolennaiseksi joukkueeksi ja Pittsburgh ehkä kohoamassa top-25 joukkueeksi, on aika esittää kysymys: kuinka kaukana Federiko Federiko on NBA-pelaajasta?
Omasta viestihistoriasta voi päätellä, että olen ollut Federikon fani jo kauden alusta, joten omaan analyysiini ei voi suhtautua kylmän analyyttisenä. Mielestäni Federikolla on kuitenkin tällä hetkellä yhtäläiset pienet mahdollisuudet NBA-varaukseen kuin Nkamhoualla oli tämän kauden alussa. Varausvuosi ei olisi tietenkään 2023, mutta jos kehitys jatkuu samanlaisena, niin miksei ensi vuonna?
Selviä kehityskohteita hänellä tietenkin on - voima/massa, heittotaito (8/8 vapaaheitot viime pelissä), kokemus, ja yleinen taitavuus korinaluspelissä. Puolustajana Federiko on jo nyt yksi ACC:n parhaista, mutta kehityskohteita on silläkin osastolla - virheherkkyys on ollut selvä ongelma sekä korinaluspaineissa aseman aikainen häviäminen. Joskus myös yleinen sijoittuminen ja sekoilu. Erityisominaisuutena Federikolla on hänen sivuttaisliikkeensä sekä uskomaton kyky juosta kenttää - sekä nopeasti että hengästymättä. En tietenkään kaikkia NCAA:n isoja pelaajia täydellisesti tunne, mutta hän saattaa olla tässä jopa sarjan paras iso mies, ehdottomasti top-5 pejaaja. Muistan myös jonkun maininneen hänen kamppailleen motivaation kanssa Suomessa pelatessaan. Tämän kauden kehityksen sekä yleisen peli-ilmeen perusteella tätä ei uskoisi, mutta ehkäpä tämä epäjohdonmukaisuus on osoitus siitä, miten oikea ympäristö ja toisaalta ihmismielen kehitys voivat muuttaa käyttäytymistä ja asennetta.
Tuosta ympäristöstä puheenollen. Jos Tennessee saa loppukaudeksi JJJ:n ja Philipsin takaisin, niin he voivat nähdäkseni vielä olla final four joukkue. Nyt jos pitäisi ennustaa, niin he tulevat olemaan kaaviossa 4-5 seed, ja jos vedonlyönstiä harrastaisin, niin uskaltaisin laittaa rahaa ensimmäisen kierroksen exitille. Mielestäni on käsittämätöntä, miten Barnes ei ole koko kaudella pystynyt kehittämään käytännössä kenenkään yksilön hyökkäystehokkuutta ja kuinka joukkue edelleen painii täysin samojen ongelmien kanssa kuin alkukaudesta. Key, Nkamhoua, Plavsic ja moni muukin pelaaja voisivat olla monessa muussa joukkueessa ihan eri tasolla. Ulkoapäin vaikuttaa, että koko joukkue pelaa hyökkäyspäässä jäisissä kahleissa.
Suomalaisena tuo Nkamhouan aikainen lennättäminen Tennesseehen alkusyksystä näyttää koripalloilullisesti täysin päättömältä ratkaisulta. Se vapautunut ja itseluottamuksella pelaava Nkamhoua, joka nähtiin kesän Susijengin harjoituspeleissä ei ole mielestäni ollut kentällä kuin hetkittäin tämän yliopistokauden aikana. Vaikka Nkamhoua on pelannut ihan ok kauden, on trendi ollut viime viikot laskeva ja yleisellä tasolla itselleni kuitenkin jonkinlainen pettymys. Tämä nyt ei tietenkään ole täysin valmennuksen syytä, mutta kun koko joukkue kohmeilee hyökkäyspäässä, niin kyllä se myös päävalmentajan osaamisen kyseenalaistaa.
