Huomenna alkavan Maaliskuun vuoksi, pikku katsaus mielenkiintoisimpiin "suomalaisjoukkueisiin". Listasin ne joukkueet, joilla on mahdollisuuksia voittaa tällä viikolla alkavat konferenssiturnauksensa ja näin ollen saavuttaa paikka NCAA-lopputurnaukseen. Tennessee, Pittsburgh ja Duke tulevat NCAA-turnauksessa pelaamaan joka tapauksessa aikaisempien peliesitysten perusteella.
1. Tennessee. Tennessee pelaa tänään kauden viimeisen kotipelinsä, jonka jälkeen lähtevät ehkäpä 2-3 suosikkina SEC-turnaukseen. ESPN-asiantuntijat eivät pidä Tennesseetä suosikkina voittamaan konferenssiaan (Alabama selvä suosikki). Huono hyökkäystehokkuus on vaivannut joukkuetta koko kauden. Olivier Nkamhoua tullee aloittamaan loppukauden isona miehenä ja toivottavasti hyvällä peli-ilmeellä. Nkamhouan ykkösaseena on koko kauden ollut todella korkealta lähtevä mid-range hypäri, joka on ollut joissain peleissä murhaavan tehokas. Palloa hän ei saa Tennesseen pelisysteemissä juuri kuljettaa ja valitettavasti viime aikoina ujostellut myös kolmosten ottamisessa.
2. Pittsburgh. Rankattiin top-25 eilen ensimmäistä kertaa koko kauden aikana. Johtavat tällä hetkellä ACC-konferenssia, mutta eivät ole suosikkeja voittamaan konferenssiaan. Positiivisesti yllättynyt Miami Hurricanes on suurin voittajasuosikki, mutta myös vaisusti pelannut Duke on saanut hieman pelistään kiinni viime aikoina. Silti, Pittsburgh on inhottava vastus ja pelaa viihdyttävää peliä sarjassa, joissa monen huippujoukkueidenkin pelitavat ovat kuolettavan tylsiä. Federiko Federiko valittaneen konferenssin puolustusviisikkoon ja on konferenssin parhaita senttereitä, vaikka ottaakin keskimäärin vain 4-5 pelitilanneheittoa peliä kohti. Viime aikoina heitto/donkkimäärät ovat kuitenkin kasvaneet.
3. Duke. On ollut top-25 rankingin ulkopuolella jo muutaman viikon, mutta tasaisessa ACC:ssa voivat helposti juhlia konferenssimestaruutta. Potentiaalinen Susijengi-pelaaja Jacob Grandison on kamppaillut koko kauden roolinsa kanssa, eikä heittokaan ole tippunut ihan viime kauden malliin. Duke on nuori joukkue täynnä lahjakkaita pelaajia, joten heillä on potentiaalia ottaa isojakin harppauksia kevään aikana. Toisaalta monet nuorista lupauksista ovat olleet suhteellisen vaisuja koko kauden.
4. Dayton. Joukkue lähti kauteen selvänä A10-konferenssin voittajasuosikkina tähtinään tuleva(?) NBA-pelaaja Daron Holmes. Kausi on ollut Daytonille pettymys ja he eivät ole top-25 statuksesta nauttineet ihan ensimmäisiä viikkoja lukuunottamatta. Nyt kokoonpano on kuitenkin loukkaanutmisista vapaa, joten on mahdollista, että joukkue tasoaan tulee parantamaan. Loukkaantuneiden pelaajien takaisintulo on sysännut suomalaisen Mustapha Amzilin vaihtopelaajaksi. Amzil on kuitenkin pelannut roolipelaajana ihan ok kauden. Ensimmäisen vuoden tehoihin hän ei ole kuitenkaan pystynyt. Mielenkiintoista nähdä, että aikooko Amzil pysyä Daytonissa seuraavalla kaudella - hänen tapaiselleen pelaajalle olisi todennäköisesti muitakin vaihtoehtoja - ammattilaiskentät tai siirto muuhun yliopistojoukkueeseen. A10-turnaukseen Dayton lähtee mielestäni kakkossuosikkina yllätyskauden pelanneen VCU:n jäljessä. Jos Dayton NCAA-turnaukseen haluaa, täytyy heidän konferenssinsa voittaa. Mainittakoon, että A10-konferenssissa pelaa myös Richmond Spiders ja Andre Gustavson. Richmond on ollut tällä kaudella todella hajuton ja mauton. En usko, että heillä on mahdollisuuksia yllätyksiin loppukauden aikana. Gustavsonin täytyy olla yksi eniten pelaavista, mutta vähiten heittävistä pelaajista koko sarjassa.
5. Bradley. Braves on ollut suomalaisjoukkueista itselleni Pittsburgin jälkeen positiivisin yllätys. Bradley pelaa Missouri Valley konferenssissa, jota on tällä kaudella kuitenkin dominoinut Drake. Toisaalta Bradley onnistui voittamaan Draken muutama päivä sitten kotonaan. Joukkue voi siis kyllä voittaa konferenssinsa ja tätä kautta jatkaa kauttaa pidemmällekin Maaliskuuhun. Joukkueen suomalainen Ville Tahvanainen kärkkyy nurkissa heittomahdollisuuksia ja ei valitettavasti pelaa kovin pallollisessa roolissa. Tahvanainen on kuitenkin pelannut ihan hyvin tuollaista 6. miehen roolia ja pelannut yleisesti katsoen tasaisen ja suhteellisen hyvän yliopistouran. Toivotaan, että hänen ura päättyisi jonkinlaiseen valtakunnalliseen lopputurnaukseen.
6. Longwood. Big South konferessi ei ole tasoltaa kovin kaksinen. Sen voitosta nähdäkseni kamppailee Longwood sekä UNC Asheville. UNC Asheville voitti helpohkosti vieraissa Longwoodin, joten he lähtevät ennakkosuosikkina varmaakin turnaukseen. Toisaalta Longwood on hallitseva mestari, josta voi olla jotain hyötyä. Missouri Valley turnauksen seuraamista en voi ehkä muille kuin NCAA-nörteille suositella. Big South konferenssia en suosittelisi heillekään. Longwoodin joukkueen pisin pelaaja taitaa olla juuri ja juuri kaksi metriä. Longwoodin pelityylikään ei ehkä Eurooppalaiseen koripalloon tottunutta tule miellyttämään. Jesper Granlund on pelannut vaihtopelaajana uransa parhaan kauden ja on ihan joukkueen ydin porukkaan. Valitettavasti hänkään ei kovin pallollisessa roolissa pelaa, vaikka isoja minuutteja onkin pelannut.
Summaten, ainakin kolme suomalaista tulee pelaamaan NCAA-turnauksessa muutaman viikon päästä. Parhaimmassa tapauksessa suomalaisedustusta voisi olla jopa kuuden pelaajan voimin. Arvioisin kuitenkin, että vain yksi joukkueista Dayton, Bradley, Longwood tulee konferenssinsa voittamaan. Neljäkin pelaajaa turnauksessa olisi hieno saavutus ja itse asiassa enemmän kuin viime vuonna, koska Nkamhoua ei loukkaantumisen takia pelannut. Viime vuonna turnaukseen pääsivät siis Tennessee & Nkamhoua, Illinois & Grandison, Richmond & Gustavson sekä Longwood & Granlund.