Vs: NCAA koris 2009-10
Final Four ennakko (
http://yliopistokoris.blogspot.com/2010/04/final-four-ennakko.html)
Kun kyseessa on viime vuosien ehka yllatyksellisin NCAA Tournament ja lahes kaikkien oikeidenkin asijantuntijoiden ennustukset ovat menneet pahasti pieleen, heraa kysymys onko enaa edes jarkea povata mita turnauksen valierissa ja finaalissa kay. Kuitenin menee taas vaarin. Jarkevaa tai ei, tassa veikkaukseni koskien lauantain valieria:
BUTLER - MICHIGAN STATE
Butler Bulldogsien eteneminen kotikaupungissaan jarjestettavaan Final Fouriin ei ole sinansa mikaan megaluokan paukku, silla kyseessa on joukkue joka on voittanut 24 ottelua perakkain ja heilunut NCAA rankingien karkipaassa pitkin kautta. Koripallomenestyksella mitattuna vaatimattomasta Horizon Leagusta yliopistokoripallon valieriin asti paasy on kuitenkin mielestani jonkinlainen yllatys, silla rankkauksistaan huolimatta en olisi kirveellakaan uskonut Butlerilla olevan mahdollisuuksia edeta nain pitkalle. Butlerin saldo suurten konferenssien yliopistoja vastaan oli kaudella heikko, ja joukkue oli ehka jopa yliarvostettu. Mutta eipa ole enaa, eika enaa ole edes yllatys etta Butler kaataa lauantaina finaalipaikkaa puolustavan Michigan Staten ja lunastaa paasylipun NCAA finaaliin ensimmaisena kuuden suuren konferenssin ulkopuolelta tulevana joukkueena sitten 1998 Utah Utesin.
Siina missa turnauksen edellisilla kierroksilla - kun vastassa olivat Syracuse ja Kansas State - Bulldogsien potentiaalinen ongelma oli vastustajien ylivertainen atleettisuus, Michigan Statella ei ole riveissaan yksiloita jotka olisivat paperilla Butlerille pysayttamattomia. Korie Lucious on vikkela, Durrell Summers kohtalaisen urheilullinen, samoin kuin Raymar Morgan, ja isot laiturit Delvon Roe ja Draymond Green ovat vahvoja, mutta Spartanseilla ei ole heittaa kehiin mitaan minka pitaisi pelottaa Brad Stevensin miehistoa.
Kun paastaan yli sen faktan etta Butlerin miehisto on riittavan nopea, urheilullinen ja kookas vastustajiinsa nahden, jaakin sitten jaljelle vain asioita jotka puoltavat Bulldogsien voittoa.
Vaikka myos Michigan State on esittanyt turnauksessa hyvaa koripalloa, on Butlerin pelaaminen ollut ehka koko NCAA:n hienointa. Bulldogsien joukkuepuolustus on toiminut jopa paremmin kuin yleisesti yliopistokoripallon ylivertaisimpana ryhmana talla saralla pidetyn Spartansin. Michigan Staten edellisen kierrosten vastustajat New Mexico State, Maryland, Northern Iowa ja Tennessee eivat olleet puolustajina lahellakaan Butlerin tasoa, ja Spartanseille voi ennnustaa suuria korintekovaikeuksia silla Durrell Summersin kovista pisteluvuista huolimatta joukkueella ei mielestani Kalin Lucasin loukkaantumisen myota ole taaskaan (vrt. viime vuoden Final Four) todellista go to guyta.
Butler taas on suoriutunut korinteosta hyvin jopa Syracusen ja Kansas Staten kaltaisia kovaa puolustavia ryhmia vastaan, ja osoittanut erinomaista tehokkuutta. Butler tarvitsee hyvin vahan avopaikkoja korintekoon ja rankaisee pienistakin nukahduksista. Butler tuskin tekee suurta pistemaaraa lauantaina, mutta riittavasti kuitenkin.
Bulldogsien perimeter-pelaajista point guard Shelvin Mack ja swingman Gordon Hayward ovat kylmahermoisia yksiloita, jotka kykenevat mahtaviin scoring-runeihin. Kumpainenkin on go to guy isolla G:lla. Lahempana koria Matt Howard on ollut edellisilla kierroksilla melko nakymaton (ei huono, mutta hiljainen), mutta nyt miehelta voidaan odottaa aiempaa suurempaa panosta kun esimerkiksi Kansas State-pelissa vastuksen ollessa saman kokoista kuin han itse. Alykkaana power forwardina tunnettu Howard ei valttamatta tule dominoimaan toista loistavaa isoa laituria, Spartansien Greenia, mutta tuskin myoskaan kaksinkamppailua haviaa.
Michigan State ei myoskaan ole kova joukkue juoksemaan kuten Butlerin edellisten kierrosten vastukset. Vaikka Bulldogs on turnauksessa pannut hyvin hantiin nopeiden hyokkaysten yrityksille, on nopea juoksupeli potentiaalisesti myrkkya Butlerille. Michigan State - varsinkaan ilman Lucasia - ei ole maan parhaita fast break-ryhmia.
Michigan State on edennyt jopa yllattavan pitkalle ilman Kalin Lucasia. Joukkueen johtajan loukkaantuminen, seka muiden avainpelaajien Delvon Roen ja Chris Allenin terveysongelmat ovat kuin rajahtava aikapommi. Suurin ongelma Michigan Statella kokonaisuutena talla kaudella on ollut se, ettei kukaan lahjakkaista pelaajista Morgan, Roe, Allen tai Summers ole pystynyt nostamaan tasoaan toiseksi todelliseksi huippupelaajaksi Lucasin rinnalle.
Joku voi sanoa etta Michigan State on jo viime vuonna finaalissa pelanneena ryhmana naista kahdesta joukkueesta nalkaisempi, kun taas Butlerille jo Final Fourissa mukana olo on saavutus. On myos totta etta valmentaja Tom Izzo tuntuu vuosi toisensa jalkeen ottavan miehistostaan kaiken mahdollisen irti, ja Spartans loistaa aina tiukoissa tilanteissa. Michigan Statella onkin tietysti hyvat mahdollisuudet voittoon, mutta en usko etta Bulldogsillakaan on voiton tahdosta pulaa ja veikkaan Butlerin etenevan finaaliin kotiyleisonsa siivittamana.
Bulldogsin ei ole parilla edellisella kierroksella tarvinnut edes venya aivan parhaimmilleen heittopelissaan edeten silti jatkoon. Joukkue on kombensoinut ohiheittoja hyokkayslevypalloilla. Mutta vaikka Michigan State normaaliin tyyliinsa voittaisi levypallotaistelun, ei sekaan tarkoita Bulldogsien tappiota silla nyt voi vuorostaan parantunut heittopeli korvata levypallot.
Butlerilla on kapasiteettia petrata, kun Michigan State taas on pelannut lahempana maksimisuoritustaan jo turnauksen toiselta kierrokselta lahtien.
Miten kay:
Butler voittaa noin lukemin 65-60
Miksi nain kay:
Koska Butler omaa seka parempia yksiloita lahes joka pelipaikalla etta on talla hetkella vastustajaansa toimivampi ryhma. Spartansilla on lahjakkaampi rosteri, mutta tama turnaus on jo nayttanyt useaan kertaan etta lahjakas ja hyva ei ole aina sama asia.
Ottelun avainkamppailu:
Point guardit Mack ja Lucious tulevat olemaan suuressa roolissa samoin kuin power forwardit Howard ja Green, mutta pelin tarkein kaksintaisto kaydaan joukkueiden parhaiden pelaajien, Haywardin ja Summersin valilla. Molemmat ovat monipuolisia koripalloilijoita, mutta lauantaina heilta odotetaan erityisesti korintekoa koska vastakkain on kaksi kovaa puolustusjoukkuetta. Kumpi miehista tekee enemman pisteita, hanen joukkueensa voittaa. Veikkaan etta tama tulee olemaan Hayward.
DUKE-WEST VIRGINIA
Joukkueiden kohtaaminen 2008 Tournamentissa on varmasti yliopistokorisfanien, samoin kuin kummankin valmentajan Bob Hugginsin ja Mike Krzyzewskin tuoreessa muistissa. West Virginia yllatti tuolloin Blue Devilsin ja eteni Sweet 16 kierrokselle. Mountaineers-paidassa lauantainakin esiintyva Joe Mazzulla pelasin tuolloin ehka uransa parhaan ottelun ja oli voiton suurimpia arkkitehteja. Myos Da'Sean Butler, Wellington Smith, Cam Thoroughman ja John Flowers olivat nykyisista WVU:n pelaajista mukana jarjestamassa yllatysta. Duken riveissa taas pelaavat edelleen tuosta joukkueesta Jon Scheyer, Lance Thomas, Kyle Singler, Nolan Smith ja Brian Zoubek.
Bob Huggins voitti turnauksen edellisella kierroksella Kentucky-luotsi John Caliparin jo kahdeksannen kerran (Calipari on selvinnyt miesten kohtaamisista voittajaksi vain kerran). Toistaako historia itseaan myos Hugginsin ja Coach-K:n mittelossa? Veikkaan etta nain ei kay.
Olen aiemmin sanonut etta Brian Zoubekin kehitys saattaa olla tekija joka nostaa Duken hyvasta joukkueesta erinomaiseksi joukkueeksi, ja etta Zoubek voi olla se aiemmin puuttunut tekija jonka avulla Blue Devils etenee Final Fouriin koulun koripallostandardeihin nahden liian monen vuoden tauon jalkeen. Ehka on turhan karjistettya puhua vain Zoubekista, mutta pidan vaitteesta edelleen kiinni siina mielessa, etta Blue Devilsin korinalusosaston parannuttua melkoisesti edellisista kausista - ei vain Zoubekin vaan myos Plumleen veljesten muodossa, on joukkue valmiimpi kohtaamaan eri tyyppisia vastustajia - kuten kookkaan ja urheilullisen West Virginian.
West Virginian esityksia arvioidessa voi edellisen kierroksen Kentucky-voiton jattaa mielestani melkein pois laskuista. Tai ainakin ottelun ensimmaisen jakson, joka pohjusti voiton. Mountaineers ei tule esittamaan uudestaan samanlaista kolmen pisteen heittopelia, koska a) ei ole niin hyva heittojoukkue ja b) koska Mike Krzyzewskin suojatit tulevat olemaan paremmin valmistautuneita potentiaaliseen kolmos-showhun kuin Kentucky, jonka WVU paasi yllattamaan pahanpaivaisesti.
Normaalissa West Virginian pelaamisessa joukkueen isommat pelaajat,Wellington Smith, Devin Ebanks ja Kevin Jones ovat elintarkeita kookkaalla presencellaan, puolustuksellaan ja levypallopelillaan. Dukelta loytyy heille vastusta mainittujen Zoubekin, Miles ja Mason Plumleen seka kokeneen Lance Thomasin muodossa (niin piti tietysti loytya Kentuckyltakin, mutta kuten juuri sanoin, tuo kasittamaton Elite 8 kamppailu jatetaan omaan arvoonsa).
Kun Duken front court parjaa tasavahvasti - tai jopa neutraloi - West Virginian vastaavan, on Duke vahvoilla selvasti paremman back courtinsa ansiosta. Mountaineers on pelannut viime aikoina paljon ja menestyksekkaasti paikka puolustusta, ja vaikkei Duken kaukoheittopeli ole aina vakuuttanut, on Blue Devilsien mahtava kolmikko Nolan Smith/Jon Scheyer/Kyle Singler ainakin paperilla ehka koko maan paras skoraus-trio, joka heitto-, pelinluku- ja syottoosaamisellaan on ideaali puhkokmaan paikkapuolustuksia rikki. Duken isojen pelaajien ollessa talla kaudella puhtaita korinalusjyria, jotka tietavat roolinsa, Smithin, Scheyerin ja Singlerin korinteko on ollut helpompaa.
Myos Duken perimeter-puolustuksen pitaisi olla paha pala West Virginialle, oli sitten edelliset pelit loukkaantumisen takia missannut aloitus-pointti Truck Bryant mukana tai ei. Mountaineersin skorausvastuu saattaa olla normaaliakin enemman joukkueen tahdella, Da'Sean Butlerilla ja hanelta voidaan odottaa suurta pistesaldoa, mutta ellei joku hanen joukkuetovereistaan, esimerkiksi Ebanks tai Joe Mazzulla, verry loistavalle pelipaalle hyokkayspaassa, voi West Virginia olla ongelmissa.
Mountaineers on erinomainen puolustusjoukkue, eika Duken suuret nimet olleet missaan nimessa parhaimmillaan edes heikommin puolustavaa Bayloria vastaan. Joku voi siis varsin hyvin perustellusti sanoa etta Mountaineerseilla jos kellaan on mahdollisuudet Blue Devilsin pysayttamiseen. Uskon kuitenkin etta Smith, Scheyer ja Singler - kovasti toita paiskivien Zoubekin ja Plumeen (*2) avulla - ovat elementissaan nimen omaan paikkaa vastaan, ja siivittavat joukkueensa voittoon.
Miten kay:
Duke voittaa suunnilleen 70-60
Miksi nain kay:
Koska Duke on parempi joukkue hyokkayspaassa, ja pystyy myos Da'Sean Butlerin 1 vastaan 1 pelaamista lukuunottamatta neutraloimaan West Virginian vahvuudet.
Ottelun avainkamppailu:
Kummankaan joukkueen front courtilla ei pelaa megatahtia, eika ole jarkevaa listata yksittaista isojen pelaajien kohtaamista, mutta se kumman korinalusmiehet puolustavat paremmin ja kahmivat enemman levypalloja, on vahvoilla. WVU:lla ei ole varaa antaa Dukelle 45:tta levypalloa kuten se teki luokattomasti heittanytta Kentuckua vastaan. Jos Duke voittaa levypallopelin, Blue Devils etenee todennakoisesti finaaliin.
FINAALI:
Ehka palataan tahan myohemmin kattavammalla katsauksella kun on valierat on ensin pelattu, mutta jos finaalissa esiintyvat Butler ja Duke, niin Duke voittaa.
