Ymmärrän sen, että urheilijan arvoa mitataan rahassa, mitäpä ei tässä maailmassa mitattais rahassa. Mut jotenkin liikuttavaa silti kuinka lähes katkerasti täällä suhtaudutaan siihen, ettei Nkamhoua jo siirry europalkoille, tai kuinka palavasti toivotaan, että yliopistokoriksen sadat tuhannet taalat jo ropisevat Ollin tilille. Rehellisyyden nimissä itsekin toivoin Ollin jo tulevan Euroopan kentille, mutta se johtui siitä, etten oikein uskonut hänen mahkuihinsa NBA:ssa. Mutta, jäbällä on unelma. Se ei ole mahdoton saavuttaa, joten antaa pojan yrittää. Jos ensi vuosi Michiganissa on voitokas, parantaa se osakkeita taatusti myös Euroopassa. Ja jos seuraavan vuoden diili on tuplasti parempi kuin se olisi ollut ilman lisävuotta, opiskelijaelämän jatkaminen kannatti.
Mitä tulee tuohon poisjääntiin EM-kisoista, sekin harmitti minua - minuakin. Mutta se mitä Nkamhoua haastiksessa sanoi - että se oli myös hänen päätöksensä, ja hän halusi saada yliopiston kunnialla pakettiin, kertoo mun nähdäkseni terveestä harkinnasta. Eikös näillä yliopistojannuilla ole kesällä myös opintoja? Ja lisäksi Nkamhoua oli just kuntoutunut vaikeasta vammasta, eikä halunnut riskeerata viimeistä kandivuotta. Se oli hänen ratkaisunsa, ja viime vuodestahan tuli hänelle erittäin hyvä, se nosti osakkeita jopa sinne NBA:n suuntaan aivan selvästi aiemmasta. Kaveri, josta kukaan ei ollut kuullutkaan, nousi yhtäkkiä valtakunnan medioihin ja draft-keskusteluihin. Millä todennäköisyydellä vuosi jossain Euroopan pikku- tai kakkosliigassa olisi saanut aikaan saman?