- Viestejä
- 144
Vs: Paras Juniorivalmentaja ???
Kolmannelle hauskanpito on alusta asti ikään kuin yksilön omilla ponnisteluillaan saavuttama palkinto. Ajatus kulkee niin, että ensin harjoitellaan (yksilönä ja joukkueena) taitoja ja muita valmiuksia, joita viljelemällä päästään sitten pitämään hauskaa. Tässä mallissa painottuu alusta asti "työn tekemisen kunnioitus" ja hauskan ansaitsemisen vaatimus. Tällä mallilla toimittaessa saattaa olla toistuvasti tapahtumia, joihin ei sisälly lainkaan elementtejä, joiden olisi tarkoitus olla hauskanpitoa itsessään.
Pidän ajatuksesta, että lapsille (ja nuorille) on tarjottava sopivia haasteita. On hyvin yksilöllistä, minkä tasoinen haaste on kenellekin sopiva. Haasteen kohtaamisen tuottama nautinto ja sen aikaansaama kehitys on ratkaisevasti kiinni siitä, kuinka sopiva tarjolla oleva haaste on juuri minulle yksilönä.
En allekirjoita tätä väitettä, jos tällä tarkoitetaan sitä, että lahjakkuuksia ei olisi tarpeen huomioida nuoruusvuosina mitenkään erityisesti. Mielestäni lahjakkuuksia on "hukattu" aivan riittävästi luottaen siihen, että lahjakkuudet kyllä seuloutuvat aikanaan massoista esiin.
Niin varmaan seuloutuvatkin, mutta helposti käy niin, että kun kehityksen kannalta ratkaisevia herkkyyskausia ei hyödynnetä oikeanlaiseen harjoitteluun, jäävät lahjakkuudet pysyvästi jalostumatta. Näillä lahjakkuuksilla on takanaan loistava tulevaisuus ennen kuin huomaavatkaan. Toki jalostamaton lahjakkuus saattaa kantaa pitkälle esimerkiksi kansallisella pääsarjatasolla, mutta se ei muuta miksikään sitä, että on hukattu tällaisen lahjakkuuden kansainvälinen ura tai muut "suuremmat saavutukset".
[/quote]Tässä on ydin minkä tulisi ohjata juniorivalmennusta/-toimintaa. Loistavaa Botevgrad!!!
Kolmannelle hauskanpito on alusta asti ikään kuin yksilön omilla ponnisteluillaan saavuttama palkinto. Ajatus kulkee niin, että ensin harjoitellaan (yksilönä ja joukkueena) taitoja ja muita valmiuksia, joita viljelemällä päästään sitten pitämään hauskaa. Tässä mallissa painottuu alusta asti "työn tekemisen kunnioitus" ja hauskan ansaitsemisen vaatimus. Tällä mallilla toimittaessa saattaa olla toistuvasti tapahtumia, joihin ei sisälly lainkaan elementtejä, joiden olisi tarkoitus olla hauskanpitoa itsessään.
Pidän ajatuksesta, että lapsille (ja nuorille) on tarjottava sopivia haasteita. On hyvin yksilöllistä, minkä tasoinen haaste on kenellekin sopiva. Haasteen kohtaamisen tuottama nautinto ja sen aikaansaama kehitys on ratkaisevasti kiinni siitä, kuinka sopiva tarjolla oleva haaste on juuri minulle yksilönä.
En allekirjoita tätä väitettä, jos tällä tarkoitetaan sitä, että lahjakkuuksia ei olisi tarpeen huomioida nuoruusvuosina mitenkään erityisesti. Mielestäni lahjakkuuksia on "hukattu" aivan riittävästi luottaen siihen, että lahjakkuudet kyllä seuloutuvat aikanaan massoista esiin.
Niin varmaan seuloutuvatkin, mutta helposti käy niin, että kun kehityksen kannalta ratkaisevia herkkyyskausia ei hyödynnetä oikeanlaiseen harjoitteluun, jäävät lahjakkuudet pysyvästi jalostumatta. Näillä lahjakkuuksilla on takanaan loistava tulevaisuus ennen kuin huomaavatkaan. Toki jalostamaton lahjakkuus saattaa kantaa pitkälle esimerkiksi kansallisella pääsarjatasolla, mutta se ei muuta miksikään sitä, että on hukattu tällaisen lahjakkuuden kansainvälinen ura tai muut "suuremmat saavutukset".
[/quote]Tässä on ydin minkä tulisi ohjata juniorivalmennusta/-toimintaa. Loistavaa Botevgrad!!!
