Vs: Petteri Koponen 2008/2009
Pavicevicin vuodatuksessa lienee hyvinkin totta se, että Petterin kehityksen kannalta on valitettavaa, että hän ei ole päässyt pelaamaan luontaisella pelipaikallaan kuluvalla kaudella. Pavicevic tuntuu kuitenkin unohtavan sen, että ammattilaisjoukkueet eivät voi sitoutua yhden pelaajan kehittämiseen ennen muita tavoitteita. Uskon, että Petteri ottaa nykytilanteen ennen kaikkea tervetulleena haasteena. Pallottomana pelaaminen, "catch and shootista" puhumattakaan, ei ole ollut Petterin vahvinta osa-aluetta, ja Boykinsin hääriessä pointtina Petteri joutuu väkisinkin monipuolistamaan peliään sekä kehittymään koripalloilijana, ei vain pelintekijänä. Tämän lisäksi on enemmän kuin hyvä asia, että Bonicinolli on uskaltanut antaa Petterille vastuuta vastustajan ykköstykin paimentajana. Ibrahim Jaaberin ja Romain Saton kaltaisten kavereiden perässä juokseminen on paljon suurempi haaste kuin vaikkapa Wayne Bernardin ja Juppe Stenin hiillostus.
Ja kukapa tietää, jos Bonicinolli vaikka uskaltaisi käyttää Petteriä ykköspointtina ensi kaudella? Minulle on ainakin tullut yllätyksenä se, että Petteri on saanut näinkin paljon minuutteja kuluvalla kaudella. Petteri pelaa huomattavasti kovemmassa liigassa kuin Rannikko saman ikäisenä ja sen lisäksi hän on vastannut haasteeseen paikoin hyvinkin tuloksellisesti. Pavicevicilla on varmasti omat näkemyksensä Bonicinollista, mutta tuskinpa kokenut Serie A -valmentaja hautaa lahjakkuutta penkille sellaisen tunnistettuaan. Parhaassa tapauksessa Petteri on hyvää vauhtia kehittymässä tehokkaaksi eurooppalaisen pelityylin combo guardiksi, joka pystyy sekä korintekoon että vastustajan parhaan takapelaajan paimentamiseen, huonommassa tapauksessa Petterin kehitys suuntaa "puolustuksen roolipelaajan" suuntaan. Ainakaan toistaiseksi tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei näytä uhkaavan todennäköiseltä.