Taitoa on mukavampi treenata kuin fysiikkaa. Jos ei ole lahjoja niin siinä ei suuristakaan tekniikkatuntimääristä ole hyötyä. Kun tietylle tasolle on päässyt niin tekniikan kehittämisestä ei ole hyötyä jos fysiikka ei seuraa perässä.
Fysiikkaa pystyy menestyksellä treenaamaan ihan kuka tahansa, missä tahansa. Se on raakaa työtä ja se useimmiten maistuu p*skalta.
Fyysisistä ominaisuuksista taas saa syyttää isukkia ja isukin vaimon valintaa. Toisilla on pidemmät raajat, toisille rauta tarttuu paremmin.
Ektomorfisella ruumiinrakenteella fysiikan treenaaminen on todellista tuskaa. Varsinkin kun ensimmäisen vuoden-kaksi saa todella tehdä töitä ja tuloksia joutuu odottamaan, niin varmasti tekee mieli mennä "treenaamaan tekniikkaa". Kun tuo ensimmäinen kynnys on ylitetty, tulosten saavuttaminen helpottuu.
Tuolla tasolla, kun tavoitteet on asetettu kattoon, ei luulisi luovuttavan. Vaatii todella ison määrän työtä kokonaisvaltaisesti; ruokavalio, säännöllinen/suunnitelmallinen tavoitteellinen treenaus, jne. Lyhyen tähtäimen tavoitteita uhrataan sen ison tavoitteen saavuttamiseksi.
Pavin/Koposen joistakin haastatteluista olen antanut itseni rivien välistä lukea, että tähän on jo panostettu. Jos tuota tehdään systemaattisesti ja tavoite on 2-4 vuoden päässä, niin kokonaisuuden kannalta voisi olla parempi keskittyä ensi kaudella fysiikan kehittämiseen. Ennemmin näkisin Koposen pelaavan Spär-liigaa lihakset tukossa, edellispäivän oksennukset rinnuksilla kuin hakemassa kokemusta Slovenialaisten kulttuurista ja tavasta toteuttaa taktisia hienouksia. Kysehän on siitä mikä palvelee parhaiten sitä suurta tavoitetta.
