Kyllä kolmoset kuuluvat nykypäivän korikseen, mut ei hinnalla millä hyvänsä. Peli on peli ja se pitää hallita. Koriinheitto on taito pelin sisällä. Kuka tahansa voi haluta heittää kolmen pisteen heiton, mut miks ottelussa, jossa on kyse aina voitosta tai häviöstä. Jopa harjoituksissa kun pelataan 3-3 tai 5-5 on se peli kahden joukkueen välillä ja silloin on opittava hakemaan oikeanlaiset heitot niiltä pelipaikoilta, josta minä osaan heittää.
Pelaajan on vain opittava tulemaan oikein palloa vastaan ja osattava se ottaa kiinni, jotta hän voi toimittaa välineen eteenpäin - koriin tai seuraavalla pelaajalle.
Miksi sitten ei mielellään heiteltäisi C junnuissa niitä. Väärän tekniikan oppiminen voiman kustannuksella vie monelta kyvykkäältäkin pelaajalta halut, kun katsotaan muutama vuosi eteenpäin. On tullut tavaksi heittää kahdella kädellä, auttaa ehkä hieman toisella peukalolla, ei tule kunnollista takakierrettä palloon, kun puristetaan palloa liikaa. Kun tekniikka ja tieto heiton suorittamisesta on niin väärä, tulee suorituksesta jopa kolmen eri voiman nayttämö, päälle vielä kuulakilpailuihin kuuluva ähkäisy, jotta heitto varmasti menisi suoraan ja kovaa katajikkoon.
On niin suuri tarve saada peliväline renkaan sisäpuolelle, ettei ehkä ymmärretä, mistä kautta sen pallon sinne sisään pitää mennä ja miten pyöreään koriin pyöreä pallo mahtuu. Jos pyöreä alue olisi maassa kaivettuna, niin silloin ymmärtäisimme ehkä enemmän - kuten golfissa -pyörittämällää tietysti. Mut kun se maali on 305 cm korkeudella, ei tavallinen pulliainen sinne voi sitä vierittää. Tarvitaan silloin hieman erillista taitoa.
Kun sitten tuota taitoa yritetään hankkia, jää jokaisesta suorituksesta meidän lihasmuistiin jälki. Mitä enemmän tälläisiä "vääriä" suorituksia lihasmuistiin tulee, niin se ei vain lähdekkään sieltä ikinä pois. Se tulee sieltä aina muistuttamaan meitä, varsinkin stressitilanteessa=ottelutilanne. Tilanteessa jossa miun pitäisi onnistua, kun on tuo kaverikin katsomassa.
Virhettä voi toki hioa pois ja niin se näyttää onnistuvan kovalla työllä, harjoituksissa ja merkityksettömissä pelissä, mut pois se ei lihasmuistista koskaan lähde. Usean Korisliiga pelaajankin heitto on vain kunnossa kun sitä paljon harjottelee. Hyviä automaatti heittoja on aika vähän. Saatta olla että syvyysnäölläkin on osuutta hyvien kaukoheittojen suoritukseen.
Heitto, pallonkäsittely ja kunto on aina ja jokakerta
pelaajan oma asia. Jos nämä asiat vain eivät ole kohdallaan, ei pääse kentälle, eikö
, edes sitä vähäistä taitoa esittämään, kun kaverit eivät lainaa "munkkia".
Opettele sen vuoksi heittämään pallo ensin korinalta varmasti koriin ja vaikka kontakti tilanteessa. Hanki itsellesi "pehmeät kädet" ja opi miten se pallo sinne koriin menee. Opettele käyttämään lautaa apuna, mut osaa laittaa pallo myös suoraan sisään. Ensin alta sitten 3 sekunnin alueelta, sitten kolmen sekunnin rajalta. Hanki itsellesi ns. nollapiste, mistä heitto opillasi menee lähes aina sisään. Se voi tänään olla 2 metrin päässä ja kuukauden kuluttua 3 metrin päässä. Aloita heittoharjoitus aina tästä nollapisteestä ja palaa aina siihen, jos matkaan tulee heitto-ongelmia. Ikään kuin kävisit katsastuksessa.
Opettele heittämään heti alusta asti oikein, niin ei tule näitä jatko-ongelmia. Jokainen oppii heittämään koripalloa sisään, toiset vaan saavat palloa useammin sisäpuolelle. Kun sen opettelee oikein heti alusta, niin taito ei sieltä lihasmuistista häviä vanhemmallakaan iällä.
Ehkä koripallo ei ole se kaikkein helpoin peli. Koripalloilija käyttää sekä käsiään että jalkojaan ilman apuvälineitä ja joutuu liikkumaan ja vaihtamaan suuntaa joka suuntaan. Taito on pelin sisällä etäisyyksissä, ajoituksissa ja nopeuden muutoksissa.
