Vs: Playoffs 2012 Semifinal Bisons - Pyrintö
Kolmas vuosi ja Pyrintö pleikkareissa liki samalla miehistöllä. Hesterin tilalla toista kautta A. Williams, Nikkilä mukana samoin toista kautta ja... ei vissiin muuta.
Olin ensin vähän ihmeissäni, että Joni Harjula nostettiin mukaan joukkueeseen. Tuntui, että onpa Poikolalta outoa vaalia samaa ryhmää. Harjulassa on kuitenkin sitä jätkämäistä asennetta, mitä KTP:ta vastaan tarvittiin ja tarvitaan myös näissä peleissä. Harjulalta ei mene ryhti, vaikka hän mokaisikin, niinkuin aina silloin tällöin tekee.
Lauantain ekasta pelistä Biisoneita vastaan: Tällä kertaa oli Damonin päivä. Nämähän voi mennä hyvin vaihdellen, kuten viime vuonna pelit Katajaa vastaan. Siellä oli ainakin yksi peli Joensuussa, mikä oli täydellisesti Ken Lowen matsi.
Tämä tekee minusta Pyrinnöstä hankalan vastuksen. Kun yksi jenkki ei onnistu, niin peli siirtyy toiselle. Siitä on vaikea löytää selvää merkkiä, siirto on pitkälti psykologinen. Silloin Damon vain jakaa eikä puske eteenpäin, mutta koskaan ei voi olla ihan varma että hän tekee sen. Damon on mielellään pallon kanssa samassa paikassa melkein joka hyökkäyksessä. Seisoskelee pallon kanssa muutamia sekunteja ja vetää vastustajan puolustusta puoleensa.
Pitää kehua Loimaatakin. Hyvää peliä minusta. Molemmilla joukkueilla piti hermot, vaikka peli ailahteli ja väliin tuli kaikenlaisia pieniä virheitä. Antero Lehto on tästä hyvä esimerkki. Päästi käsistään nappisyötön korin alle varsinaisen peliajan lopupuolella, sitten seuraavat suoritukset (jatkoajan puolella) taas hienoja.
Pyrinnön tornien kanssa olen huokaillut nyt kaksi kautta. Toivon, että edes silloin tällöin tulisi peli, jossa Nikkilä on vireessä. Yhtään hookia en halua häneltä enää nähdä, oli virettä tai ei. Jos on puolen metrin päässä, miksi viedä palloa puolitoista metriä kauemmaksi? Parempi yrittää suoraan puolustuksen yli ja odottaa sen verran, että siellä on tippaaja paikalla.
Välillä tosin toivoisin Nikkilälle myös syöttöjä puolustuksen yli. Sieltä tulee merkkiäkin ja näyttäisi siltä, että Nikkilä saisi pallon kiinni jos korkea syöttö uskallettaisiin antaa. Nämä olisivat sikäli tärkeitä koreja (jos koriin johtaisivat), että vastustajan puolustus ei uskaltaisi nousta niin paljon.
Ekasta matsista vielä: Damon Williamsilta hämmästyttävät vaparit, kuten myös Ken Lowelta. Varsinaisen peliajan lopussa vastustajan toivo kai oli, että Pyrintö mokaisi vapareissa ja tämä toimisi painostuksena, mutta se taktiikka ei nyt purrut. Minusta lopun vaparit oli avain siihen, että Pyrintö pysyi rinnalla. Voittoon tarvittiin onneakin, mutta vaparit olivat rautaisia, eivät onnenkantamoisia.
