Vs: Playoffs: ToPo - Namika Lahti
Tätä vähän saattoi pelätäkin. Topon notkahdus oli käytännössä tilastollinen tosiasia, mutta huonompaan paikkaan se ei olisi voinut tietenkään sattua.
Asetelma näytti heikolta jo ennen ottelun alkua. Lahdesta matsia seuraamaan oli saapunut isolukuinen ja värikäs fanijoukko, mutta Kisahalli ammotti silti puolityhjänä, koska stadilaiset eivät pudotuspelien alusta ja joukkueen kevään hyvistä otteista huolimatta olleet (meikäläistä lukuunottamatta) vaivautuneet mestoille.
Lahti otti alusta lähtien tiukan tukistusotteen ja nuiji Topon sen omilla aseilla: tiukkaakin tiukemmalla puolustuksella ja tiiviillä joukkuehyökkäyksellä. Topolaiset puolestaan tekivät kaiken mahdollisen huonosti - joukkue näytti siltä, kuin se olisi unissakävellyt ottelua läpi, ja taisi jaloissakin hiukan tutista.
Ensimmäinen puoliaika taisi olla Torpan huonoin koko kaudella.
Toiselle puoliajalle tuli kiitettävästi itsensä koonnut Topo, joka nykäisi heti alkuun about 10-1-jakson. Koripallo on kummallinen peli: joukkueiden roolit tuntuivat kääntyneen pukukopissa päälaelleen, ja nyt Topo puolusti kuin herhiläinen, ja oli Lahden vuoro näyttää ainakin hetkellisesti sademyrskyn piiskaamilta kulkukoirilta.
Sitten joku Lahden kovista ammattilaisita (taisi olla Vaskys) kiskaisi korin pari ja takaa-ajo tuntui hyytyvän viimeistään teräviä pallonriistoja tehneen John Thomasin neljänteen virheeseen. Topo kuitenkin kamppaili viimeisellä jaksolla itsensä vielä 5 pinnan päähän lähinnä sen ansiosta, että Logi Gunnarsson heräsi koomastaan ja alkoi tehdä sitä mistä hänet parhaiten tunnetaan - siis taidokkaita koreja.
Viiden pisteen päässä Topolle tarjoutui vielä useita paikkoja kaventaa noin kolme minuuttia ennen loppua, mutta palloa ei saatu korirenkaan sisäreunaa lähemmäs, ja Vaskys hyväksikäytti pari puolustuksen nukahdusta ratkaisten pelin vieraille.
Tuomarit sohelsivat lähestulkoon kykyjensä äärirajoilla, mutta söseltäminen taisi lopulta mennä suurin piirtein tasan molempien joukkuiden hyväksi tai haitaksi.
On sanomattakin selvää (mutta sanotaan nyt itsepäisyyden nimissä), että Topon on paras olla uusimatta Romeromaista (living dead, you know...) ekaa puoliaikaa Lahdessa tai rantakelit koettavat Helsingissä vielä nopeammin kuin nykyinen lämpöaalto antaa odottaa.
Erityisesti Wesby saisi lukita itsensä huoneeseen vitsakimpun kanssa, jonka avulla voisi yrittää karistaa peliotteidensa täydellistä flegmaattisuutta. Paljon parempaa arvosanaa eivät etenkään hyökkäyspäässä saa myöskään herrat Westley ja Thomas, joista jälkimmäinen jäi aivan liian usein hieromaan palloa itsekseen siinä vaiheessa, kun aikaa tasoittaa peli olisi ollut vielä reilusti. Paljon parempi ei ollut myöskään Gunnarsson, mutta onnistui sentään väläyttelemään osaamistaan toisella puoliskolla. Simpson oli Topon ainoa hyökkäyspään onnistuja ensimmäisellä puoliajalla, mutta katosi ratkaisuhetkillä. Suomalaisista ei jäänyt paljon kotiin kirjoitettavaa.
Tuoma