Vs: POs 09: "Breaking The Zone" välierä Kataja vs. Pyrintö
Kaikki putket katkeavat aikanaan. Niin se vain menee.
Kauhean karmeaa vääntöähän se oli. Tosi fyysistä. Hyvä merkki heti alussa oli se, että Damonin suu kävi enemmän kuin jalat ja kädet. Siinä vaiheessa kun vielä aloitti yksin ratkaisemaan peliä puskemalla toivottomiin paikkoihin, odotukset kotivoiton suhteen sen kun vain kasvoivat. Kun vielä Poikolan pinna ei tuntunut tulevaa tappiota kestävän, niin peli olikin taputeltu lopullisesti.
Alussa Vuudi oli tosi vaikeuksissa vieraiden korin alla, mutta lämpeni loppua kohden selvästi. Osansa siinä oli sekin, että Nikkilä puuskutti jo liikaa, eikä jaksanut enää puolustaa tarpeeksi. Affena jäi koko pelin ajaksi vaisuksi.
Kataja otti mallia vieraista ja pelasi pääasiassa paikkaa. Se hämmästytti vieraita pitkät tovit. Kun vielä Ailus oli löytänyt lääkkeen paikan murtamiseen, eli keskelle leikattiin ja päästiin vaparin tuntumasta tekemään helppoja koreja, niin hieman etumatkalla oltiin lähes koko peli, paria nukahdusta lukuunottamatta.
Katajan parhaat olivat tänään Sale ja Blairi. Varsinkin Salen peliä ja puolustamista oli ilo katsella. Kauden parasta selvästi. Ja vaikka Larryn kakkoset eivät ihan putkeen menneetkään, niin vaparit ja muutama kova ratkaisu viivan takaa, olivat ratkaisevia. Mainittakoon muuten, että Kun Blairi blokkasi Damonin, niin tuskinpa Areenan ilmatilassa lie kukaan ollut koskaan niin korkealla. Aivan mahtavaa!
Kinttu naulasi myös kovat kolkit ja hieman täytyy ihmetellä, että hänelle ei enemmän pelattu heittopaikkoja. Brown tuhlasi kolmoskokeilunsa ja niitä pitäisikin välttää, kun ei tunnu uppoavan. Pete myös teki sen ratkaisevan kolmosen pari metriä viivan takaa, joka taisi lopullisesti katkaista vastustajan selkärangan. Naksaus ainakin kuului katsomoon asti.
Kuten mainittua, niin Vuudi paransi otteitaan loppua kohden ja otti niitä levypalloja lopulta eniten. Siinä myös yksi pelin ratkaisuista, että levyt voitettiin selvästi.
Vastustajista kukaan ei oikein noussut paljoa muiden yläpuolelle, vaikka pahahan se Damoni on ja murjoi jälleen muutaman kovan korin, samoin Nikkilä pitkine käsineen. Lehdolta myös muutama tosi kova kolmonen. Love ja Hesteri hieman vaisuja tänään.
Kova voitto ja se on kyllä selkeästi puolustuksen voitto, vaikka muutama helppokin korinalta annettiin. Ei kuitenkaan mikään helppo voitto.
Pyrinnön hermokontrolli ei kestänyt tappiota, ei pelaajien, eikä penkinkään. Ikävä episodi nähtiin vielä pelin loputtua, kun vastustaja ei jäänyt parhaiden palkitsemistilaisuuteen, vaan luimusivat heti pukukoppiin. Mutta sekin on vai hyvä merkki tulevaisuutta ajatellen.
Mahtaa kotimatkalla olla paljon miettimistä ja pulinaa? Ehkäpä myös bussissa jo riidellään tai ollaan jopa käsirysyssäkin?
No yksi peli kuitenkin voitettu, vaikka mitään ei olla voitettu.
Kävin myös pelin loputtua moikkaamassa ja kättelemässä kahta tamperelaista rumpalia. Fiksuja kavereita tuntuivat olevan. Kaiken kaikkiaan tamperelaisia taisi olla neljäkin.
Näin tänään. Paljon jäi varmasti kertomattakin.