Vs: Runkosarjaveikkaus 2010-2011
Tässä vaiheessa syksyä muuttujia on niin paljon, etten tohdi lähteä ennustamaan yhtään mitään kevään sarjasijoituksista. Tässä kuitenkin parin lauseen fiilikset joukkueista näin liigastartin aattona.
Espoon Honka
Kasassa kaikista pelaajamenetyksistä huolimatta oikein liigakelpoinen rosteri - etenkin, jos ryhmään liittyy vielä eurokenttäkelpoinen amerikkalainen sentterimörssäri. Pahaa kuitenkin pelkään, että VTB-liigasta tuliaisina on pääasiassa turpakeikkoja, ja se ei voi olla vaikuttamatta joukkueen työmoraaliin pleijareissa, 2003/04 olkoon tästä todisteena.
Joensuun Kataja
Jälleen kerran "Now or never"-kausi. Tyylikäs, suomalaispainotteinen rosteri, josta on helppo tykätä. Pete-Juppe-Kanervo on hieno suomalaisrotaatio takakentälle, mutta uskon Toikan valitsevan kuitenkin messiin vähintään urheilullisen "point forwardin", koska esimerkiksi Pyrinnön takapuolustus syö Katajan takurit elävältä. Toisaalta ison pää (Fells/Sale) ei kestä loukkaantumisia.
Kauhajoen Karhu
Talenttia löytyy. Jos Wood ja Allen ovat motivoituneita, Karhua on vaikea kaataa etenkin Kauhajoella. Pohjanmaalla pelataan taatusti yleisöönmenevää korista ja Skamo, Huuskonen ja Niskanen jatkavat läpimurtoaan, mutta paukut riittävät korkeintaan pleijareihin. Pleijarit kasvattaisivat kuitenkin koriksen volyymia Kauhajoella, ja kaiken mennessä nappiin Kauhajoelle saatetaan saada jopa kovan luokan kotimaisia pelaajia kaudeksi 2011/12.
Kouvolan Kouvot
Vaikka ymmärrän teoriassa sen, miksi Kouvojen uskotaan juuttuvan syöksykierteeseen, käytännössä en kuitenkaan usko niin tapahtuvan. Voi olla, että Lehtonen ei pitkällä tähtäimellä onnistunut Korihaiden rakennusprojektissaan, mutta aikanaan Ukiin siirtyessään Lehtonen sai paljon aikaiseksi lyhyessä ajassa. Avausviisikko on playoff-tasoa, Nikkarinen/Walker hyvä kaksikko ja Lauri Toivonen pääsee viimein pois penkiltä.
KTP
Tätä klisettä on veivattu loputtomiin, mutta tämä on jessus sentään niin Reiskan näköinen joukkue kuin voi olla. Periaatteessa kaikki viime kauden heikot lenkit ovat tiessään. Fields ja Barrett ovat monipuolisempia pelaajia kuin McDade ja Spencer ja Jeb Ivey on huomattavasti pallovarmempi takuri kuin Ian Young. Vekkilä, Eho ja Heinonen ovat tiessään, mutta on ihme, jos vanhempi Lehtoranta ja Dobras eivät lunasta minuuttejaan käyttörotaatiossa. Potentiaalia finaaleihin.
Namika Lahti
Paperilla häkellyttävän samannäköinen tiimi kuin vuosi sitten, mutta Ile Vuori tuo takakentälle lisää selkärankaa. Vuori/Suonio lienee liigan nopein takakentän duo. Latimer on yhä täysi arvoitus, kaveri voi joko olla liigan parhaita suomalaisia tai sitten tuskailla roolinsa kanssa koko vuoden. Katastrofiskenaariossa Lahden viime kauden ongelmat kertaantuvat toiseen potenssiin ja Toiviainen joutuu vaihtamaan pari jenkkiä kokoluokkaa isompiin. Tässä on nimenomaan joukkue, jossa on liikaa muuttujia tarkemmin pohdittaviksi. (Alexi Alaselle peliminuutteja!!)
Lappeenrannan NMKY
Pekkola/Vanjoki-akselin loukkaantumisista tulee jotenkin mieleen Kummelin "Perintöä odotellessa"-sketsi. Ryhmä on hemmetin kapea, tosin amerikkalaisjaoston kokemus onneksi tasapainottaa sitä. Aleksi Koskinen tulee olemaan kirjoissani yksi liigan mielenkiintoisimmista pelaajista - mielestäni Allu oli Jokke Järviseen, Matt Gibsoniin ja Akeem Scottiin verrattuna jopa joukkueensa paras puhdas pelinrakentaja viime kaudella. Turpaan tulee syksyllä, mutta kevät on vielä täysi arvoitus.
Porvoon Tarmo
Ilkeä sanoa näin, mutta divarirosteri. En jaksa uskoa Conerlyn kykyyn johtaa peliä liigassa, ja Mäki-Tulokas on pelaaja, joka alkaa purra huultaan aika nopeasti epäonnistumisten kertyessä. Tämän tason suomalaisporukalla pitäisi jenkkeinä olla vähintään Anthony Cade, Marcus Grant ja Ron Rutland, jotta voittoja tulisi. Heard ja Young vetävät yksilösuorituksillaan varmasti Tarmolle pari voittoa syksyn mittaan, Mäntylä näyttää kyntensä ja Laakkonen väläyttelee, mutta vaikea kausi tulossa.
Salon Vilpas
Vilppaasta tuli viime kaudella varteenotettava joukkue heti Darryl Doran poistuttua porukasta ja keväällä Roope Ahosen esiinnousu sekä fantastinen faniklubi nostattivat lupauksia. Väittäisin, että viime vuoden jenkkitroikalla Vilpas menisi pudotuspeleihin, mutta nykykolmikon myötä kahdeksas sija on varovaisesti arvioiden kiven takana. Kataja ja Nuutinen ovat erittäin hyviä vahvistuksia - Kataja tekee kaiken oikein ja Nuutinen tuntuu vain etsineen pelijärjestelmää, jossa hän saa tarpeeksi vapauksia kokeilla ja epäonnistua.
Tampereen Pyrintö
Mestarisuosikki niin kauan kuin jotain dramaattista tapahtuu. Niin kuin Terho kirjoitti Veikkaajassa, Pyrintö on duunariryhmä, jolta tuskin on odotettavissa kystamuhkuran nousemista päähän. Jos Nikkilä vielä liittyy remmiin, Pyrinnöllä on oikeanlainen puolustusmuoto ihan jokaista liigan joukkuetta vastaan, ja jos Damon saa kansalaisuuden, uskaltaisin väittää manselaisten skabaavan jopa Korisliigan kaikkien aikojen parhaan joukkueen tittelistä.
Torpan Pojat
Hopea maistuu vieläkin hampaissa. Lähtökohdat uuteen kauteen lähdettäessä ovat häkellyttävän samanlaiset kuin vuosi sitten - yhdellä jenkillä mennään ja Hanno tulee joskus talvella takaisin. Santtu on ehkä Koivaria parempi pelaaja, mutta Koivari sopii tähän ryhmään paremmin, sillä Trotter jäi viime kaudella pelinjohto-osastolla ihan liian yksin. Jos Reed ja Möttölä kuntoutuvat täyteen kuntoonsa, Richards sopeutuu pointin rooliin ja Lopez löytää hyvän kolmannen amerikkalaisen, hopea on mahdollista kirkastaa kullaksi.
UU-Korihait
Ok, jos puhutaan muuttujista... Uudessakaupungissa on mahdollisuuksia sekä liigan suurimpaan floppiin että liigan suurimpaan positiiviseen yllätykseen. Jos Westis antaa pelaajiensa "Turusen tyyliin" suunnitella haluamansa freelance-pelityylin, parhaassa tapauksessa Kumpu ja Pete pelaavat elämänsä kauden ja Korihait nousee liigan kärkinelikkoon. Toisaalta Turusella oli Lappeenrannassa käytössään Foremanin ja Williamsin kaltaisia pelaajia, enkä oikein jaksa uskoa James Reavesin ja Nigel Mooren koris-ÄO:n olevan samalla tasolla. Mahdoton veikata.
