Vs: Salon Vilpas 2010-2011
Vaikka tätä Vilppaan tilannetta yrittää miten päin käännellä ja auringonpaisteessa hartaudella tutkia, niin ei juuri nyt mitään positiivista tästä touhuilusta (perseilystä) löydä. Tätä menoa on vain ajan kysymys kun ollaan liigan jumbopaikalla. Tässä alkaa mielenkiinto liigakierroksen aikana pikku hiljaa olemaan enemmän Lappeenrannan ja Porvoon peleissä, kun sanomattakin lienee selvää, ettei suosikkijoukkue taistele otteluiden voitosta. Tulee aika pitkä ja vatsahaava-altis loppukausi, jos tällä tyylillä pitää kierroksia seurata.
Nyt on itsellänikin ylittynyt se kynnys, että katsotaan nyt rauhassa, kyllä se jossain vaiheessa siitä lähtee rullaamaan. Ei lähde...ainakaan nykysysteemillä! Jotain tarvitsee tehdä, se nyt on päivän selvää. Ei tässä nyt edelleenkään ole tarvetta paniikkinappulaa turpeesta nostaa, mutta jotain radikaalia (käytännön toimenpidettä) pitää tapahtua viimeistään joulutauon aikana...mielellään aiemminkin, muistaakseni kuitenkin vielä neljä matsia jäljellä ennen kinkun paistoa. Muutokset ennen taukoa ja joulutauko käytettäköön UUSIEN kuvioiden hierontaan.
Toinen vaihtoehto on, että nautitaan kinkut ja rosollit rauhassa ja napataan palan painikkeeksi munatotia...tämä vaan todennäköisesti tarkoittaa viime kauden toistoa. Viime kaudellakin putoaminen vältettiin vasta, kun vihdoin vuodenvaihteen jälkeen uskallettiin tehdä välttämättömät kirurgiset toimenpiteet. Ja siitäkin huolimatta putoaminen oli enemmän kuin lähellä.
Virheitä saa toki tehdä, mutta niistä pitää ottaa opiksi. Jollei oppimista prosessissa/organisaatiossa tapahdu niin, jossain on kyllä pahanlaatuisia matoja hautautuneena. Ehkäpä tunkion perinpohjainen tonkiminen aika ajoin auttaisi paikallistamaan kätkeytyneet matopesäkkeet.
Summa summarum: Päin persettä menee, mutta omia ei hylätä missään vaiheessa tai sarjaportaassa. TSEMPPIÄ VILPAS!!!