Luovuttamista tahi ei. Mikäli peli olisi taistelevaa, yritteliästä ja laadukasta niin aina olisin katsomossa. Kauden alla luvattiin vauhdikasta ja yritteliästä fyysistä koripalloa, joka on loistanut poissa olollaan. Ni mitä sitä löysää ja flegmaattista sekopalloa vaivautua katsomaan. Palaan hallille kun tuo kauden alla luvattu fyysisyys alkaa näkymään.
Vapaa-aikaa ei viitsi tuhlata turhautumiseen omien otteista. Kaks vikaa peliä katsellessa (Korihait voitto ja Nokia tappio) ihmettelin, että eipä tässä mikään näemmä ole muuttunut vaikka alla olikin kolme voittoa. Ja Kotka voittokin taisi enempi olla vastustajan ansiota ennemmin kuin Vilppaan "hyvää" pelaamista. "Sou sääd pat truu." Lahtea vastaan tais olla parempaa tekemistä, mut sitten kun miettii sen realiteetin missä jamassa Lahti surffailee, niin no. Näkemättä matsia vaikea arvioida, mutta eipä siihen voittoon kait mitään ihmeitä tarvittukaan. Ja oliko vielä se kolmas Kouvot, jolla oli aika ohkainen rosteri ilman torneja ja eipä sekään mikään pelillinen riemuvoitto lopulta tainnut olla. Voitto toki.
Mieluummin sitä katsoisi tosiaan yritteliästä ja laadukasta korista, vaikka tappio tulisikin, kuin tän kauden Vilpasta(mitä nähnyt). Löysää, kuritonta ja halutonta puurtamista, pieniä hetkiä lukuunottamatta.
