Vs: Suomen koripallomaajoukkue Liettuassa 31.8-18.9
Fani olen, fanaattinen en. Minulle ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia myöntää, että Petskun hyökkäys on tällä hetkellä pahasti jumissa, ja että heittotakeltelun myötä mukaan on tullut paikoin runsaastikin oman ratkaisun pakottamista. Viimeisen neljän matsin kahden pisteen heittosaldo 4/28 kertoo kyllä kaiken olennaisen.
Vastustajat tietävät sen, että Petskun omista heitoista epätarkin on se täälläkin parjattu pitkä kakkonen taka-askelen jälkeen, ja Petteri on aika tehokkaasti onnistuttu pakottamaan siihen. Italiassa sama heitto napsui sisään 40% tarkkuudella, EM-kisoissa ei ole tainnut mennä vielä yhtäkään pitkää kakkosta koriin. Ja mitä useampi pitkä kakkonen osuu rautaan, sen tiukemmaksi solmu menee. Heittäjän tehtävä on kuitenkin heittää – ei pallo voi olla ratkaisuhetkillä kenenkään muun kuin Petskun tai Teemun käsissä.
Mitä korilleajoihin tulee, en tahdo lähteä tv-kuvan perusteella analysoimaan Petterin heiton kaarta ja pehmeyttä. En ymmärrä tarpeeksi koriksesta sanoakseni siitä mitään. Viimeisen kahden vuoden ajan korilleajo on kuitenkin ollut PK:n ehdoton ykkösase suoraan kuljetuksesta otetun kolmosen lisäksi. En voi mitenkään uskoa, että joku Space Jamin avaruuskörmy olisi tullut Pluton jäätikön uumenista ja pöllinyt kylmiltään kaverin viimeistelytaidon.
Toisaalta Petskulla on ollut ammattilaisuransa aikana ainakin kahteen otteeseen vastaavanlainen ”blues”: kesällä 2008 NBA-kesäliigan jälkeen Petsku veti 5-6 maajoukkuematsin ajan kakkosensa alle 20% tarkkuudella koriin. Mikään ei uponnut, vaikka olisi kuinka päässyt paraatipaikkaan. Samoin kevättalvella Serie A:ssa Petsku veti muutaman matsin ajan hyvin matalalla kakkosprosentilla – noista matseista en tosin nähnyt yhtäkään, joten vaikea sanoa, mistä kenkä puristi. Alamäet ovat kuitenkin osa urheilua, suurimmilla huipuilla ne ovat vaan loivempia kuin muilla.
Ilman muuta Petskulla on vaikka kuinka kehityksen varaa, herttinen sentään. Serie A:sta Euroliigaan ja sieltä NBA:han on kyllä maileja. Jos tämä slumppi jatkuu kisojen loppuun, niin ainakin kaveri tietää, mihin tulevalla Serie A-kaudella panostaa. Kaikkein suurimmat kehitysharppauksensa Petsku lienee jo 23-vuotiaana tehnyt, mutta jos loukkaantumisilta vältytään, 27-vuotiaana kaverin hyökkäyspään arsenaali on varmasti paljon leveämpi kuin nyt. Uskon, että Petteri tekee näidenKIN kisojen jälkeen kaikkensa korjatakseen omia puutteitaan. Vähän kuin Parker Popovichin opissa.
Maanantaina Suomi tarvitsee sekä nappisuoritusta että vähän onnenpotkuja voittaakseen Slovenian tasoisen huippumaan. Petterille matsi on paitsi joukkue-, myös yksilömielessä kova haaste, koska vastassa on Euroliigatason huippu (Jaka Lakovic), nuori ja hyvin Petskun tapainen NBA-pelaaja (Goran Dragic) sekä Rannikon ohella uunotuksen mestareihin luokiteltava veteraani (Saso Ozbolt). Hyviä valintoja, hyvää viimeistelyä, hyvää puolustusta ja toivottavasti myös voitto, niin luulisi itseluottamuksen palaavan kohdalleen..