- Viestejä
- 3 280
Vs: Suomen koripallomaajoukkue Liettuassa 31.8-18.9
Ajankuluksi mietelmää.
Iso-Nenä ei visioinut kisoihin mennessä mitään suuria tavoitteita, vaan ilmoitti menevänsä peli kerrallaan. Lohkosta Suomelta odotettiin korkeintaan yhtä voittoa, ja jokaisen vastustajan avausviisikko oli kovempaa kaliiberia - ainakin paperilla. Nyt kun jälkeenpäin miettii pelaajia, joita vastaan suomalaiset heittivät pientä pystypainia, niin ei voi kuin ihmetellä lopputulosta. Sieltä löytyi Bogdanovic, Tomic, Koufos, Bourousis, Fotsis, Teletovic, Domercant, McCalebb, Ilievski, Pekovic, Dasic, Kirilenko, Hrjapa, Dragic, Lorbek ja Lakovic. Jokainen pelaaja menee suomalaispelaajien edelle, mikäli tatti kädessä seuraa vain meriittejä ja palkkapussia.
En nyt jaksa mitään peli_anal_yysejä vetää, koska niitä on ihan tarpeeksi. Kisat kuitenkin paljastivat Suomen suurimman heikkouden: sisäpeli. Suomelta puuttuu työkalupakista sellainen +210cm rölli mallia Roberto Duenas, jolla olisi vielä He-Manin asenne ja Kotin atleettisuus. Tuskin pahitteeksi olisi kolmospaikalle Keselj'n pituinen heittotaitoinen urheilija. Sen sijaan takamiehissä Suomi ei hävinnyt yhtään vertailua. Toinen heikkous oli voima, joka tuli esille viimeistään Venäjä-ottelussa. Kreikkaa vastaan sama heikkous näkyi myös aika selvästi. Tätä (fysiikka-kortti) jauhetaan tietty aina Suomen nuorten maajoukkueista lähtien, kun fyysisempi liettualaishuli vie pallon röyhkeästi.
Torstain Urheilulehdessä Johtava käy ilmeisesti pelaajat läpi, joten en ala niistä nipottamaan. Nostaisin esille kuitenkin Kotin ja Koiviston. Kotti pelasi poikkeuksetta isompaa pelaajaa vastaan, mutta hoiti tähän nähden duuninsa esimerkillisesti. Mikäli Tuukka osaisi heittää kuten Savanovic, pelaisi hän jossain ihan muualla. Koiviston heittopeli pisti naiset voihkimaan ja teki teineistä tiineitä. Todella kovia koreja, vaikka jalka ei riittänyt puolustuspäässä.
Tästä on helppo lähteä Slovenian EM-kisoihin, koska joukkue on ikärakenteeltaan ihanteellinen pl. Mottolae ja Nikkilae. Wallden sanoikin, että parempaa on vielä tulossa parin vuoden kuluttua. Jos sitten vaikka päästäisiin paremman sijoituksen kautta Espanjan MM-kilpailuihin. Kisat toimivat myös eräänlaisena näyteikkunana eurooppalaisille seuroille ja toivottavasti maajoukkueen pelaajat pääsevät tätä kautta ulkomaille.
Jos minulta kysytään, niin kyseessä oli Vuoden joukkue. Keppihöntsä ei vaan koveta muita kuin suomijuntteja, eikä sitä edelleenkään pelata kuin muutamassa maassa tosissaan. Puolivälierissä Suomi urheasti kohtasi muun muassa kendomaa Norjan. Kamoon! Mikäli lentopalloilijat eivät tuosta vähintään puolivälieriin pääse, pitäisi koripallomaajoukkueen valinta Vuoden joukkueeksi olla ainutlaatuisuudessaan selviö junteimmallekin hokipellelle.
P.S. Lukeeko se Laitinen kp.comia? Aika törkeästi lainaili minun pelaaja-arviointejani. Sika!
I'll be back...
Ajankuluksi mietelmää.
Iso-Nenä ei visioinut kisoihin mennessä mitään suuria tavoitteita, vaan ilmoitti menevänsä peli kerrallaan. Lohkosta Suomelta odotettiin korkeintaan yhtä voittoa, ja jokaisen vastustajan avausviisikko oli kovempaa kaliiberia - ainakin paperilla. Nyt kun jälkeenpäin miettii pelaajia, joita vastaan suomalaiset heittivät pientä pystypainia, niin ei voi kuin ihmetellä lopputulosta. Sieltä löytyi Bogdanovic, Tomic, Koufos, Bourousis, Fotsis, Teletovic, Domercant, McCalebb, Ilievski, Pekovic, Dasic, Kirilenko, Hrjapa, Dragic, Lorbek ja Lakovic. Jokainen pelaaja menee suomalaispelaajien edelle, mikäli tatti kädessä seuraa vain meriittejä ja palkkapussia.
En nyt jaksa mitään peli_anal_yysejä vetää, koska niitä on ihan tarpeeksi. Kisat kuitenkin paljastivat Suomen suurimman heikkouden: sisäpeli. Suomelta puuttuu työkalupakista sellainen +210cm rölli mallia Roberto Duenas, jolla olisi vielä He-Manin asenne ja Kotin atleettisuus. Tuskin pahitteeksi olisi kolmospaikalle Keselj'n pituinen heittotaitoinen urheilija. Sen sijaan takamiehissä Suomi ei hävinnyt yhtään vertailua. Toinen heikkous oli voima, joka tuli esille viimeistään Venäjä-ottelussa. Kreikkaa vastaan sama heikkous näkyi myös aika selvästi. Tätä (fysiikka-kortti) jauhetaan tietty aina Suomen nuorten maajoukkueista lähtien, kun fyysisempi liettualaishuli vie pallon röyhkeästi.
Torstain Urheilulehdessä Johtava käy ilmeisesti pelaajat läpi, joten en ala niistä nipottamaan. Nostaisin esille kuitenkin Kotin ja Koiviston. Kotti pelasi poikkeuksetta isompaa pelaajaa vastaan, mutta hoiti tähän nähden duuninsa esimerkillisesti. Mikäli Tuukka osaisi heittää kuten Savanovic, pelaisi hän jossain ihan muualla. Koiviston heittopeli pisti naiset voihkimaan ja teki teineistä tiineitä. Todella kovia koreja, vaikka jalka ei riittänyt puolustuspäässä.
Tästä on helppo lähteä Slovenian EM-kisoihin, koska joukkue on ikärakenteeltaan ihanteellinen pl. Mottolae ja Nikkilae. Wallden sanoikin, että parempaa on vielä tulossa parin vuoden kuluttua. Jos sitten vaikka päästäisiin paremman sijoituksen kautta Espanjan MM-kilpailuihin. Kisat toimivat myös eräänlaisena näyteikkunana eurooppalaisille seuroille ja toivottavasti maajoukkueen pelaajat pääsevät tätä kautta ulkomaille.
Jos minulta kysytään, niin kyseessä oli Vuoden joukkue. Keppihöntsä ei vaan koveta muita kuin suomijuntteja, eikä sitä edelleenkään pelata kuin muutamassa maassa tosissaan. Puolivälierissä Suomi urheasti kohtasi muun muassa kendomaa Norjan. Kamoon! Mikäli lentopalloilijat eivät tuosta vähintään puolivälieriin pääse, pitäisi koripallomaajoukkueen valinta Vuoden joukkueeksi olla ainutlaatuisuudessaan selviö junteimmallekin hokipellelle.
P.S. Lukeeko se Laitinen kp.comia? Aika törkeästi lainaili minun pelaaja-arviointejani. Sika!
I'll be back...