Ihan näin kohtuu ulkopuolisena näihin ilmeisen henkilökohtaisiin tekee mieli sanoa vain tämä: mitäpä jos
Killes hoitaa rosterit kuntoon ja
Kik Jams peruu uhkauksen? Voi tietty olla, että tälllainen järkevä toiminta on mahdotonta. If yes, then it sucks.
Just saying...
Rookien oppivuosi, osa 2
Kahden tappion kaudenavausta seurasi sitten kahden voiton putki joista jälkimmäinen vielä erinomaisella 88:n pisteen pelaajakeskiarvolla. Hirveästi varaa rinnan röyhistelyyn ei tosin ole, kun molemmat tappiot tuli kärsittyä joukkueille joiden ainoa voitto olen ja voitotkin on taulukon tämän hetken joukkueista 10 ja 12. Kaiken lisäksi taulukon kannalta merkittävään tämän viikon otteluun tasapisteissä (ja melko lailla tasa-keskiarvoissakin) olevaa Makustelijoiden joukkuetta vastaan lähdetään kolmen pelin takamatkalta (42-45).
Silti on myönnettävä, että nälkä kasvaa syödessä ja houkutus tarkistaa kauden tavoitteita kymmenennestä sijasta hiukan ylöspäin kasvaa koko ajan. Tän hetken kuudes sija ja viimeinen suora pleijaripaikka olisi tietty maukas tavoite, mutta tuon paikan pitäminen voi olla kyllä tuskan takana tän loukkaantumisriskin omaavan joukkueen kanssa. Että ehkä nyt nautiskelen tästä ylisijoittumisesta ja mietin kauden tavoitetta hiukan myöhemmin uudelleen.
Lyhyt pelaaja-analyysi neljän peliviikon jälkeen
Kulmakarva (yksikössä) selvisi ilmeisesti kyynärpäävammastaan säikähdyksellä ja on palannut vetämään ruuhta johtajan tavoin (viimeiset kaksi peliä 155 + 132). Myös luotto
Flat Earth Society-mieheen, alkukauden kangertelusta huolimatta, tuntuu alkavan kantaa nyt hedelmää (Kyrien kolme viimeistä peliä 133 + 153 + 101). Kun tähän lisää vielä
CP3:n hiukan ailahtelevan, mutta korkeatasoisen suorittamisen koko kauden keskiarvolla 103 (vaihteluväli 80-160), niin joukkueen kolme kärkidraftausta näkyy pitäneen kutinsa.
Herra Aarnikotka (pick 4) on sitten luku sinänsä. Ajattelin draftissa, että miehellä on nyt näyttämisenhalua ja potentiaaliahan tunnetusti piisaa. Alkukausi menikin jättistatseja kahmiessa. Viimeinen viikko on sen sijaan ollut tuskaisempaa – tosin viisi peliä yhdeksään päivään (tai seitsemän kolmeentoista) on myös kova rupeama. Kolmen viimeisen pelin statsit onkin jääneet kehnoiksi ja viimeisessä pelissä paloi sitten käämitkin. Detroitin yhden pelin viikko tuleekin Griffinin kannalta juuri oikeaan paikkaan. Toivon tietenkin, että levätessä pää jäähtyy ja käsi kuumenee.
Master-Kanter (pick 5) ja
donkkimestari LaVine (pick 6) tykittää toistaiseksi about 95 pisteen kausikeskiarvoilla. Kanterin keskiarvostatsit Fantraxin ”viimeiset 7 päivää” seurannassa on niin kovat kuin 119,08 (melkein yhtä hyvä kuin Davisilla!) ja LaVinenkin 107,91. Eli tää seuraavan kerroksen porukkakin suorittaa (vaiko ”operoi”?) hyvällä sykkeellä.
Kärkivarasuskuusikko on siis ollut myös joukkueen todellinen kärkikuusikko. Näiden jälkeen onkin sitten ollut kaikenlaista.
Ehdottomasti iloisin yllättäjä jonka tämän kauden upsideen olen tiukasti luottanut, vähemmän säkenöivistä fapoista huolimatta, on draftissa viimeisenä varaamani
Shai Gilgeous-Alexander. Avery Bradleyn loukkaannuttua SGA kiitti sitten luottamuksesta avauksessa ja alkoi näyttää osaamistaan, viime matsissa kasasi jo 105 pinnaa. Bradleyn voi olla vaikeata vaatia avauspaikkaa (ja sen minuutteja) enää itselleen. Go Shai!
Luotin draftissa myös siihen
kolhompaan Lopeziin, koska katsoin Brookilla olevan hyvä asema Bucksissa. Miehen kauden alku ei mennyt kovin hääppöisesti, mutta nyt näkyy pelipaikka ja rooli alkavan löytyä ja kolmosetkin tippua. Back-to-back peleissä syntyi menneenä viikonloppuna 120 pistettä kummassakin! Ei hassumpaa kymppi-pickiltä.
Kolmas positiivinen yllätys on ollut tokan viikon waiverilla nostamani ja jo viime kaudella hyvänä pitämäni
Noah Vonleh (jonka olisin ehkä itse pitänyt Bullsissa jos olisin organisaation päättävissä elimissä). Vonlehissa on musta ollut potentiaalia joka ei vain ole päässyt esiin roolituksien tai peliajan puutteen takia. Peliaikaa saadessaan statsit paukkuu, mm. kaksi kertaa 110 pistettä ja kaksi kertaa 90+ - pelaajalta jonka Chicago heitti tarpeettomana ulos viime kevään kokeilun jälkeen! Vonleh toki hiukan kärsii Fizdalen paikoin omituisesta peluutuksesta ja sekaan mahtuu mm. kaksi (peräkkäistä) 18 pisteen peliä.
Yhdeksäntenä varaamani
Jaren Jackson Jr. on ollut hiukan ”Mixed Bag” tähän asti. Sekaan mahtuu niin alle kahdenkymmenen pisteen peli kuin pari yli sadan pisteen peliäkin. Luotan silti edelleen siihen, että kyse on rookiekauden alkukankeudesta ja että mies nostaa pelinsä jollekin hiukan korkeammalle tasolle kun kokemusta karttuu. Ei nyt ehkä sinne sataseen, mutta reilusti yli veivausrajan keskiarvoihin. Tällä hetkellä Juniorin koko kauden ka. on 67,43, mutta esim. viimeiset 7 päivää on kassiin pakattu 80,24 peliä kohden. Joihinkin tuollaisiin lukemiin toivon Jacksonin nousevan pysyvämmin kauen edetessä.
Kaikista yllämainituista pidän kovin, enkä ole ainakaan vielä halukas luopumaan kenestäkään ilman oikeasti hyvää diiliä. Sen sijaan loppujen kanssa alkaa olla luotto vähemmissä tai on vielä epävarmaa kun ei ole nähnyt pelaajia tarpeeksi.
”Eikö se olekaan vielä vanhainkodissa?” –huudoin kommentoitu seiskavaraukseni
Gallinari on takonut sitä vajaata 80:aa pistettä kohtuu tasaisesti matsista toiseen (ka. tällä hetkelllä 77,85) ja on siten ainakin toistaiseksi veivausrajan yläpuolella mun kirjoissa.
Tokan viikon lopullla veivaamani
Nemanja Bjelica tarjosi tuoreena miehenä mulle pelit 136 – 106 – 96 – 80, jonka jälkeen pöytään on tullut 31 – 52 – 73 – 50. Täytynee jossakin välissä vähän koittaa utsia tota Sacramenton tilannetta.
Nostin
Dorian Finney-Smithin joukkueeseen Wesley Matthewsin tilalle kun olin tsekkaillut vähän keskustelua Mavericksin ympärillä. Vaikka miehen arvo puolustajana tunnustetaankin, niin näköjään kaikkia ottaa päähään Matthewsin roiskiminen (ja Doncicin jättäminen pallotta) ja Finney-Smithiä uumoiltiin Matthewsin manttelin perijäksi F-S:N hyvien pelien jälkeen (112 ja 91). Mulle F-S antoi sitten ensin 41 ja sitten 81 pistettä. Tilanne on ok. mutta tarkkailussa: 81 on ihan asiallista peliä waiver-pelaajalta, mutta jos alkaa tulla enemmän noita neljäykkösiä, niin sitten täytynee toimia.
Portlandin
Evan Turnerin nappasin samaten viime viikon waiverilla. Tuloksetkin oli aika samantasoisia: 85 & 48. Myös tämä tilanne on tarkkailussa.
Vielä pieni tekstin henkeen sopiva ”rookien tunnustus”.
Huomaan olevani jonkinlainen romantikko ja siis epäkelpo pelaaja: kiinnityn selvästi pelaajiin jotka on olleet mulla pidemmän aikaa ja joiden pelejä olen seurannut tarkemmin. Eritoten kiinnityn tietysti niihin jotka olen draftannut ”vastavirtaaan” tai rookielupauksina loppukautta silmälläpitäen.
Toisaalta perustelen pidättyvyyttä treideissä ainakin itselleni jonkinlaisella maltin periaatteella: heti kun pelaajalla on yksi huono peli sitä ei pidä lähteä myymään pois. Tuolla periaatteella toimittaessa joukkueessa on nopeasti vain kuraa jäljellä.
Kolmanneksi sitten ihmettelen, miten ylipäänsä toimia ”kylmän loogisesti” ja laskea vain pros. vs. cons. treidi-ehdotusten kohdalla? Eihän meillä, tai ainakaan minulla, ole sitä ”tietoa” jonka avulla lasken puhtaan matemaattisesti, missä määrin pelaajan x loppukausi tulee tuottamaan jotakin ja pelaajan y jotakin toista.
Lieneekin peri-inhimillistä epävarman tilanteen kohdalla turvautua siihen mikä on itselle tuttua. Varsinkin jos mahdollinen treidi-partneri hiukan painostaa, että ”tehdäänpä tämä diili nyt tästä samantien”, niin primitiivi-reaktio on tietty suojautuminen, ettei tekisi isoa virhettä. Onhan selvää, ettei kukaan treidiä ehdottava ehdota sellaista joka on tarjoajalle itselleen epäedullinen. Joten eritoten kiirehdittäessä syntyy helposti mielikuva, että toinen tietää nyt jotakin jota itse ei (treidin tarjoajahan on ehtinyt makustella asiaa ties kuinka pitkään ja laskea sitä ja tätä, kun taas se, jolle treidiä ehdotetaan, joutuisi reagoimaan siihen samantien).
Olen toki ollut myös sellaisissa keskusteluissa, joissa ei ole kiirehditty ja on ollut itsestään selvää, että asioita saa hetken mutustella mielessään – jopa yön yli. Kun alan saada parempaa käsitystä pelaajien suhteellisista arvoista – ja ylipäänsä esim. pelaajien pelien vaihteluista tällaisessa laajemmassa skaalassa – niin eiköhän tässä vielä kaupoillekin päästä.
Tietysti ajattelen näin noviisina, että kaupanteolla olisi hyvä olla syy – parhaimmillaan tosiaan se, että se hyödyttää molempia osapuolia (esim. kumpikin saa joukkueeseensa paremman balanssin pelipaikkojen suhteen). Ainakin itsestä tuntuisi vaikealta luovuttaa pois pelaajia joihin on ehtinyt jo kiintyä ihan vain sen vuoksi, että saisi sanoa treidanneensa.
En tiedä pohditteko konkarit tällaisia enää tai onko mitkään näistä fiiliksistä tuttuja edes jossakin muistin pohjalla. Ehkä tämän lukeminen vei edes jonkun ”back in the memory lane” johonkin viattomampaan aikaan? Jos joo, niin you’re welcome.
