Vs: Susijengi 2017
Poikolalta selkeät pointit Aamulehden haastattelussa.
Pelinteko-ongelma on usein johtanut siihen, että pallo ei ole liikkunut riittävän hyvin hyökkäyksessä.
Kun Suomi on onnistunut liikuttamaan palloa nopeasti pelaajalta toiselle, se on päässyt lähes aina laadukkaaseen heittopaikkaan. Hyvien ja huonojen hetkien ero on ollut suuri.
Petteri Koponen helpottaisi takamiesongelmaa, mutta hänen toipuminen pelikuntoiseksi on vielä kysymysmerkki. Epätietoisuus tähtipelaajan toipumisesta tuo luonnollisesti epävarmuutta Suomen pelaamiseen.
Pelinjohdon ohella puolustaminen on tuottanut vaikeuksia. Pietarissa kummatkin vastustajat tekivät yli 90 pistettä, mikä on liikaa.
Suomen tavaramerkki on ollut uhrautuva joukkuepuolustus. Tänä kesänä Susijengi ei ole vielä löytänyt puolustukseen sellaista intensiteettiä, millä joukkue pystyisi kompensoimaan puuttuvia senttejä ja kiloja.
Mikäli joukkue onnistuu parantamaan puolustustaan, se parantaa automaattisesti pallonliikettä hyökkäyksessä. Susijengi on ollut perinteisesti erinomainen kääntämään onnistuneen puolustuksen nopeaksi hyökkäykseksi.
PikkuMikon pointit on musta myös asiaa.
Kyllähän Susijengin viime vuosien nousun on mahdollistanut useidenkin pelaajien tinkimätön duuni ja varsinkin Dettmanin Susipeli, mutta Koposen asema ja merkitys lie kiistaton. Markkasessa olisi lopulta ainekset olla Suomelle se seuraava todellinen huippu, mutta valitettavasti taitaa viihtyä NBA:ssa seuraavat vuodet jolloin maajoukkuepelit jää.
Erik Murphy on ollut merkittävä vahvistus ja omassa rajallisemmassa roolissaan myös Jammu Wilson - ja odotammehan kaikki "keski-Murphysta" jatkoa edellisille. Molemmille, Murphylle ja Wilsonille, on toki kertynyt heikkojakin hetkiä, mutta kokonaisuudessaan molempien merkitys on ollut suuri - ajatellaan vaikka vaan, että heidän peliaikansa olisi isoissa peleissä pitänyt korvata totaali-kotimaisilla pelaajilla (kuka olisi pelannut ne minuutit: Lindbom, Cavén - Nikkarinen, Lehto?).
Optimismiin on kuitenkin syytä. EM-kisojen laajentuminen mahdollisti Suomelle jatkuvamman osallistumisen ja (ehkä osin markkinoinninkin avulla) synnytti Susijengi-ilmiön. Luulen, että tämän hedelmiä tulemme poimimaan jo lähivuosina kun "korisbuumin" viime vuosina lajin pariin innoittamat nuoret alkaa tulla pelimiehen ikään. Jos ajatellaan, että tää korisbuumi sai alkunsa 2011 ja puhkesi kukkaan 2013-15, niin siitä voi laskeskella milloin minkäkin ikäisenä koriksen tuolloin aloittaneet alkaa näkyä aikuisten peleissä. Ja onhan meillä jo nyt tukku todella lupaavia nuoria pelaajia astumassa vuosi kerrallaan kohti aikuisten pelejä - Aidoo, Raitanen, Nieminen, Järvi, Maxhuni, Pöllä, Jantunen...