Vs: Susijengi 2017
Omat havainnot seuraavanlaisia pelistä:
1. jakso. Suomi pelas hyökkäyspäässä täysin maksimitasolla ja onnistuen viimeistelemään hyvällä prosentilla (pois lukien kolmoset) jatkuvasti. Puolustuspäässä sen sijaan vaikeudet oli jo nähtävissä, mutta Ranska hölmöili itse paikkansa ja ei hyödyntänyt Suomen antamia selkeitä mahdollisuuksia juurikaan. +8 ei kertonut avausjaksosta koko totuutta. Onneksi.
2. jakso. Suomen hyökkäyspeli ei ollut enää samaa timanttia ja Ranska oivalsi jo paremmin Suomen puolustuksen antamat paikat. Tämä lamaannutti Suomen hetkeksi, mutta onneksi on Sasu. Salin tekohengitti joukkueen mukaan huikeilla puolustuspään suoritteilla ja vihdoin alkoi myös hyökkäyspäässä tulla onnistumisia. Intensiteetti saatiin erän loppuun kohdalleen.
3. jakso. Tasaista vääntämistä, jossa molemmilla omat runinsa. Suomen puolustus parani koko ottelun ajan, vaikka Ranska pääsikin muutaman pinnan johtoasemaan. Tähän asti Jamar Wilson oli Murphyn kanssa hyvin, hyvin surullista katsottavaa.
4. VIHDOIN, huusin katsomossa, kun Lauri teki ottelun ensimmäisen selkäpickin pallottomalla puolella ja pääs poppaamaan ulos kolmoselle. Tästä lähtien Lauri saikin lähinnä hyviä catheja. Ihmettelin isosti miksi miehelle pelattiin palloa postiin 3 ensimmäistä jaksoa, mutta taktiikka toki sekin. Jamar otti sankariviitan päälleensä ja alkoi kaivaa kaneja hatustaan eli toisin sanoen teki sitä asiaa missä hän on oikeasti hyvä koripallossa, 1vs1 hyökkääminen. Puolustus jatkoi parantamistaan ja intensiteetti oli muutenkin koko toisen jakson aika kohdillaan.
jatkoaika. Suomi jatkoi neljännen erän jälkimmäisen vitosen tasolla ja käänsi pelin väkisin itselleen. Jotenkin olisin toivonut, että Colon ja Sasun viimeisestä kontaktista olis vihelletty hyökkääjän virhe, mistä Sasu olis päässy tuulettamaan villisti, mutta hyvä näinkin.
Kaikenkaikkiaan kova voitto! Koponen puolikuntoinen ja Ranska iski siihen niin lujaa kuin pystyi. Kahdeksan syöttöä kova suoritus, vaikka oli todella hapoilla. Murphy oli surullisen huono, samoin junne Lee ja Wilson ennen lopun sankarivaihetta. Salin, Kotti, Koivisto ja Markkanen (kun hänelle pelattiin pallo oikeaan paikkaan) loistavia. Loput kohtaan ynnä muuta. Erityisesti Koiviston esitys lämmitti mieltä, sillä on tullut häntä kritisoitua aika paljonkin, mutta nyt täytti roolinsa loistavasti.
Peli oli parasta markkinointia kisoille ja tällä iloisella fiiliksellä on hyvä lähteä viikonloppuna areenalle nauttimaan!
