Ollaan Euroopan pohjasakkaa? Nyt joku roti niissä provoiluissakin!Vieras sanoi:Yhtä surullista tarinaa tehdään kuin huuhkajissa :'(
Millä perusteella suomi on materiaalissa paljon jäljessä? Tällä väitteellä voidaan hyväksyttää mitä tahansa tuloksia. Tänään olisi pitänyt voittaa ja tulos selkeä pettymys. Koripallo on siitä hankala peli että paljon heikommalla materiaalilla ei oikein pysty voittamaan parempaansa. Niin paljon tietyt yksilöt ratkaisee. Naisten maajoukkue on mielestäni liikkeellä paljon heikommalla materiaalilla karsinnoissaan. Sellaista taktiikkaa ei ole olemassa millä he voisivat voittaa. Jalkapallossa on mahdollista joskus voittaa selvästikin materiaaliltaan parempi joukkue, sekin vaatii silti aina matkaan suosiollisia sattumia. Koriksessa tehdään paljon pisteitä, silloin se sattuman vaikutus pienenee olemattomiin.Vitalstatistix sanoi:Latvialla oli syöttö- ja joukkuepeli selvästi paremmin hanskassa, mikä on tietty ikävää koska se jos mikä on Susijengin ase kun materiaalissa ollaan sen verran paljon monia muita jäljessä. Latvia oli myös merkittävästi energisempi ja aggressiivisempi, eritoten korin alla (parhaiten näkyi musta siinä, että Latvia blokkasi varmaan puolentusinaa "varmaa ja helppoa" lay-uppia korin alta koska suomalainen hyökkääjä pelasi vähän lepsusti ja vaan nosti palloa koriin).
Mutta sitten on hyvä muistaa, että tämä nyt oli ensimmäinen harjoituspeli ja paljon ehtii kuukaudessa tapahtua.
Suomen kannalta positiivista oli toisen puoliskon tsemppi.
Voi katsoa vaikkapa millaisissa seuroissa ja millaisissa rooleissa kunkin EM-kisamaan pelaajat pelaa. Tai leikitellä ajatuksella, moniko Susijengin pelaaja mahtuisi jonkin toisen maan avauskentälliseen tai joukkueeseen ylipäänsä.vapaamuurari sanoi:Millä perusteella suomi on materiaalissa paljon jäljessä?
Yksilötaito ja sattuma eivät kaiketi ole ainoat tekijät jotka pelejä ratkaisevat? On kai myös joukkuepeliksi kutsuttu ulottuvuus ja sen yksi erityinen osa eli taktiikka? Susijengi lie pärjännyt viime vuosina heikommasta materiaalistaan huolimatta juuri joukkuepelillä - ja raastavalla taktiikalla (joka on toki sitten turnauksissa ajanut pelaajat lopulta piippuun ja estänyt suuremman menestymisen).Koriksessa tehdään paljon pisteitä, silloin se sattuman vaikutus pienenee olemattomiin.
JOKERY sanoi:Wilson ei ole pelintekijä samalla tavalla kuin koponen tai Rannikko, ilman heitä Suomella ei käytännössä ole pelintekijää. Paska puhetta että Suomella rullaisi peli paremmin ilman koposta. Nikkarinen ja puolikuntoinen Ahonen ei riitä.
Vitalstatistix sanoi:Voi katsoa vaikkapa millaisissa seuroissa ja millaisissa rooleissa kunkin EM-kisamaan pelaajat pelaa. Tai leikitellä ajatuksella, moniko Susijengin pelaaja mahtuisi jonkin toisen maan avauskentälliseen tai joukkueeseen ylipäänsä.
Yksilötaito ja sattuma eivät kaiketi ole ainoat tekijät jotka pelejä ratkaisevat? On kai myös joukkuepeliksi kutsuttu ulottuvuus ja sen yksi erityinen osa eli taktiikka? Susijengi lie pärjännyt viime vuosina heikommasta materiaalistaan huolimatta juuri joukkuepelillä - ja raastavalla taktiikalla (joka on toki sitten turnauksissa ajanut pelaajat lopulta piippuun ja estänyt suuremman menestymisen).
PS. Sanoin, että "materiaalissa ollaan sen verran paljon monia muita jäljessä" - en että kaikkia, mutta että monia (esimerkiksi sen verran monia, että jatkoonpääsy kotilohkosta on työvoiton takana - vaikka tänä iltana olisi voitettu viidelläkymmenellä pisteellä). En siis perustellut Latvia-tappiota erityisesti heikommalla materiaalilla (tuon pelin merkityshän on aika lailla nolla, treenipeli mikä treenipeli), vaan harmittelin sitä yleisempää asiaa, että kun Suomi ei pärjää ylipäänsä ilman hyvää joukkuepeliä, niin tänään Latvia oli juuri siinä Susijengiä paljon edellä.
Minulla on ollut naisten maajoukkueen materiaalista, jopa niinkin harhainen käsitys, että se riittää ihan mihin vaan ja jopa paljon enempäänkin. Toki tiedostan, että mm. pelaajat ovat asiasta eri mieltä...vapaamuurari sanoi:...... Naisten maajoukkue on mielestäni liikkeellä paljon heikommalla materiaalilla karsinnoissaan. Sellaista taktiikkaa ei ole olemassa millä he voisivat voittaa....
NBA:ssa jossa siis pelaa kaikki maailman parhaat pelaajat ja sen huonoimmat pelaajat jyräisivät muissa sarjoissa niin peli pohjautuu paljon tiettyjen yksilöiden varaan. Pyritään pelaamaan pallo heille ja he heittävät sen koriin. Vastustajalla ei ole keinoja sen estämiseen puolustavat he millä taktiikalla hyvänsä koska jatkuva rikkominenkaan ei kannata. Sama vaan toistuu ja toistuu. Suomelta puuttui eilen sen 2 parasta heittäjää ja se näkyi, voitto olisi tullut jos edes jompikumpi olisi pelannut. Valmentajat melkeinpä lajissa kuin lajissa liioittelevat omaa merkitystään paljon. Se on luonnollista koska leipä on kiinni siitä. Kun markkanen heittää kolmosen sisään, niin ei se mitään valmentajan neroutta ole. Se on sen pelaajan hyvyyttä ja vastustajan valmentajaa turha syyttää aasiksi tai haukkua pelaajia puolustamisesta. Koriksen säännöt on onneksi luotu niin että se palkitsee hyökkäyspään osaamisesta.Vitalstatistix sanoi:Voi katsoa vaikkapa millaisissa seuroissa ja millaisissa rooleissa kunkin EM-kisamaan pelaajat pelaa. Tai leikitellä ajatuksella, moniko Susijengin pelaaja mahtuisi jonkin toisen maan avauskentälliseen tai joukkueeseen ylipäänsä.
Yksilötaito ja sattuma eivät kaiketi ole ainoat tekijät jotka pelejä ratkaisevat? On kai myös joukkuepeliksi kutsuttu ulottuvuus ja sen yksi erityinen osa eli taktiikka? Susijengi lie pärjännyt viime vuosina heikommasta materiaalistaan huolimatta juuri joukkuepelillä - ja raastavalla taktiikalla (joka on toki sitten turnauksissa ajanut pelaajat lopulta piippuun ja estänyt suuremman menestymisen).
PS. Sanoin, että "materiaalissa ollaan sen verran paljon monia muita jäljessä" - en että kaikkia, mutta että monia (esimerkiksi sen verran monia, että jatkoonpääsy kotilohkosta on työvoiton takana - vaikka tänä iltana olisi voitettu viidelläkymmenellä pisteellä). En siis perustellut Latvia-tappiota erityisesti heikommalla materiaalilla (tuon pelin merkityshän on aika lailla nolla, treenipeli mikä treenipeli), vaan harmittelin sitä yleisempää asiaa, että kun Suomi ei pärjää ylipäänsä ilman hyvää joukkuepeliä, niin tänään Latvia oli juuri siinä Susijengiä paljon edellä.
Luulen että u20 syy on se että muualla aletaan kiristämään ruuvia ja harjoittelusta tulee ammattimaisempaa. Ei ole oikein realismia että Suomi voisi pärjätä kaikissa ikäluokissakin. Jos sieltä edes 1 kansainvälisen tason pelaaja tulee ikäluokasta niin kyllä silloin on onnistuttu todella hyvin.Beasley sanoi:Vitalstatistics kirjoittaa asiaa. Sinä aikana kun Suomessa on puhuttu Susifilosofiasta, sekä miesten maajoukkueemme ovat saavuttaneet menestystä juuri hyvän joukkuepelaaisen ansiosta.
Tää näkyy varsinkin U16 ja U18 menestyksessä. Jostain syystä menestys ei ihan niin vahvasti siirry enää U20, jonka tulokset eivät enää yllä nuorempien tasolle.
Sille on syntynyt tapa menestyä joukkueena, mutta jostain syystä varsinaisten huippupelaajien ja varsinkin pelaajatyyppien määrä ei ole lisääntynyt siinä suhteessa kuin hype. Oikeastaan vain Salin ja Markkanen ovat Susiajan huipputyyppeja, valtaosa aajengipelaajista pelasivat junnuvuotensa jo ennen Susifilosofiaa. Meilla on paljon hyvia pelaania, maajoukkueessa - Ahonen, Nuutinen, Caven, Palmi, Audio jne - mutta kaikesta panostuksesta huolimatta viime vuosien suurimmat parannukset ovat olleet Murphy ja Wilson.
Ottaaksemme seuraavan askeleen meidan tulee saada lisaa hyvia pelaania, meidän joukkuepelaamisemme on jo lähes niin hyvää kuin näillä pelaajilla voidaan tehdä.
Hiukan tulee mieleen jääkiekon tilanne muutama vuosi sitten. Sielläkin valmentajat huomasivat, että pelaajien taitotaso ei riittänyt kun kaikessa valmentamisessa keskityttiin joukkueen tekemiseen eikä yksilön taidon kehittämiseen.
Meidän nuorten joukkueet pärjäävät koska pelaavat hyvää joukkuepalloa, ei siksi että meillä olisi poikkeuksellisen paljon hyviä pelaajatyyppejä.
Tälle vahva lajifilosofinen eri. Kolmosella ja kolmosella on eroa, johon valmentajan tekemiset vaikuttaa, onko 20 vai 50 prosentin: rytmistä, harhautuksen jälkeen, puolustajan käsi naamalla, vasemmasta nurkasta vai keskeltä,...vapaamuurari sanoi:Valmentajat melkeinpä lajissa kuin lajissa liioittelevat omaa merkitystään paljon. Se on luonnollista koska leipä on kiinni siitä. Kun markkanen heittää kolmosen sisään, niin ei se mitään valmentajan neroutta ole. Se on sen pelaajan hyvyyttä ja vastustajan valmentajaa turha syyttää aasiksi tai haukkua pelaajia puolustamisesta.
Tämä on mielenkiintoinen asia. Susikonseptinhan pitäisi perustua siihen että kaikille maajoukkueille junnuista aikuisiin opetetaan samaa pelitapaa, joka siten helpottaa sisääntuloa joukkueeseen ja tehostaa lyhyitä leirityksiä. "Eka päivä kerrataan asioita ja sitten ruvetaan säätämään yksityiskohtia...", näin olen kuullut jonkun pelaajan sanovan televisiohaastattelussa. Hieman siis ihmetyttää ja näyttää jopa huolestuttavalta että pelin toimivuus olisi noin paljon Koposen pelaamisesta kiinni. Ottamatta mitään pois Nikkariselta joka hoiti pelinjohdon mallikkaasti, mutta joutui pari kertaa tilanteeseen jossa oma "pakotettu" heitto oli ainoa / oikea valinta.Vitalstatistix sanoi:Tietenkin sen, että peli on todellakin aika lailla keskeneräistä. Ei lie yllätys kenellekään.
Varmaan on niin kuin yleensä ja aina, että asiat syntyy monien tekijöiden yhteisvaikutuksena.Kaaren_takaa sanoi:Tämä on mielenkiintoinen asia. Susikonseptinhan pitäisi perustua siihen että kaikille maajoukkueille junnuista aikuisiin opetetaan samaa pelitapaa, joka siten helpottaa sisääntuloa joukkueeseen ja tehostaa lyhyitä leirityksiä. "Eka päivä kerrataan asioita ja sitten ruvetaan säätämään yksityiskohtia...", näin olen kuullut jonkun pelaajan sanovan televisiohaastattelussa. Hieman siis ihmetyttää ja näyttää jopa huolestuttavalta että pelin toimivuus olisi noin paljon Koposen pelaamisesta kiinni. Ottamatta mitään pois Nikkariselta joka hoiti pelinjohdon mallikkaasti, mutta joutui pari kertaa tilanteeseen jossa oma "pakotettu" heitto oli ainoa / oikea valinta.
Sama juttu toisessa päädyssä eli jos homma lähtee puolustuksesta, niin miten Latvialle voi syntyä noin paljon vapaita leikkauksia. Toivottavasti oli vain agressiivisuuden nimissä tapahtuneesta yli-innokkaasta apupuolustuksesta johon rotaatio ei aina välttämättä ehtinyt reagoida.