Meinaako Venäjä lähteä mm-kisoihin tuolla joukkueella? Yksikin voitto vaatii tuolta kakkosmiehistöltä venymistä.
EI ihan tuolla joukkueella, sillä Suomea vastaan penkillä istui ainakin muutama ihan kunnon pelimies kuten konkari Fridzon ja tuore lupaus Bolomboy. Mutta totta on, että kovia menetetyksiä Venäjän joukkue on kohdannut viime aikoina kun yksi kerrallaan sairastuvalle on kadonnut lähes avauskentällisen verran ykkösmiehiä kuten Khostov, Shved, Kulagin ja Mozgov.
Se ei voi olla sattumaa, että divarista jenkkeihin lähtevistä pelaajista miltei jokainen jämähtää penkille. Huolestuttavaa on myös se, että usean kundin urakehitys osoittaa väärään suuntaan. Esimerkiksi Remu Raitasen puoliaika on pudonnut freshman-kaudesta puoleen kahdessa vuodessa.
Tää on huolestuttanut muakin hiukan - ja se, että porukkaa on alkanut tulla maitojunalla takaisin tavallaan vain vahvistaa käsitystä jonkinlaisen ongelman olemassaolosta. Lähdetäänkö rapakon taakse liian vähäisin eväin tai liian suurin odotuksin, tuleeko koti-ikävä vai eikö ympäristö oikeasti kehitäkään - vai luullaanko vain ettei se kehitä ja tehdään väärä johtopäätös liian aikaisin ja palataan jne.? Kysymyksiä nousee nopeasti monia.
Vastaus tuskin on sama kaikilla. Sekin kertonee siitä, että vaikka tuo NCAA-reitti voikin olla erinomainen joillekin pelaajille, se ei välttämättä ole sitä kaikille - ja kun sinne on nyt lähtenyt niinkin paljon pelaajia kuin muutamana viime vuonna on tehnyt, niin on varmaan pakko kysyä noin laajan ilmasillan mielekkyyttä pelaajakehityksen kannalta.
Sitten on tietenkin toinen juttu, että nuoren pelaajan kannalta reissu on varmaan ikimuistoinen kokemus ja merkittävä osa tulevaa elämäntarinaa & identiteettiä. Ja onhan se nyt ainakin ajatuksen tasolla jännempää opiskella jossakin jenkkiyliopistossa, kokea jenkkiläisen yliopistourheilun oma kiihkeä maailmansa vaikkapa San Franciscossa (Raitanen), pelata mahdollisten tulevien supertähtien kanssa samalla kun voi unelmoida omasta menestyksestä jne., kuin rämpiä räntäsateessa marraskuussa Mäkelänkatua pitkin kohti Märskyn koulun salia. Toisaalta, onkohan kaikille jenkkeihin lähteville esim. kerrottu, että aika nopeasti se elämä muuttuu arjeksi Ameriikoissakin?
Joku kyyniisempi voisi toki myös arvella, että syy sille, miksi suomalaisia nuoria pelaajia lähtee nykyisin niin paljon jenkkilään Märskyn kautta ei välttämättä ole se, että pelaajat olis nyt yhtäkkiä niin paljon parempia että vetoa syntyy, vaan voi toki olla, että kyse on myös Märskyn maineenrakennuksesta; että mitä useampi pelaaja sinne saadaan, kävi niille mitä tahansa, on sulkia Märskyn (Möttölän, Märskyn rehtorin?) hattuun?
Korisliiga joukkueiden rostereissa on tasan nolla alle 19-vuotiasta pelaajaa joiden taso riittäisi HBAn peliminuuteille. Ja niin sen kuuluukin mennä. HBAn tehtävä on kasata lahjakkaimmat pelaajat yhteen ja tarjota parhaat olosuhteet kehitykselle. Se on pienelle maalle ainut järkevä tapa.
Olen tavallaan RahanKeruuMiehen kanssa samaa mieltä. HBA (ja vaikkapa JBA) on erinomainen keksintö pienen maan lahjakkuuksien kehittämiseksi. Mutta ihan en lähde RKM:n kärjistykseen mukaan: ei se ole "ainoa järkevä tapa". Näin stadin perspektiivistä on helppo sanoa, että kyllä niin Jeppe Granlund (lähtee muuten jenkkeihin ihan omin päin, ilman Märskyä) ja Ricky Waxlax on tehneet ihan hyvän valinnan liittyessään Seagullsin miehistöön - olisivat aikanaan voineet ymmärtääkseni mennä myös Märskyyn. Samanlaisia esimerkkejä löytyy myös muualta Suomesta.
Katastrofiskenaariossa Suomi taistelee hullun lailla Serbiaa vastaan kotonaan ja häviää lopulta. Samaan aikaan Islanti hakee vierasvoiton Georgiasta josta nyt kukaan ei voi sanoa millä asenteella se minkäkin matsin pelaa. Suomi saapuu Islantiin tyypillisesti väsyneenä koska pelitapa on perässä roikkumista. Kotikentällään Islanti on vaikea, Suomi hävisi siellä viimeksi. Samaa mieltä tietenkin että Islanti pitää pystyä voittamaan niin kotona kuin vieraissa ja ei em-kisoihin kyllä kuulukaan jos ei islantia kyetä voittamaan.
Tää on niin skenaario jonka olisin voinut itsekin kirjoittaa! Lisätään vielä pikku-detalji: Kari Jónsson pelaa ja treenaa kauden Kotin, Huffin ja Kanervon kanssa ja kertoo sitten Islannin valmennukselle kaikki pienetkin jutut omasta kokemuksestaan, että miten tää Suomen ydinkolmikko (eritoten jos Koponen, Salin jne. ei pelaa) laitetaan kuriin tai missä ne on haavoittuvaisia...
Mutta lähinnä toi pelaajien turhan tiukka lokerointi pelipaikalleen. Meillä on aika kapea se ns. huippujen määrä. Eikö? Johan tässäkin ketjussa hehkutettiin ku Madsen pelas sentterinä hyvin vaikka onkin nelospaikan pelaaja.. ööh no niinpä.
Summa summarum.. meillä on Suomessa hyviä ja taitavia suomalaisia pelaajia. Majussa pitäisi olla sellainen "velho" peräsimessä, joka näkisi pelaajan mahdollisuudet ja potentiaalin pelata seura- ja pelaajan markkina-arvonsa ulkopuolisella pelipaikalla maajoukkueessa. (pelaajat on fiksuja ja taitavia ja varmasti kykenisi omaksumaan tämän "uuden pelipaikkansa")
Menemättä nyt sen syvällisemmin tähän pelipaikkakeskusteluun (jota muuten yritin viritellä joskus pari vuotta sitten, mutta ei oikein näkynyt ketään kiinnostavan), niin hiukan tekee mieli reagoida, kun satuin olemaan se, joka kehui Madsenin peluuttamista sentterinä, vaikka onkin ymmärtääkseni pelannut ennemmin nelos- ja jopa kolmospaikkaa muualla.
Varsinkin Jenkeissä käytetään nykyisin kovasti termiä "positionless basketball" ja jonkinlaisen monipuolisen pelaajan ihannehan on selvästi noussut framille (perinteisten takamiesten tulee olla pidempiä ja ulottuvaisempia ja puolustaa myös korinalustaa, klassisten isojen miesten pitää osata heittää kolmosia ja tehdä peliä - tavallaan siis yhden pelaajan pitäisi oikeastaan osata kaikki nämä). Mutta eihän siellä ihan vielä olla. Valtaosa pelaajista kun ei ihan vielä vastaa tuota ihannetta.
Ennen kuin kaikki pelaajat on tuollaisia multitalentteja jotka on huippuja kaikessa, jonkinlaisista positioista kentällä on varmaan järkevää puhua. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin perinteisempi pelitapa on suosinut jaottelua (johon nykyisten pelipaikkojen nimetkin perustuu?), jossa kentällä on kaksi takamiestä (guards), kaksi hyökkääjää (forwards) ja sentteri (heh, center). Nykyisin törmää kuitenkin usein myös jaotteluun jossa kentällä on pelintekijä (pg / playmaker), kaksi laituria (sg & sf / wings) ja "isot" (pf & c / bigs). Joissakin keskusteluissa käsitteen "wings" alle voidaan näköjään jopa lukea kaikki pelipaikat 2-4.
Pelipaikkojen nimistä riippumatta - palataan nyt siihen Madseniin - lähes jokaisella joukkueella on joku isompi pelaaja jonka tarkoitus on vähintäänkin puolustaa omaa koria ihan siinä korin alla, eritoten silloin kun vastustajalla on toinen iso mies joka mieluusti pyrkii sinne korin alle nostelemaan "helppoja" koreja jos siellä ei päivystä joku vähän isompi kaveri vastassa.
Liettuan Valanciunas saattaa olla joiden trend-setterien mukaan katoavaa kansanperinnettä, mutta kylläpä kaveri nosteli kovat pinnat Suomea vastaan korin alta (samoin kuin Sabonis teki Venäjää vastaan). Itse siis näen, ettei tuollainen perinteinen sentterin rooli ole mihinkään katoamassa ihan heti. Ja vaikka tulevaisuuden senttereiltä varmaan odotetaan yhä useammin myös kykyä heittää kolmosia (Brook Lopez!), niin edelleen kaverin olisi hyvä osata pysäyttää vastustajan oikeasti iso kaveri tai skorata sen yli toisessa päässä (sekä omata fyysiset ominaisuudet tehdä se).
Madsen on siis pelannut urallaan enemmän laajasti ajatellen laituria (tai "hyökkääjää", SF/PF) eli ei ole vastannut korinaluspuolustuksesta tai vastustajan korin alle hankkiutumisesta. Mutta viime matseissa Madsen selvästi pelasi tuollaista sentteri-roolia - ja hyvin pelasikin! Minusta tämä on ihan merkittävä muutos ja vieläpä sellainen joka näytti erinomaiselta. Eli juuri kuten peräänkuulutettiin, majussa on selvästi joku "velho" osannut nähdä, että Madsen voisikin pelata tuollaisessa roolissa ja on saanut Madsenin ottamaan kenties hiukan vieraan roolin vastaan.
On siis ihan hyvä syy hehkuttaa muutosta, että Madsen pelaa sentteriä (eikä vain nelosta tai kolmosta)! Tämä ei ole musta mikään "
ööh no niinpä"-asia, vaan ihan merkittävä muutos - ja tulevaisuudenlupaus. Saa nähdä, mihin asti se sitten kantaa.
Tänä kesänä oli nyt vaan tehty selkeä valinta, että kokeillaan nuorista pelaajista Maxhunia ja Gustavsonia pelinrakentajina. Eihän tänä kesänä pelannut Tahvanainenkaan myöskään Aidoon lisäksi. Myöskin Seppälä ja Jammu vuorottelivat veteraanina ykköspelinrakentajan roolissa. Eli toinen oli aina vuorostaan pois tekemässä junnuille tilaa.
...
Tuskin ketään on nyt vielä erityisesti "tipahtanut ykkösestä ulos". Todennäköisesti jossain vaiheessa taas tuodaan esim. Aidoota ja Ahostakin mukaan, mutta tänä kesänä oli tällaiset kokeilut.
Vaikea syyttää valmennusta maajoukkueen kapeudesta. Liiton sivuilla ilmoitetaan vahvuudeksi 22 pelaajaa, ja tuosta puuttuvat ainakin Markkanen, Aidoo ja Ahonen (jälkimmäisetkin ovat pelanneet taannoin joukkueessa). Näyttöpaikkoja ovat saaneet sekä nuoret että HBAn ulkopuolelta tulleet.
Juuri näin. "Susiringissä" on varsin laaja kattaus pelaajia eikä kaikki mahdu rosteriin yhtäaikaa. Joku jää siis aina pois, eikä sen tarvitse ajatella tarkoittavan, että kaveri on jotenkin suljettu jengin ulkopuolelle loppuiäksi. Lisäksi voi ajatella, että kun tänä kesänä ei ollut (tai siis syksyllä ei ole) huipputärkeitä karsinta- tai turnauspelejä, niin tämä kesä oli paras mahdollinen paikka antaa mahdollisimman monelle tuoreille kasvoille mahdollisuus kokeilla maju-pelaamista. Muutamien kotimaan sarjaa pelaavien konkarienkin oli hyvä antaa pelata ihan vaan kevään tosipelejä ennakoiden, että saavat vähän tuntumaa kv.-peliin, kun sitä ei oikein Korisliigassa saa. Niinpä esim. Koivisto, Kanervo ja Nenonen pelasivat, mutta vaikkapa Salin, Nuutinen tai Seppälä ei pelanneet (saanevat kovia pelejä alle muualla talven aikana).
Miksi Tomas Murphy loistaa poissaolollaan miesten peleistä?
...
EDIT lisäkyssäri: Ja kun täällä puhutaan pelkästään Gustavsonista ja Maxhunista tulevaisuuden vaihtoehtoina, niin onko Tahvanainen unohdettu keskustelusta vai onko vain niin pahasti jäljessä ensin mainittuja?
Murphyllehän Suomi ei ole mikään kotimaa jonne "palata" kesälomalle, vaan vieras maa jonne matkustaa kuluttamaan osa ansaitusta kesälomasta. Lisäksi voisi ehkä ajatella, että Murphyn asema Northeasternisssa Junior-kaudelle mentäessä on sellainen, että kaikki mahdollisuudet breikkaamiseen hyvässä joukkueessa on olemassa. Tähän asti Murphy on lähinnä tullut peliin penkiltä, mutta minuutit ja tehot on parantuneet ja oli viime kaudella periaatteessa jo joukkueen seitsemäs mies. Voi siis ihan hyvin olla, että Murphyn uran kannalta kesätreenit oman jengin kanssa on tärkeämmät kuin muutama höntsäpeli kaukana ulkomailla Suomen maajoukkueessa.
Tahvanaisesta en tiedä, mutta on toki saanut viime aikoina oman osansa maju-peleistä - eikä näistä Ameriikan kuvioistakaan aina tiedä. Esim. Jantunenhan ei pelannut enää Venäjää vastaan koska kutsu tuli ilmoittautua yliopistolla. Kenties Tahvanaisen yliopistossa kausi on aloitettu muutama päivä aiemmin eikä Tahvanaisella ollut mahdollisuutta pelata tässä turnauksessa? En kuitenkaan usko, että Suomen maajoukkueen valmennusjohto on unohtanut Tahvaanaista - saati sitten viivannut miehen nimeä yli miltään listoilta. Aika hyviä esityksiähän mieheltä saatiin viime talvena.
