Topias Palmi on äärimmäisen mielenkiintoinen tapaus. Häntä ja hänen uransa alkupuolta ovat koskettaneet käytännössä kaikki suomalaisessa koripallossa viimeisen 15 vuoden aikana vaikuttaneet liike- ja aatesuunnat, mutta lopputuloksena onkin ollut jotain aivan muuta kuin olisi alunperin voinut odottaa.
Kun Suomessa etsitään niitä kuuluisia "poikkeusyksilöitä", katse kohdistuu aina ns. helppoihin kohteisiin. Pitkiin poikiin, poikiin joilla on ikuinen kausikortti junnumaajoukkueisiin, poikiin jotka hallitsevat kotimaisia juniorisarjoja pelkällä fyysisyydellään. Ikävä kyllä nämä asiat eivät ole niitä, joilla erottaudutaan massasta myöhemmin aikuisten tasolla, kansainvälisesti. Suomalainen junnutähti kutistuu, hidastuu ja heikentyy heti isompiin ympyröihin siirryttyään, saa shokin ja siirtyy pelaamaan varovaista roolipalloa. Näitä tyyppejä meillä on nyt kasapäin, ja kenestäkään ei ole mitään apua maajoukkueelle. Tämä on tragedia.
Minä väitän, että Topias Palmi on suomalaisessa koripallossa yhtä erottuva poikkeusyksilö kuin Lauri Markkanen. Ei tietenkään fyysisesti tai taidollisesti kuten Lauri - Palmihan ei ole edes hirvittävän lahjakas koripalloilija moneen kotimaiseen nuoreen "staraan" verrattuna, ja miehen pelissä on aukkoja vaikka muille jakaa - vaan henkisesti.
Topias on liigassa harjoitellut ja pelannut ammattilaisia vastaan teini-iästä lähtien, mutta se ei vielä sinänsä tee mitään. Niin on moni muukin nuori suomalainen. Isompi ero tulee siitä, että Palmi ei ole koskaan henkisesti hyväksynyt/omaksunut sitä kiltin harhautusleikkaajan roolia, joka on tarjolla kotimaisille junnuille. Lupaavan alun jälkeen kaverin erityisyyttä ei Pyrinnössä enää koskaan ymmärretty, vaan valmentaja toisensa jälkeen pisti Palmin hyökkäyksessä kulmaan seisomaan ja levittämään peliä. Kirskutin katsomossa hampaitani yhteen sitä pelleilyä katsoessani. Oli ilmiselvää, että Topias alkaisi kukoistaa, kun hänet uskallettaisiin päästää irti... ja näin sitten maisemanvaihdon jälkeen kävikin.
Bill Simmonsia lainatakseni, Palmi on "irrational confidence guy". Tyyppi, jolla on omasta mielestään hyvät saumat tehdä kori joka tilanteesta. Kotimaisessa liigassa tällainen nuori pelaaja saattaa tuottaa ajoittain harmaita hiuksia kontrollihaluisille leipäpappivalmentajille, mutta - ja tämä on iso mutta - maajoukkuetasolla tämä on JUURI SE tyyppi joita Suomen on pakko löytää enemmän. Tässä mielessä Topias Palmi muistuttaa ylivoimaisesti eniten Sasu Salinia kaikista Suomen maju-pelaajista. Ja Salin on omasta mielestäni ollut tärkein Susijengi-pelaaja 2000-luvulla. Tärkeämpi kuin Koponen, tärkeämpi kuin Rannikko.
Aina kuulee ihmettelyä, miten joku Islanti voi lilliputtimaisesta koostaan huolimatta olla suhteellisesti niin hyvä korismaa mj-tasolla. No siksi, että Islannin maajoukkue on täynnä Palmeja. Kavereita, jotka eivät pelaa paitoihin printattuja nimiä vaan puolustajia vastaan.