Vs: Susijengi Montpellierissä 2015
paint sanoi:
Avaisitko Manzu asiantuntijana miten Cavenin pelaamisen näit. Dettmankin tuntui kehuvan. Kun kaksi kovaa asiantuntijaa kehuu, niin jotain perää siinä varmasti on.
Ongelmana on pelaajaksi kasvaminen. Junnuna - tässä tapauksessa Pyrinnössä - me menestymme aina niissä parhailla ominaisuuksillamme. Meitä kehutaan maasta taivaaseen, sen vuoksi että olemme hyviä siinä omissa taidoissamme, niihin nopeus, pituuskasvu ja jokin taito esim. heittäminen tai päättäminen.
Me ikääkuin sokeudumme ymmärtämään koripallopelin väärin. Oikea silmä näkee, mut vasen on sokea. Koripallo on aina kahden suunnan peli. 25 pistettä tekevä pelaaja ei voi laskea alleen 26 pisten kasaa tms. muutenhan pämä 1-1 peli hävitään. Voi hävitä pallollisen puolustamisessa, mutta ennen muuta pallottoman puolustamisessa, joka miun ajattelutavassani on suurempi synti - laiskuus tai huolimattomuus.
Cavenin (Madsen hiemen sama) tapauksessa on hän pituutensa vuoksi päässyt aina torjumaan tai ottamaan levypalloja, ei ole tarvinnut tsempata varsinaisesti puolustuksessa. On riittänyt kun on heittänyt muutaman kolmoisen tai juossut layupin. Koripallohan on maalipeli ilman maalivahtia. Jokainen on oma ja joukkueen maalivahti. Eli puolustuksessa kaikkien rooli on sama. Suojella omaa koria.
Erillaisia ihmisiä ja pelaajia tarvitaan, mutta kun joutuu puolustus "sotaan", ei ole paljon vaihtoehtoja. Junnu koriksessa me montakertaa pidämme näitä "kivijalka pelaajia"= puolustajia jotenkin kummajaisina ja emme osaa arvostaa heidän antamaa panosta. Monesta tulee kuitenkin myös kovan luokan hyökkääjiä kun paneutuvat siihen taitoon.
Sen sijaan monesta hyökkääjästä ei kokemukseni mukaan tule kovia puolustajia - ehkä Tuukka Kotti kuitenkin - josta on tullut tälläinen puolustuksen kivijalka.
Sinulle on hyökkäystaidot riittäneet. Nyt valitettavasti ei enää riitä. Et ole niin taitava hyökkääjä tällätasolla ainakaan viele ja silloin nämä puolustuksen pikkuvirheet näkyvät selkeämmin.
Jos katsotte miten Koponen ammattilaisuransa aikana on edennyt plein kumassakin päässä, voi sanoa et poika on tehnyt töitä rahansa eteen. Ymmärtänyt vaikka tuo pikku pompottava Petsku aina välillä tulee esille.
Miksi Caven mielestäni oli hyvä. Vertaan hänen suorituksiaan aiemmin nähtyihin suorituksiin. Rohkeus pelaamiseen hyökkäyspäässä on parantunut, jokin Susisysteemissä on kolahtanut, oppi lakaa mennä perille.
Puolustuksessa se seisokki mies, joka jäi odottamaan seuraavaa bussia on alkanut yrittää. Tässäkin ymmärrys on alkanut kehittyä. Sijoittumisvirheitä on edelleen niin pallo- kun varsinkin pallottomassa päässä, mut näillä voi muutaman minuutin pelaaja jo menestyä ja heittääö yhden kolkin sisään. Hyökkäyspään rohkeus alkaa siirtyä myös puolustus ajatteluun.
Tälläinen muodon muutos vaan kestää enemmän kuin yhden kesän. Mutta oikealla tiellä nyt ollaan. Enempi miuta huolestuttaa to Koivari ja hänen puolustuksensa. Heitossa on edelleen tuo pieni vasemman käden virhe, joka ohjaa palloa pääsääntöisesti vasemmalta ohi ja liian laakana. Heitto on hidastunut.
Tykkään Wilsonin yritteliäisyydestä, yes. Puolustus on helppo oppia loppujen lopuksi. Ns. skuffaukset=alavartalon työntämiset, pakottavat hänet kuien nousemaan ylös ja menettemään tasapainonsa ja näin Wilsonin puolustaminen on yhtä juoksemista paikasta toiseen aina yhden askeleen jäljessä. Kädet on nopeat, mutta virheherkät. Tämä kova yrittäminen ei saisi näkyä hyökkäyspäässä, vai oletteko joskus tavannut taiteilijaa, joka yrittää piirtää tai tehdä veistosta. Kyllä taiteellisuus on herkkyyttä, ei pakottamista ja pahimmlillaan tuo hänen hyökkäyspäänsä on juuri sitä. Itseluottamus on kadoksissa, pelinjohto on kadoksissa.
Ohoh tuli tuota tekstiä liikaakin.
Roolimalli pelaamiselle pitäsi olla Sasu Saliinin tilanteissa liikkuva hersyvä huumori
