Vs: Susijengi Montpellierissä 2015
Asiantuntevat pelaajakohtaiset arvosanat koko EM-turnauksen osalta:
SALIN 9,5
Suomen MVP, ei mitään epäselvyyttä. Hyökkäyspäässä aivan käsittämätön suoritus mieheltä, joka on totuttu aiemmin näkemään vain satunnaisena skoraajana. Puolustuksesta lieneekin turha sanoa mitään. Noussut Euroopan absoluuttiselle huipputasolle ja joukkueen henkiseksi johtohahmoksi. Toivotaan, että selkä kestää.
NUUTINEN 9
Odotuksiin nähden erinomainen suoritus. Oman tason nosto arvokisoissa on aina hieno (ja turhan harvinainen) asia. Toivottavasti maajoukkueen vakiokalustoa pitkään tästä eteenpäin. Erityismaininta levypallopelille.
JUNNULII 5
Pohjanoteeraus maajoukkueuralla. Kädetön hyökkäyksessä, laiska ja huolimaton puolustuksessa. Sopimukseton pelaaja voi tuskin toivoa parempaa näyttöpaikkaa ennen kauden alkua kuin runsaat minuutit EM-turnauksessa, mutta Lee päätti pelata puolivaloilla. Tietysti tämä voi tarkoittaa sitä, että sopimus Loimaan tai Katajan kanssa on epävirallisesti jo plakkarissa, joten suurimmat paineet olivat poissa. Suomen jatkuva yritys pakottaa palloa Leelle pick 'n roll -tilateissa oli yksi turnauksen suurista epäonnistumisista.
KOTTI 7
Arvosanaa nostaa hieno taisteluesitys Serbiaa vastaan, mutta kokonaisuutena pettymys. Tosin Kotin maajoukkueura on kulkenut iän kertyessä alamäkeä jo viitisen vuotta, joten odotuksiakin olisi pitänyt julkisuudessa rauhoitella. Osaltaan tämä kertoo juuri siitä sukupolvenvaihdoksen tarpeesta, johon palaan myöhemmin.
KOPONEN 7
Taaskaan Koponen ei pystynyt maajoukkueessa siihen ehdottomaan huipputurnaukseen, jota häneltä on 2010-luvulla odotettu ja toivottu. Ranne oli pieniä väläyttelyjä lukuunottamatta umpijäässä koko ajan, ja välillä heittopeli oli jopa tuskaisen näköistä. Kun ajoista viimeistelykään ei ole koskaan ollut maajoukkueessa Petterille helppoa, mies vaikutti välillä hyökkäyksessä suorastaan aseettomalta. Silti muu jengi unohtui liian usein katsomaan Koposta ja odottamaan hänen ratkaisujaan sen sijaan, että olisivat liikkuneet.
AHONEN 5
Ei kuulu tälle tasolle, ja toivottavasti nämä kisat avasivat myös valmennusjohdon silmät. Pallonkäsittely ja syöttöpeli selkäpiitä karmivan löysää, päätöksenteko hidasta ja puolustuksessa pujottelukeppi kenelle tahansa. Ei enää arvokisoihin.
MURPHY 8
Selostajat hehkuttivat viimeisessä pelissä Murphyn "erinomaista turnausta", mutta en menisi noin pitkälle. Rymistelyn, hyvän levypallopelin ja ennakkoluulottomien ratkaisujen vastapainoksi nähtiin edelleen vähän liikaa tyhmiä virheitä, surffailua ja jopa vastuun välttelyä. Murphy oli suurimman osan aikaa Suomen isoista ainoa, jolla oli edes teoreettiset mahdollisuudet voittaa oma miehensä 1-1 -tilanteissa, ja siihen nähden miehelle pelattiin liian vähän ratkaisuja. Esim. pick 'n rolleissa Murphyn olisi pitänyt olla Suomen ehdoton ykkösoptio. Kun pää oli mukana pelissä, pallottomasta liikkumisesta sai ottaa mallia kuka tahansa.
KOIVISTO 5
Kisaturisti, jonka maajoukkueuralle tämä reissu oli toivottavasti naula arkkuun. "La Bomba" (harvoinpa varastettu lempinimi loukkaa sen alkuperäistä omistajaa näin paljon) taisi heittää kisoissa peräti yhden kolmosen sisään. Etukäteenhän joku kehtasi analysoida, että Koivisto voi heitoillaan jopa voittaa Suomelle yhden ottelun. Serbiaa vastaan mies ei sitten enää edes katsonut korille päin, koska totuus oli selvinnyt hänelle itselleenkin. Kiitos ja näkemiin.
HUFF 7
Lämpeni loppua kohti, mutta ei ole enää sama mies kuin 4-5 vuotta sitten. Heitto kulkee ajottain mallikkaasti, mutta jalka on hidastunut juuri sen verran, ettei pääse enää kaarella ohi vastustajan kolmosista. Huffin hiipuminen tarkoittaa, että pienen laiturin paikasta on muodostumassa Suomelle lähivuosina jonkinlainen ongelma. Nuutisen esiinmarssi auttaa, mutta lisää tulitukea kaivataan.
CAVÉN 5
Cavénilta ei kukaan odottanut juuri mitään. Siihen nähden masentavan ponneton esitys. Fysiikka ei riitä millään tälle tasolle - ei oikeastaan yhdellekään pelipaikalle. Tulevaisuus maajoukkueessa hämärän peitossa. Aivan ensimmäiseksi pitäisi saada oma ura käyntiin jollain järkevällä tavalla.
KAUNISTO 7
Muutama yllättävän kova esitys, mutta kokonaisuutena jäi kevytsarjalaiseksi eurohirviöiden käsittelyssä. Tuskin enää jatkossa mukana arvokisoissa, mikä on joukkueen nuorennusleikkauksen kannalta ihan hyvä juttu.
WILSON 9
Ajoittaisesta sekoilusta huolimatta lunasti - tai jopa ylitti - odotukset kirkkaasti ja näytti suurta sydäntä siinä vaiheessa, kun muulla joukkueella meinasi lorahtaa jännäkakka housuun. Jammu on jo sen verran vanha koira, että tuskin enää pääsee miinuspuolistaan eroon, mutta tällaisenakin hyvä lisäys maajoukkueeseen. Ura tosin jo tukevasti ehtoopuolella.
DETTMANN 6
Mies, jonka kultariipuksen alla sykkii kerrostalon kokoinen ego. Suomella oli välillä aikalisässä neljä (4) valmentajaa päät kasassa, ja silti kukaan ei tuntunut löytävän mitään järkevää ja selkeää sanottavaa. Dettmann unohteli tutusti kuumia pelaajia penkille ja kahden virheen rasittamia isoja kentälle (kts. Murphy Serbia-ottelussa) ja peluutti Biisonit Light -kokoonpanoa tärkeiden otteluiden ratkaisuminuuteilla. Moni alkoi huudella miestä astumaan syrjään päävalmentajan tontilta jo kisojen aikana, mutta nuo mielipiteet torpattiin nopeasti kulmia kurtistaen. Dettmannin katsotaan nostaneen omin käsin Suomen koripallo katuojasta Euroopan huipulle, ja siksi jotkut katsovat hänen ansainneen pysyvän diktaattorin aseman.
KOKO MAAJOUKKUE 8
Välimallin kisat. Sanoin jo joskus aiemmin, että Suomi on lykännyt maajoukkueen vääjäämätöntä sukupolvenvaihdosta liian kauan, ja nyt se on vihdoin pakko aloittaa. Se tarkoittaa suurempien menestyshaaveiden työntämistä taka-alalle, kunnes Elias Valtoset ja Lauri Markkaset on ajettu sisään. Toivon todella, että kansalle tutun Susijengi-imagon nimissä ei yritetä mennä vielä seuraaviakin arvokisoja Kotilla, Huffilla, Leellä ja kumppaneilla.