Juu, ulkomainen sopii hyvin!
Sinällään kansalaisuudella ei ole väliä.
Suomessa on hyviä kokemuksia ulkomaisista valmentajista, mm. jääkiekon ensimmäiseen MM-kultaan valmentanut Kurre Lindström tai lentopallon Euroopan huipun tuntumaan valmentanut Mauno Berruto, tai liigatasolla jääkiekossa mm. Koivun ja muutamia muita maailman huipulle koulinut Jursinov.
Suomikoriksessa tulee tietysti ensimmäisenä mieleen Petteri Petersen, sekä 90-luvulla Topon ja 2000-luvulla Hongan moniin mestaruuksiin ja Eurokentillekin valmentaneet McCarthy ja Pavicevic. Pavicevicille annan paljonkin arvoa siinä, että hän itseasiassa kouli aika monesta junnusta pelimiehiä, jotka sittemmin ovat tehneet oivan ammattilaisuran ja auttaneet Susijengiäkin. Koponen ja Salin tietysti tärkeimpinä, mutta myös Kotti, Muurinen, Huff ja Matinen ovat aikanaan käyneet Pavicevicin koulua.
Kaikesta tästä huolimatta, suhtaudun aina tietyllä varauksella näihin ulkomailta tuotuihin 'sateentekijöihin'. Vaikka edellä mainitut ovat erinomaisia onnistumisia, niin jokaista heitä kohti löytyy iso joukko ei niin onnistuneita valintoja.
Valmentaminen on pitkäjänteistä työtä ja rakentamista, jos halutaan pitkäjänteisiä tuloksia. Tämä vaatii sitoutumista. Suomalaisilla valmentajilla on usein isänmaallisuus yhtenä arvona ja missiona maajoukkuevalmentamisessa. Siksi he usein sitoutuvat projektiin pitkällä tähtäimellä. Kaikki edellä mainitut onnistuneet esimerkit ovat asuneet Suomessa pitkään ja sitoutuneet meidän maahamme, eli eivät olleet vain ansaitsemassa yhtä välivaihetta CV:hen sitä parempaa pestiä odottaessa ja siihen heti tarttuessa.
Epäonnistumiset ovat olleet joko kallispalkkaisia maailmannimiä, jotka eivät oikeasti ole haluneet Suomessa pysyä, tai sitten keskinkertaisuuksia, joille ei kovista liigoista löydy paikkaa, jonka takia ovat sitten tulleet Suomeen asti - täällä ulkomaalaisuus on sitten joidenkin päättäjien mielestä tuonut tarvittavaa sädekehää saavutuksien vähäisyydestä riippumatta.
Futis on ehkä tästä paras esimerkki. Siellä yritettiin ulkomailta löytää kaikenlaista poppaukkoa, vaikka ihan vieressä oli useassa sijaispestissä päävalmentajan kykynsä osoittanut Rive Kanerva. Vasta kolmannella kerralla Palloliitto tajusi, että ei se ruoho ollutkaan vihreämpää siellä aidan toisella puolella.
Ja vaikka lentiksessä Berruto oli hyvä esimerkki, niin kyllä pitkäkestoisimmat ja parhaat saavutukset on silti saavutettu ehkä Sammelvuon aikana. Jääkiekossa huipputasolle on päästy pysyvvästi suomalaisvalmentajien johdattamana. Koriksessa Petterin arvoa ei kiistä kukaan, mutta 60-luvun kultaiset vuodet päävalmentajana oli kuitenkin Kallu Tuominen, ja nyt 2000-luvun Susibuumissa jatkuvuutta ja johtamista on tuonut Dettmann.
Eli en minä nyt ainakaan mitään erityisarvoa antaisi ulkomaalaisuudelle. Päinvastoin, olisin hieman kriittinen siinä, miten pitkäkestoinen ja pitkäjänteinen ratkaisu se tulisi olemaan, sillä valmennuksessa ja joukkueen/lajin kehittämisessä nimenomaan pitkäjänteisyys on kaiken A ja O.