Kysymys kuuluukin, mitä järkeä on pelata tällaisella universiadijoukkueella? Arvokasta kokemusta mahdollisimman monelle? Mutta kokemusta mistä - ei ainakaan omasta pelistä, jos sitä ei oikein missään vaiheessa saada pyörimään, oikeastaan kummassakaan päässä.
No kyllä Suomen pelaaminen oli ainakin omiin odotuksiini nähden ihan hyvää. Suomi pystyi yllättävän hyvin skoraamaan läpi ottelun, vaikka toki hyökkäyspelaaminen oli melkoista sekamelskaa. Yhtä syöttöä enempää ei useinkaan nähty hyökkäyksissä.
Toki Tsekin rosterin tasoakin on vaikea arvioida, kun ainostaan Palvin ja Peterka olivat tuttuja nimiä. Hauskaa oli kuinka lämpöisenä Palvin kävi jopa tässä harjoituspelissäkin.
Näinkö pallo annetaan seuraavalle sukupolvelle? Eikö kokeneiden pelaajien pitäisi tällaisessakin pelissä olla ohjaamassa ja auttamassa sen sijaan että jätetään ikään kuin oman onnen nojaan?
No oli Suomella mukana Valtonen, Jantunen ja Maxhuni, jotka ovat Suomen parhaan miehistön rotaatiopelaajia. Kyllä Maxhunin pitäisi saada settipelit pyörimään, jos valmennus näin haluaa.
Jos mietitään Suomen rosteria lähiaikojen tärkeisiin peleihin, niin tästä ryhmästä tuo edellä mainittu kolmikko on ainoat jotka ovat valmiita näihin fyysisiin maajoukkuepeleihin. Varsinkin kun intensiteetti tulee nousemaan vielä merkittävästi tämän pelin tasosta.
Valtosella ja Jantusella oli aika paljon yliyrittämistä. Mutta molemmat olivat selkeästi Suomen parhaita. Tahvanainen, Hopkins ja Raitanen skorasivat hyvin, mutta muuten heidän pelaamisensa oli aika hakemista varsinkin joukkue- ja puolustuspelaamisen osalta.
Edelleenkin oikein silmiin pistävää on Maxhunin todella huono puolustuspelaaminen. Tässäkin pelissä tuntui, että Maxhunilta puuttui kokonaan keskittyminen puolustuspelaamisesta. Pari kertaa hän oli pienellä harhautuksella kaksi askelta jäljessä ja rotaatiot unohtuivat muutaman kerran ihan totaalisesti. Tuohon Maxhunin puolustuspelaamiseen toivoisi tulevan parannusta, kun hän on todennäköisesti kohta meidän ykköspelinrakentaja.