White man can't jump!
Juu en niinkään rasismista ollut huolissani, käymmehän sivistynyttä keskustelua avarakatseisella foorumilla (luullakseni)
Samalla ennakko-oletuksella, että täällä käydään fiksua keskustelua ilman koohotusta, ajattelin laittaa minäkin lusikkani tähän soppaan.
Ihmisen fyysiset ominaisuudet ovat lähtökohtaisesti perittyjä, mutta millainen ihminen lopulta on fyysisiltä kyvyiltään, on seurausta siitä, miten näitä lähtökohtia on elämän aikana kohdeltu - tai jopa määrätietoisesti kehitetty. Se miten kukin sitä kroppaa sitten kohtelee, riippuu paljon ympäristöstä: ainakin perheen, kaverien ja kulttuurin luomasta ilmapiiristä, sosiokulttuurisesta todellisuudesta (onko lapsella jo "kaikkea" vai onko nimenomaan vaikkapa koris-ura (vaiko futis) tie ulos köyhyydestä / arvottomuuden kokemuksesta jne.) ja tarjolla olevista resursseista (köyhä ei pääse lätkätreeneihin vaikka kuinka hinkuisi).
Ja jos joku sanoo että keskimäärin jotkut ovat sitä ja toiset tätä, niin minä sanon että Suomeen ei muuta vielä(kään) niin paljon maailman ihmisiä että keskimääräisisillä ominaisuuksilla ois juurikaan vertailuarvoa.
Tää on musta tärkeä pointti.
Joistakin perityistä fyysisistä lähtökohdista on varmastikin helpompi saavuttaa jotakin ja toisista jotakin toista. Joissakin "populaatioissa" (otan tässä nyt tarkoituksellisesti ihan puhtaan biologisen näkökulman asiaan), siis nimenomaan populaation tasolla, tietyt ominaisuudet ovat yleisempiä kuin jotkin toiset.
Esimerkiksi Keniassa, Etiopiassa tai Somaliassa syntyneellä on merkittävän suuri todennäköisyys saada syntymässään lahjaksi kestävyysjuoksuun erinomaisesti soveltuva kroppa. Kaikki itä-afrikkalaiset eivät kuitenkaan ole huippujuoksijoita, koska sellaiseksi tullaan vasta pitkän treenaamisen tuloksena (jos köyhyyden vuoksi joutuu juoksemaan kouluun joka päivä 20 kilsaa suuntaansa, se tietysti auttaa jo ilman mitään modernia urheiluvalmennusta). Ja mikä oleellista, eivät kaikki kenialaiset tai etiopialaiset ole kropaltaan huippujuoksijoita. Sellaisen ruumiinrakenteen omaavia on siellä vaan keskimäärin enemmän kuin kenties missään muualla.
Jos nyt otetaan sattumanvarainen suomalainen nuori jonka perittyyn "antropometriaan" kuuluu todennäköisemmin persjalkaisuus ja skrode ruumiinrakenne, niin lähtökohdat maailmanluokan maratoonariksi ovat merkittävästi heikommat: sellaiseksi kehittyminen edellyttää huomattavasti enemmän töitä ja voi jopa olla lopulta mahdotonta ihan fyysisten rajoitteiden vuoksi. Edellisestä ei kuitenkaan seuraa, että kukaan suomalainen ei voisi päästä huipulle pitkän matkan juoksussa - olihan meillä esim. Anne-Mari Sandell jonka ruumiinrakenne oli juuri kestävyysjuoksun näkökulmasta erinomainen.
Samaten, korikseen siirtyen, kiinalaiset ovat keskimäärin varsin lyhyitä verrattuina moniin muihin populaatioihin, mutta kun niitä on tarpeeksi paljon (yli miljardi) niin löytyyhän sieltäkin joitakin yksittäisiä kavereita jotka on yli 2,20 metriä jotka pärjää pelissä kohtuullisesti ilman vahvaa koriskulttuuriakin (harva kiinalainenhan on lopulllisesti breikannut koska puuttuu tää toinen puoli). Tai päinvastoin: hyvinkin pieneistä populaatioista voi tulla paljon hyviä korispelaajia, kuten Baltiasta (Latvia, Liettua) ja Balkanilta, koska siellä selvästikin on populaation kokoon nähden suuhteellisen paljon pitkiä ja raamikkaita tyyppejä joiden kehittymistä tukee vahva koriskulttuuri.
Eli se, että on jostakin tietystä paikasta kotoisin, voi lisätä tai vähentää todennäköisyyttä sille, että voi päästä jossakin lajissa huipulle - mutta kun puhutaan todennäköisyyksistä, on samalla puhuttava laajoista joukoista. Keskiarvot toimivat vasta riittävän suurilla populaatioilla. Suomessa maahanmuuttajataustaisia ihmisiä on tosiaan niin vähän, että niistä ei voida varmaankaan vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä siihen, millaisia urheilijoita heistä voisi sukeutua. Ainakaan puhtaasti fyysisin perustein.
Koriksen näkökulmasta on myös hyvä muistaa, että niin Junnu Lee kuin Shawn Huff ovat itse toisen sukupolven koripallloilijoita joiden isät ovat Suomessa pelanneita koripallo-ammattilaisia. Eli sillä pelaajaksi tulemista tukevalla kulttuurilla - oli se sitten perheestä tai laajemmasta ympäristöstä tulevaa - on todellakin merkitystä.
~*~
Jenkeistä puheenollen, heitänpä kevyen provokaation: jos eurooppalainen orjakauppa olisi uuden ajan alussa kuskannut Länsi-Afrikkalaisten sijaan laivalasteittain Itä-Afrikkalaisia orjia uudelle mantereelle, koripallo (tai jenkkifutis) ei olisi afro-amerikkalaisten ykköslaji vaan sitä pelaisivat enemmistönä ns. kaukaasialaista perimää edustavat (= "valkoiset") pelaajat.
Heittoni ei ehkä kestä täysin lähempää tarkastelua siksi, että eurooppalaiset orjakauppiaat harrastivat samalla myös (tietämättään) eräänlaista "rodunjalostusta". Kun orjiksi valittiin raskaaseen työhön parhaiten soveltuvia, mahdollisimman vahvoja yksilöitä, niin tavallaan synnytettiin ihmisryhmä joka lisääntyi keskenään (koska rotuerottelu) ja jossa nämä atleettiset piirteet sitten periytyivät. Lisätään tähän koripallo (ja jenkkifutis) monen köyhän afro-amerikkalaisen nuoren ainoana väylänä ylös yhteiskunnan pohjalta (armeija-uran ohella) ja vahva koriskulttuuri ihan sieltä lasten ja nuorten tasolta lähtien, niin seuraukset on nähtävissä.
~*~
Siitä Suomi-koriksen tulevaisuudesta ja maahanmuuttajista vielä lyhyesti.
Monessa Euroopan maassa ja monissa eri urheilulajeissa maahanmuuttajataustaiset, niin ensimmäisen kuin toisenkin (jossakin jopa kolmannen) polven sellaiset - joista muita kuin ensin mainittuja ei varmaan pitäisi kutsua enää "maahanmuuttajiksi", kun ovat kerran jo syntyneet ko. maassa - urheiljat ovat nousseet viime vuosina ja vuosikymmenenä esiin entistä kirkkaammin.
Laajemmin katsoen (esim. Euroopan tasolla / kaikki urheilulajit) kyse on varmaan myös tuosta populaatiotason perimästä, mutta uskoisin, että sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä on vieläkin merkittävämpi rooli heidän menestyksessään - eritoten Suomessa jossa, kuten todettua, määrät ovat niin pieniä, ettei populaatiotason selityksiä oikein voi käyttää.
Sen sijaan esim. Fiifi Aidoon ja Edon Maxhunin menestys (puhumattakaan Hetemaj:n veljeksistä futiksessa) on musta tärkeä juttu esikuvana nuorille "ei-kantasuomalaistaustaisille" nuorille. Lokkien matseissa näkee myös aika paljon "ei-valkoisia" nuoria joille Ricky Waxlax lienee hyvä vertais-roolimalli.
Sitten on vielä tämä (sosio-)kulttuurinen eroavaisuus. Monissa muissa kulttuureissa työnteko ja ponnistelu näyttää olevan suuremmassa arvossa kuin meillä täällä suomalaisessa mainstream-kulttuurissa. Ja jos esim. varallisuus määrittää mahdollisuudet harrastaa jotakin lajia, niin parhaiten toimeentulevien perheiden lapset tuskin ovat minkään urheilulajin kannalta laajassa mittakaavassa ne otollisimmat kandidaatit.
Mukavuuden ja helppouden keskellä kovaan työntekoon tarvitaan myöskin ihan erikoista mentaliteettia - kuten nyt vaikkapa Lauri Markkasella (tai Jari Litmasella). Kuuluisa 10 000 tunnin vaatimushan on osoitettu perusteettomaksi ja kevytkenkäisesti esitetyksi heitoksi, mutta maailman huipulle päästäkseen on oikeasti tehtävä töitä pienestä pitäen. Jos vain käy seuran treeneissä, jonne mennään isin auton takapenkillä, ja luulee sen riittävän, niin erehtyy kovasti. Ihan sama kuin jos menee yliopistoon opiskelemaan ja luulee, että pelkästään tenttikirjat lukemalla voisi tulla huippututkijaksi... kyllä huippututkijaksi aikovan on luettava satakertainen määrä muun opiskelun ohella - kuten huippu-urheilijaksi aikovan on treenattava satakertaisesti joukkuetreenien päälle.
Niin lattealta kuin se kuulostaakin, niin kyse lienee siis sekä perimästä että ympäristöstä - mutta näin pienessä piirissä kuin minkä suomalaiset kaikkineen muodostavat, kulttuurisilla tekijöillä on huomattavan suuri merkitys. Kestävä tulevaisuus kotimaiselle korikselle rakentunee ennemmin koriskulttuurin kehittymisen avulla - joka ottaa syliinsä kaikenväriset ja -varaiset lapset sekä nuoret - kuin odottamalla atleettisia maahanmuuttajia jostakin pelastamaan sen.
