Ukraina voitti tänään Suomen riistoillaan. Tämä pallollisen pelaajan painostaminen ja niistä saadut riistot sekä helpot korit ovat olleet Ukrainalle pisteautomaatti Suomea vastaan. Suomi oli ensimmäisen kerran valmistautunut ja tehnyt vastasuunnitelman. Suomi onnistui minimoimaan tämän Ukrainan edun.
Toinen haaste Suomelle oli Iagupovan ajot. Siihenkin Suomi oli kehittänyt hyvän ja toimivan vastasuunnitelman. Lopussa, kun peliä ratkottiin Iagupova kahdesti jätti 1vs1 ajon käyttämättä vaikka hänen laita oli tyhjä. Kerran tämä tapahtui Koskimiestä vastaan ja toisen kerran heti perään Sandvikia vastaan. Kolmannella kerralla Iagupova päätti ajaa, mutta törmäsi apupuolustajaan.
Sanoisin, että Suomen tason nosto johtuu osin Suomen pelaajien itseluottamuksen kasvusta ja osin valmentajien tekemästä valmistavasta työstä.
Kaikesta toiminnasta näkee, että Salminen on luonut turvallisen työympäristön pelaajilleen. Nuoret pelaajat uskaltavat tehdä ratkaisuja. Pounds ja Lehtoranta kokeneina pelaajina kantoivat lopussa vastuun ja ajoivat korille, koska Ukrainan virhetili oli täynnä ja aikaa kellossa oli vähän.
Tietenkin naiskoripallossa tyypillisesti pyritään ulkoa päin hajottamaan ja mollaamaan toimintaa. Minun mielestäni tänään käytiin tasainen kamppailu. Kaikki joukkueeseen kuuluneet ansaitsevat kiitosta, koska tämä Ukraina peli sujui paljon paremmin kuin ne edelliset.
Sitten on tämä porukka joka hokee "tämä on tulosurheilua". Valmennuksellisesta näkökulmasta parempiin tuloksiin päästään, kun yksiöiden sekä joukkueen suoristuskykyä parannetaan. Tulosparannuksia voidaan odottaa asteittain ei jättiharppauksin. Eteenpäin pääsee järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti ei panikoiden.
yle.fi
