Vs: Tampereen Pyrintö 2011-2012: Eurooppa jäi valloittamatta, nappaako Suomessakaan?
Kirjoitetaanpa nyt sitten tämä pitkään mielessä ollut kirjoitus Pyrinnön syyskaudesta, voimasuhteista muihin joukkueisiin nähtynä ja mestaruusnäkymistä.
Viime kaudella olin käytännössä 100% Pyrinnön mestaruudesta koko pitkän kauden ajan. Pyrintö oli tehnyt mielestäni hyviä muutoksia pelikonseptiinsa ja saanut takaisin Antti Nikkilän, jonka lisäksi Antwine Williams vakuutti minut tasollaan alun käynnistysvaikeuksien jälkeen. Myös se fakta, että liigan taso viime kaudella oli heikompi kuin Pyrinnön ensimmäisellä mestaruuskaudella vankisti uskoani joukkueeseen. Oli hieno seurata Pyrinnön dominointia läpi runkosarjan sekä vakuuttavaa työskentelyä pudotuspeleissä. Ainoa kauneusvirhe olivat nuo kaksi peliä Joensuussa, joita Pyrintö hallitsi selvästi, mutta puppeloi ratkaisuhetkillä kotivoitoiksi. Toisaalta tämän ansiosta saatiin ratkaiseva peli Pyynikille ja olihan se ikimuistoinen iltapäivä olla paikan päällä todistamassa kotijoukkueen huikeaa dominanssia, ei käy kieltäminen.
Mutta tähän kauteen. Jos viime kaudella olisin voinut vaikka jättää foorumin, jos Pyrintö ei olisi mestaruutta voittanut, niin nyt siihen lupaukseen ei ole pienintäkään mahdollisuutta. Haluan heti alkuun alleviivata, että luotan joukkueeseen ja uskon sen mestaruusmahdollisuuksiin, mutta pelikenttä on tällä kaudella paljon avoimempi ja mestaruustavoitteen ympärillä pyörii paljon kysymysmerkkejä.
Aluksi hyvät puolet. Joukkue on pysynyt kasassa, on kokenut ja rutinoitunut, on pysynyt terveenä, tietää mitä vaatii menestyminen tässä sarjassa ja osaa sataprosenttisen varmasti ajoittaa kuntohuippunsa pudotuspeleihin, joissa niitä parhaita suorituksia tarvitaan. Tästä ei ole pienintäkään epäilystä. Pyrinnön mahdollisuudet voittaa mestaruus ovat yhtä hyvät kuin muidenkin ennakkosuosikkien. Marginaalisia eroja voi puoleen tai toiseen olla, mutta ihan rinta rinnan mennään, vaikka alkukausi onkin ollut hienoinen pettymys. Ei pettymys välttämättä rekordin puolesta, mutta pelattuja pelejä kun tarkastelee, ei sieltä vielä mitään kovaa päänahkaa löydy ja muutama aika kyseenalainen tappio on myös seassa.
Ikä-korttia en myöskään heiluttele. Arvostan kokemusta ja kun pelaajat ovat terveinä pysyneet varsin kiitettävästi, niin siihen en jaksa vedota. Ikä tulee vastaan sitten kun se tulee, sitä ennen joukkuetta pitää kunnioittaa. Boston Celtics on hyvä esimerkki. Nyt joukkueelle voi jo nauraa paskaista röhönaurua, mutta vielä toissa kaudella olivat ihan kunnioitettava nippu. Eli ei pilkata pappaa ennen kuin paskat ovat laskeutuneet vaippaan.
Ne huolta aiheuttavat asiat:
1) Liigan taso korkeampi kuin kahdella edellisellä kaudella. Kataja on parempi joukkue kuin viime kaudella. Topo on tai tulee ainakin olemaan vähintään yhtä kova kuin toissa kauden finaaleissa, jos pelaajat pysyvät terveenä ja jenkkirulettia ei vedetä aivan päin vittua. Bisons on toissa kauden KTP, joka oli hyvä, hyvä joukkue. Ainoat erot ovat hieman heikompi penkki ja sata kertaa parempi kolmas jenkki (McDade ja Ivey samoja, Zeno >>>>>> Eric Washington). Ja Karhu vaatii kunnioitusta vastustajiltaan myöskin, hankala joukkue välierissä kenelle tahansa vastaan tuleekaan. Taso on kovempi ja laajempi kuin aiemmin, joka vaikeuttaa entisestään tietä finaaleihin ja Miamin tanssilattialle pantteri-patsasta pahoinpitelemään.
2) Kotietu. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että lopullinen kotietu on Pyrinnöltä karkaamassa, siinä määrin vakuuttava Kataja on ollut ja nuohonnut huomattavasti kovempia vastustajia kuin Pyrintö. Kotiedulla tarkoitetaan nimenomaan finaalien kotietua, jonka merkitystä ei voi väheksyä. Varsinkin, kun ne kaksi todennäköisintä joukkuetta finaaleissa ovat Kataja ja Pyrintö, joille tuo kotietu on merkittävin koko liigassa. Liigan pahimmat kotijoukkueet, tästä asiasta ei voi edes kiistellä. Fakta.
3) Pyrinnön tapa pelata pelien loput. En aikaisemmin huomannut tai välittänyt huomata tätä asiaa, mutta juurikin edelliset finaalit aukaisivat silmäni. Pyrintö johti molempia Joensuussa pelattuja pelejä riittävän selkeällä erolla, jotta ainakin toinen olisi pitänyt pystyä hoitamaan kotiin. Mitä Pyrintö teki? Aloitti pelin hidastamisen ja hyökkäyksissä seisoskelun varmaan 4-3 minuuttia ennen täyttä aikaa. Kenny Lowe seisoi pallon kanssa ja yritti hyökkäyskellon lopussa ajaa ja hankkia epätoivoisesti virhettä vastustajalle. Damon Williams seisoi pallon kanssa ja aloitti pakittelun perse edellä kohti Katajan koria hyökkäyskellon ollessa lopuillaan ja otti vaikean, haastetun heiton jostain vaparialueen kulmilta. Ja virheen kalastelua päälle. Kataja kiitti ja nousi takaa ohi. Samaa on tullut nähtyä NBA:ssa Clevelandin toimesta "LeBron Isolaatio" ja ei se sielläkään toiminut kovin hyvin.
Toki kaikelle on aikansa ja paikkansa, nämä kaksi pelaajaa ovat juuri ne, joiden kädessä pallon toivoisi olevan ratkaisuhetkillä (Damon erinomainen viimeistelijä, jonka pää ei jäädy ja Kenny taitava hyppyheittäjä ajoista/osaa viimeistellä taidokkaasti korin läheisyydessä ajonsa/hyvä hankkimaan virheitä), mutta monta minuuttia ennen pelin loppua ja joka kerta? Mielestäni olisi parempi, että muut pelaajat olisivat enemmän mukana näissä hyökkäyksissä, eikä homma menisi niin staattiseksi seisoskeluksi. Jos tuota kuollettamista haluaa harrastaa, niin vasta viimeisellä kahdella minuutilla.
Tällä kaudella näistä on erinomaisia esimerkkejä tarjolla myös, Pyrinnön otettua kolme ensimmäistä tappiotaan jatkoajalla tiukkojen vääntöjen jälkeen. Kaksi näistä peleistä näin ja se oli sitä samaa puskemista näiltä herroilta kuin viime finaaleissakin. Puhumattakaan siitä, että ainakaan vielä Kennyn jalat eivät ole siinä tikissä, että hän edes pääsisi korille asti samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina. LaRNMKY:a vastaan homma meni myös pipariksi viimeisillä minuuteilla Namikan päästessä aivan tuntumaan ja silloinkin tehtiin tätä samaa. Olin jopa huomaavinani Antwinen turhautumisen Damonin puskemiseen, josta hän vuodatti Pietille sivurajan tuntumassa.
Pudotuspeleissä on luvassa tukku tiukkoja matseja, ja tämä voi pienten marginaalien sarjoissa vielä kostautua. Toivon mukaan olen väärässä ja nämä Pietin prosenttipelit kääntyvät Pyrinnön hyväksi.
Muitakin närkästelyn aiheita voisi nostaa esiin, mutta ne eivät välttämättä ole niin merkittäviä. Ehkäpä levypallopelaaminen näistä ykkösenä. Pyrinnöllä on suhteellisen kookas joukkue ja se on levypallotilastossa kakkosena. Silti monessa pelissä joukkue kuitenkin häviää levypalloväännöt ja varsinkin hyökkäyslevyissä tilanne on aika varmasti jopa murheellinen (en ole tarkistanut tilastoja, mutta epäilen Pyrinnön ottavan vähemmän hyökkäyslevyjä kuin vastustajat). Jos olisin toimittaja, niin kysyisin Pietiltä hänen filosofiaansa levypallojen suhteen. Jos siellä on joku tarkoituksenmukainen pelikirjaratkaisu takana niin ok, mutta noin lähtökohtaisesti olen ollut tähän pettynyt.
Puolustuspelaaminen on kokonaisuudessaan ollut varmaankin tasaisempaa tällä kaudella kuin aikaisemmin, mutta edellisten kausien "säpinäjaksoja" ei pelissä samalla tavalla ole näkynyt. Silloin Pyrinnön pelaamiselle tyypillistä oli nostaa selkeästi puolustamisen intensiteettiä ja pudottaa vastustaja kerralla kelkasta. Tällä kaudella sitä ei ole tapahtunut samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Hyökkäyspelaaminen tuntuu erittäin metodiselta, se toimii suht hyvin ilman suuria koomailuhetkiä. Ehkä välillä jopa liian rutiininomaista, mutta pisteiden tekeminen ei mikään varsinainen ongelma ole ollut.
Eipä muuta, eiköhän siinä ollut taas ihan riittävästi asiakirjoittelua Pyrinnöstä ennen huhtikuuta. Tuskinpa kukaan muu vaivautuu asian suhteen, niin ei jaksa itsekään.
