Vs: Tampereen Pyrintö 2011-2012: Eurooppa jäi valloittamatta, nappaako Suomessakaan?
No niin! Parin vuoden tauon jälkeen joukkue on vihdoin KRIISISSÄ, joten tässähän pääsee analysoimaan oikein pidemmän kaavan kautta.
Ensin pelin hyvät puolet, joita oli tasan yksi. Joukkueen asenne oli tällä kertaa täydet 100% ja se pelasi alusta loppuun hyvää puolustusta. Jotain on sentään siis opittu nöyryyspuolella, koska tuo oli tasan toinen peli tällä kaudella (jonka olen nähnyt), jossa joukkue on pelannut hyvällä asenteella alusta loppuun. Pyrinnön puolustuspelaaminen on kuitenkin tämän liigan eliittiä ja kantaa pitkälle, mutta se vaatii tätä nykyä koko matsin kestävää hyvää asennetta pelaamiseen, tai ainakin pelin ratkeamiseen saakka kestävää sellaista. Se löysäily, jolla pari viime kautta ollaan pärjätty, jossa joukkue herää peliin vain ajoittain, jos ollenkaan, ei enää riitä. Nyt koko jengi pisti kaiken peliin ja hävisi paremmalle joukkueelle, joten mitään selityksiä ei jäänyt. Jatkossa homma pitää tehdä kunnolla alusta loppuun saakka koko rintamalla, niin harjoituksissa kuin peleissä. On hyväksyttävä se fakta, että töitä on tehtävänä aivan helvetisti ja niitä on toden teolla tehtävä.
Huonoja puolia oli sitten jonkin verran enemmän. Tärkeimpänä joukkueen hyökkäyspelaaminen, joka oli jälleen kerran todella staattista. Siitä puuttui kaikenlainen luovuus ja innostus, koko homma oli pelkkää puskemista. Tällä kertaa tuo Pyrinnölle tyypillinen öykkäröinti vaan ei toiminut, koska vastassa oli fysiikaltaan parempi joukkue, joka puski takaisin Pyrinnön puskiessa. Siitä huolimatta Pyrintö vaan jatkoi ja jatkoi samalla linjalla, työntäen itseään väkisin korin alle ja lopputulos näkyy taululla. Toki sinänsä tuon ymmärtää, koska heitto ei uponnut tänään oikein kenelläkään vasta kuin lopussa (Kenny ja Antwine). Mutta tuohon hommaan on keksittävä jotain uutta, nykyisellään se on täysin mielikuvituksetonta ja jo useampi joukkue on keksinyt lääkkeet Pyrinnön hyökkäyspelaamisen tyrehdyttämiseksi.
Sitten tapaus Antti Nikkilä. Tämä kaveri on jäänyt tällä kaudella jalkoihin ja pahasti. Ja mitä pidemmälle kausi etenee, sitä heikompi Antti on. Jossain on vikaa ja pahasti, jos tuo kaveri ei nykyään enää pysty poustista esittämään mitään muuta kuin kankeaa hook-heittoa. Ovatko Antin jalat lopullisesti menetetyt vai mistä kiikastaa? Ymmärrän toki iän tekevän tehtävänsä, mutta Nikkilä on tällä hetkellä kankeampi kuin adamantiumkanki. Todella järkyttävää katsottavaa.
Ja se kuuma peruna eli mihin on kadonnut Damon Williams? Damon on kuin haamu siitä pelaajasta, jota hän oli vielä vaikkapa viime kaudella. Heti kärkeen tyrmään ajatukset mistään lamakausista tai moottorin käynnistymisestä. Kautta on pelattu 3 kuukautta, joten ne syyt eivät päde. Damon on menettänyt pelistään kaiken. Häntä ei näe niissä harvoissa Pyrinnön nopeissa hyökkäyksissä juuri lainkaan nykyään, joita tänään joukkue harrasti poikkeuksellisen paljon ja se oli hyvä asia. Eikö jaksa enää vai mistä on kysymys? Damon on tullut myös tunnetuksi pelaajana, joka kontrolloi hyökkäyspelaamisen flowta point forwardin paikalta, mutta tällä kaudella tätä dominoivuutta on nähty ehkä 2-3 matsissa. Missä ovat oivaltavat syötöt, jotka luovat tekopaikkoja muille pelaajille? Missä ovat pelinjohdolliset taidot, joilla Damon on joukkueen hyökkäyspelaamista kontrolloinut varsinkin tärkeissä peleissä huikealla tavalla? Missä ovat Damonille tyypilliset kovat ratkaisut, joissa hän kaivaa itselleen väkisin tekopaikan ja pistää pallon sisään vaikeasta tilanteesta?
Viimeiseen kysymykseen voin vastata: Damon on pyrkinyt edelleen näihin ratkaisuihin, mutta ei enää onnistu niissä. Tosin Vilpasta vastaan tätäkin puskemista nähtiin ennätyksellisen vähän ja mies jäi pelin ulkopuolelle sitä enemmän mitä vähemmän pelikellossa oli aikaa jäljellä. Viimeisillä hetkillä hän jätti käyttämättä täysin vapaan keskimatkan heittopaikan ja siirsi vastuuta eteenpäin muille pelaajille. Koska viimeksi tällaista on nähty pelaajalta, jota kutsutaan myös Korisliigan kaikkien aikojen parhaaksi pelaajaksi? Damon ei edes menettänyt hermojaan tänään, vaan oli kentän rauhallisimpia pelaajia. Ja tämä siitä huolimatta, että peli oli erittäin tunteikas ja Fields myös blokkasi Damonin äärimmäisen tylysti vihellyksen jälkeen. Tästä huolimatta Damon vaan käveli pois tilanteesta, jossa hän olisi aikaisemmin laittanut rähinät pystyyn joka kerta.
En halua lyödä ikäkorttia vielä pöytään, mutta sitä on jo hieman vilautettava. Ja ehkä parempi niin, koska se toinen vaihtoehto on mielestäni paljon ikävämpi. Nimittäin motivaatio-ongelmat. Ehkä Damon ei vaan syty enää näihin peleihin. Tosin sitä olisi hankala uskoa pelaajasta, joka on kilpailuhenkisin peluri tässä sarjassa koskaan.
Ja viimeinen negatiivinen pointti tästä pelistä. Joukkue tuli peliin hyvällä asenteella, mutta NÖYRYYTTÄ se ei ole oppinut vieläkään. Pelin ensimmäiset minuutit ja pelaajat mussuttavat miltei kaikesta. Lehto aloittaa heti toisessa hyökkäyksessä kitisemisen tuomarille. Kenny ottaa heti perään tekun. Antwine ottaa tämän jälkeen välittömästi tekun. Joukkue osoittaa tällä toiminnallaan täyttä kunnioituksen puutetta niin peliä kuin vastustajiaan kohtaan. Ja tuo itkemisepisodi ensimmäiseltä jaksolta pelasi varmasti erittäin paljon tämän pelin häviämisen suhteen, antaen Vilppaalla hyvän etumatkan toiselle jaksolle. Nyt kun Vilpas, pudotuspeliviivan alla majaileva joukkue, kävi näyttämässä Pyrinnön todellisen tason, on aika kaksinkertaisen mestarinkin nöyrtyä, tunnustaa tosiasiat ja aloittaa työnteko.
Alleviivaan myös yhden asian, josta varmasti kannattajat itkevät (en ole lukenut ottelutopicia). Tuomarit olivat tänään tasapuolisia ja tekivät työnsä hyvin.
Laitetaan nyt vielä Salon junteillekin jotain luettavaa, kun kuitenkin heppi tanassa tänne syöksyvät lukemaan Asiakirjoittajan tekstejä.
Durham on erinomainen lisä joukkueeseen. Jopa niin erinomainen, että saatan hävitä ensimmäisen viinapullovetoni koskaan. Heillä oli jo aikaisemmin kaksi loistavasti roolitettua palasta. Palloa hyvin käsittelevä vahvistus, joka on yksi sarjan parhaista heittäjistä. Ei mikään pelintekijöiden aatelinen, mutta hyvä kahdessa tärkeässä asiassa. Toinen palanen tietenkin Fields, jolla ei ole minkäänlaista hyökkäyspään talenttia, mutta joka on erinomainen oman korin suojelija ja levypallopelaaja. Suomalainen talentti joukkueessa on todella ohutta, mutta Sandberg hoitaa hommansa penkiltä tulevana isona ja Ahonen osaa suomalaiseksi pelaajaksi poikkeuksellisen scooraamisen taidon. Valmentaja on roolittanut nämä asiat erinomaisesti ja luonut Fieldsin ympärille toimivan puolustuskonseptin, jota pelaajat toteuttavat tinkimättä ja hyvällä asenteella. Tämä ei kuitenkaan riitä joukkueen materiaalin kapeuden takia, mutta sen jälkeen Suomen maaperällä laskeutui enkeli nimeltään Durham.
Durham on juuri sellainen pelaaja, joka tekee Vilppaasta pudotuspelipaikasta vakavasti haastavan joukkueen. Vaikka mies ei nähtävästi osaa heittää vähää alusta, on hän aivan helvetin vahva pelaaja. Ja käyttää tätä ominaisuutta erinomaisesti hyväkseen hyökkäyskorin läheisyydessä. Vilppaalla on inside presence puolustuspäässä ja pari hyvää heittäjää hyökkäyksessä, mutta sisäpeliuhka on puuttunut. No ei puutu enää, nimittäin tämä kaveri osaa sen homman. Ja täydentää lisäksi puolustuskonseptia hyvin + auttaa Fieldsia levypalloväännöissä. Toki joukkueet saavat Durhamin scoutattua ja suitsittua jatkossa paremmin, jos mieheltä ei heittouhkaa löydy, mutta siitä huolimatta todella sopiva osanen tähän kokonaisuuteen.
Onnittelut Vilppaalle ansaitusta voitosta.