Vs: Tampereen Pyrintö 2014-2015
Pistetään nyt muutama ajatus tästä koko sopasta, kun asiaa on tullut sulateltua hetki.
Kun tilanne on hyvin ristiriitainen, siihen on täysi oikeus myös reagoida ristiriitaisesti.
Antero Lehto on hieno mies ja hänelle on helppo toivoa pelkkää hyvää. Samalla on kuitenkin täysin ymmärrettävää, että Pyrinnön Korisliigajoukkueen kannattaja tuntee itsensä petetyksi. Nämä eivät tietenkään sulje toisiaan pois.
Itse odotin mahtavaa playoffs-kevättä, ja Harris/Bullock-karusellista huolimatta uskalsin olla toiveikas sen suhteen, että Pyrintö menee vielä yllättävän pitkälle. Pointti EI oikeastaan ole se, että näin ei voisi enää tapahtua - vaikka se onkin helvetin epätodennäköistä - vaan se, että ainakin itselleni on yhtäkkiä hyvin epäselvää, mikä koko Pyrinnön edustuskoripallon tarkoitus on. Siinä mielessä tämä käänne on kummallisella tavalla luontevaa jatkoa laiskalle viime kesälle, jolloin organisaation fokus oli lievästi sanottuna sumea.
Kauniit puheet "seuran oman juniorin kasvamisesta ulos korisliigasta" herättävät kyllä lievää huvittuneisuutta, kun kyseessä on kuitenkin yli kolmekymppinen ammattilaiskoripalloilija, eli jo uransa ehtoopuolella. Olisi täysin eri juttu, jos vaikka Palmi saisi yhtäkkiä parin vuoden sopimuksen Italiaan. Jotenkin itselleni tuo Anteron matka Pyrinnön juniorista huippukoripalloilijaksi tiivistyi jo viime kesän maajoukkuekomennukseen ja MM-kisamatkaan. Omissa kirjoissani se on paljon kovempi juttu kuin parin kuukauden lainapesti jossain Italian liigan peräpään jengissä.
Mutta sitten taas toisaalta. Ei tässä tilanteessa ollut hyviä ratkaisuja. Kumarrus yhteen suuntaan oli vääjäämättä pyllistys toiseen. Kun katsoo Lehdon uraa kokonaisuutena, on ihan selvää että pestillä kovaan ammattilaisliigaan on miehelle muutakin merkitystä kuin muutaman kuukauden palkkarahat. Ehkä se suurin merkitys on henkisellä puolella. Ja kun sauma tuli nyt, se oli tavallaan pakko yrittää käyttää hyväksi.
Täälläkin joku on toistellut, ettei Lehto ole "mitään velkaa". Ei, ei varsinaisesti olekaan. Eikä siitä ole oikeastaan edes kysymys. Pyrintö porskuttaa eteenpäin jollain kokoonpanolla, Lehto jahtaa menestystä Italiassa ja fanit sopeutuvat taas kerran.
Itseäni vaivaa eniten tunne siitä, että kaikesta edistyksestä, tasonnoususta ja homman ammattimaistumisesta huolimatta edes Korisliigajoukkueet itse eivät vieläkään ota Korisliigaa vakavasti. Kaikenlaiset oheisaktiviteetit nostetaan säännöllisesti esiin "huippukohtina" - olivat ne sitten merkityksettömiä kv-pelejä, runkopelaajien päästämisiä ulkomaille onneaan tavoittelemaan tai mitä milloinkin. Korisliiga saa aina joustaa, koska se on jonkinlainen suojatyöpaikka, jossa pyöritään niin kauan kuin ei muualle päästä.
Itseäni liigajoukkueen kannattajana tuollainen ilmapiiri masentaa ja suoraan sanoen vi**ttaa. Mulle on tärkeää, että kannattamani joukkue tähtää täysillä parhaaseen mahdolliseen menestykseen liigassa. BBL:t, pelaajien sopparit ulkomaille sun menevät luokkaan "joo, ihan kiva".
