Vs: Tapiolan Honka 2011-2012
Espoolaisessa (tapiolalaisessa) koripallossa on saatu ns. fresh start, ja vieläpä varsin menestyksekäs sellainen kolmen ekan matsin perusteella. Henkilökohtaisesti koen, että nykyhonka, sarjatason laskusta huolimatta, on huomattavasti lähempänä omaa sydäntä kuin viime kausien Espoon Hongat.
Kaikille lienee kuitenkin selvää, että Suomen suurin ja laadukkainta juniorityötä tekevä seura ei kestä kauaa tilannetta, jossa sillä ei ole joukkuetta maan ylimmällä sarjatasolla. On varmaan hyvä aika herätellä keskustelua siitä, millä aikataululla Hongan tulisi tavoitella Korisliigaa. ja toisaalta mitä tulisi tehdä toisin, ettei ryssitä taas samalla lailla kuin aina ennenkin.
Tunnetusti täällä asuu se kaikkein suurin viisaus, (varsinkin jälkiviisaus). Miksei siis ammennettaisi sitä kerrankin ennakkoon sen sijaan että kyräillään tai katsellaan sivusta how shit hits the fan once again.
Siis millä aikataululla Korisliigaan ja miten välttää TopHongan ja Espoon Hongan kohtalo?
Itse asettaisin tavoitteet seuraavasti: 1. vuonna 2013 Korisliigassa, 2. vuonna 2017 mestari, 3. 2020 -> kestomenestyjä Korisliigassa ja mukana Euroopan kentillä.
Ja sitten otetaan askel taaksepäin ennen kuin Kpcomin trollit saavat enempää vettä myllyynsä. Tarkastellaan ensin kahta ensimmäistä stepiä: miten rakentaa urheilullista tai taloudellista menestystä lajissa, jota ei Suomessa voi kutsua liiketoiminnaksi hyvällä tahdollakaan, ja kaupungissa, jonka kaikkien main stream -lajien pääsarjajoukkueet ovat enemmän tai vähemmän epäonnistuneet.
En ole urheilumarkkinoinnin tai -bisneksen ammattilainen, ja vaikka olisinkin, niin ei se aiemmin ainakaan Hongassa ole ollut tae menestyksestä (ainakaan kestävästä sellaisesta). Tässä kuitenkin muutamia ajatuksia.
1. TAPIOLAN Honka ei Espoon Honka
Hjallis Harkimo oli oikeassa sanoessaan, että ei tunne espoolaista vaan kaikki ovat westendiläisiä tai haukilahtelaisia (Hjalliksen kaveripiirissä). Yhtenäistä espoolaista identieettiä ei ole olemassa: Tuskinpa joku random lippajärveläinen amis tuntee hirveätä ylpeyttä kuullessaan, että Espoon Honka on voittanut viisi koripallon Suomen mestaruutta 2000-luvulla. Tapiolalaisilla puolestaan on ollut jonkin näköinen kiintymys Honkaan, joskin sekin on rapistunut viime vuosina. Mielestäni Hongasta tulisi tehdä lähtökohtaisesti tapiolalainen juttu, jotta joukkueen ympärille syntyisi jonkinlainen kannustamisen kulttuuri. Muualtakin saa tulla mukaan, mutta Tapiola on place to be – tehdään tänne se kannatuksen kivijalka.
2. Omat pojat pelaa
Tätä virttä on yritetty virittää jo vaikka kuinka pitkään, mutta aina on mennyt käteen. Lupaavat ja huippumenestyneet 76-, 78-, 81-, 86-, 87-, 91-, 92-ikäluokat – kaikki on järjestään ryssitty. Tapiolan Hongan junoirituotannon hyödyntäminen on aina ollut puheissa, mutta onnistumiset ovat olleet kuitenkin yksittäisiä. Honka Akatemiassa (nykyisessä Tapiolan Hongassa) on pystytty rakentamaan joukkuetta rauhassa, koska pitkän aikavälin tavoitetta ei ole tarvinnut uhrata nopean menestyksen tavoittelulle. Nyt on nautinto katsoa, kun Odabasi tai Puotila vetää 15-20 minuuttia ja pärjää ihan hyvin. Tässä on toki aiemmin auttanut myös nousupaineiden puuttuminen. Nousuun ja Korisliiga menestykseen joukkue tarvitsee vahvistusta, mutta olisin kuitenkin valmis ennemmin tinkimään edellä esitetystä Korisliigaan nousu tai mestaruustavoitteista kuin uhraamaan tapiolalaisen identiteetin menestyksen alttarille.
3. Yksi Tapiolan Honka
Parin aiemman yrityksen kohdalla edustusjoukkueen ja junioriseuran väliin on muodostunut selvä kuilu huolimatta siitä, että juniorihongan ja Korisliiga joukkueen välillä on ollut kaiketi jonkinlainen sopimus yhteistyöstä. Nousua ja menestystä tavoiteltaessa on varmasti tarpeellista eriyttää Korisliigaa toiminta juridisesti erilleen juniorihongasta kuten aiemminkin, mutta henkistä eriytymistä ei saisi tapahtua. Tulevan edustusjoukkueen omistajapohjan voisi rakentaa samaan malliin kuin joissain Valioliigaseuroissa, kannattajat omistavat seuran – siinähän se sitten mitataan onko tapiolalaisella koriksella vannoutunutta kannustajakuntaa vai ei. Valavuoren jossain heittämän ehdotuksen mukaisesti katsomoharjoitukset pitäisi määrätä pakollisiksi junioreille, mutta myös miesten joukkueen tulisi vahvemmin osallistua juniorihongan toimintaan, toimia esikuvana ja rakentaa uutta vannoutunutta kannattajakuntaa. Honkahalli tarjoaa tähän hyvät mahdollisuudet, kun junioritoiminta on keskittynyt yhteen paikkaan eikä haulikolla ammuttu ympäri Espoota.
Tiivistettynä ensimmäinen steppi uuden menestyksen rakentamisessa on juurille palaaminen ja vahvan tapiolalaisen identiteetin ja brändin rakentaminen. Siitä en tiedä saadaanko tällä 1500 ihmistä katsomoon illasta toiseen, mutta siihen on varmaan muillakin ideoita. Nyt honkalaiset fanit mukaan ideoimaan! Ehkä tätä viisautta voidaan hyödyntää, kun seuraavaa nousua tavoitellaan.