Vs: Teemu Rannikko ja Petteri Koponen Serie A:ssa 2010/11
Tilastonörtti teki taas huvin ja urheilun vuoksi vähän vertailua Petskun alkukaudesta (loka/marraskuu) joulukuuhun. Vaikka kuluvan kuun aikana on pelattu vasta kolme matsia, näistä spekseistä voi päätellä, että kehitystä on tapahtunut:
Loka/marraskuu
Minuutit 24,7
Pisteet 9,9
Levyrit 1,6
Syötöt 1,9
Riistot 1,0
Menetykset 1,9
Kakkoset 38,5%
Kolkit 39,1%
Vaparit 88,9%
Joulukuu
Minuutit 31,0
Pinnat 11,7
Levyrit 4,3
Syötöt 3,7
Riistot 1,3
Menetykset 1,7
Kakkoset 33,3%
Kolkit 43,8%
Vaparit 75,0%
Levyreiden määrän kasvu osoittaa todeksi sen, mitä yhteyshenkilöni Italian päässä sanoo: Petsku on päässyt irti alkukauden arastelustaan ja sukeltaa levyihin taas aktiivisesti. Niin syöttö- kuin menetysmäärien kasvu osoittavat puolestaan, että Lardo on istuttanut Koposta yhä useammin pointin paikalle, kun etenkin ensimmäiset matsit kuluivat heittävänä takamiehenä. Kahden pisteen heittoprosentti on Petskulta epätyypillisen kehno, kummitteleeko loukkaantumisen pelko sitten yhä pääkopassa ajojen päätteeksi.
Samainen Italian veijari totesi myös, että kuluvalla kaudella Petsku on lisännyt repertuaariinsa catch and shootin, mitä en ole muistaakseni nähnyt Petskulta kertaakaan aiemmin hänen uransa aikana. Puolustuspäässä Kopterin urakka on entisellään: näppeihin jää vastustajan paras 1-3-paikan pelaaja, ja jälki on ollut kauttaaltaan lupaavaa: esimerkiksi heittävillä takamiehillä on ollut vaikeuksia saada jopa palloa Petskun pallottoman puolustuksen takaa. Kunto ei kuulemma ole paras mahdollinen, mutta siitä huolimatta Petsku on hikoillut ylitöitä esim. Winstonin ja Sanikidzen loukkaantumisten aikana.
Toivotaan, että kausi jatkuu nousujohteisena. Tärkeintä ovat tietenkin voitot, mutta tilastojen kehittyminen tuonne 13pts - 4 ribaa - 4 syöttöä suuntaan olisi tietenkin suomalaisittain mieluista. Siitä on muuten aika tarkalleen vuosi, kun Petsku breikkasi Serie A:ssa, ja alkukauden tilastot ovat hänen osaltaan huomattavasti paremmat kuin vuoden takaiset.
