Koripallo.com

The Forgotten STAR - 'Toine Watch 07/08

Tervajoki

Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Ei, en minä kahden ottelun perusteella ole 'Toinesta innostunut. Kuten varmaan selviää tästä koko keskustelusta niin olen koko ajan tiennyt, että 'Toine on Franchise-tason pelaaja. Se nyt vaan on jotenkin niin, että täällä ihmiset nimenomaan pitävät tällaisista "konkreettisista" todisteista, joista esimerkkinä tämä Bostoniin paluu. Kunnioitus 'Toinea kohtaan ei ole tullut kahden hyvän, tai kahden huonon pelin perusteella. Se on ansaittu osoittamalla ylivertaisuutta pelin osa-tekijässä, hyökkäys, puolustus, johtajuus, voittaminen, voitonhalu, pukuhuone-faktori jne. Ei kukaan tässä ole parin pelin perusteella innostunut, tai jos on, niin sitten kyseessä on kaveri, joka ei selvästikkään tiennyt 'Toinen pelistä mitään, koska tämä on sitä Kapteenia, jota voimme odottaa illasta toiseen. 'Toine pystyy saadessaan oikean rungon ja ohjat johdattamaan joukkueensa voitosta voittoon, kuten esimerkiksi tässä Bostoniin paluussa nyt on käynyt.

Ainge kuitenkin sanoi NY timesissa että vaikka "I never thought toine couldn't play", silti tekisi samassa tilanteessa walker-kaupan vielä uudelleen. Ja ettei antoine eikä aingen suhtautuminen ole muuttunut, vaan walkerin pelissä on edelleen aukkoja.

Eli toisin sanoen Ainge ei olisi halunnut kahta mestaruutta? Koska sitä hän sanoo jos hän tekisi sen silti uudestaan. Ei kuullosta kovin järkevältä. Niin tyhmä en usko että Ainge on. Hän yksinkertaisesti teki virheen, jonka hän nyt myöhemmin korjasi.
 

Vierailija

Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Tervajoki sanoi:
Hyökkäys, puolustus, johtajuus, voittaminen, voitonhalu, pukuhuone-faktori jne.

Hyökkäys: Hyvää tasoa, surkea heittoprosentti ja heittovalikoima.
Puolustus: Mikä? Martin murjoi idän finaaleissa mielin määrin. Ei osaa hypätä (kts uran ja kauden blokkitilastot)
Voittaminen: Eipä o mitään voittanu
Voitonhalu: Eiköhän jokainen mieluummin voita kuin häviä
Pukuhuone: Tästähän tietää vaan pelikaverit.

Ei Franchise pelaaja...ei todellakaan.
 
Viestejä
1 718
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

uh oh. antoinen ylivoima vie mielenkiinnon? tosin heitot viime yönä 12/32. vähän ehkä parannettavaa, vaikka voitto tulikin. nash ei muuten ilmeisesti pelannut...
 

Celtics Forever!

Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Jääkenttien Gaselli sanoi:
Franchise pelaajahan vie sitten joukkueen vähintään idän finaaleihin.

Taisi jopa viedä?

"In 2001, Walker's Celtics went to the Eastern Conference finals, but lost a heart-fought battle to the New Jersey Nets in six games."
 
Viestejä
81
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

AW88 , on ottanut 50 vetoo kentältä kahdessa viime pelissä!
Koko muu jengi sitten 115 yhteensä.
Paul Pierce ja Ricky Davis pelasivat silti ihan normaalit minuutit.
 
Viestejä
3 094
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Celtics Forever! sanoi:
Taisi jopa viedä?

"In 2001, Walker's Celtics went to the Eastern Conference finals, but lost a heart-fought battle to the New Jersey Nets in six games."
Tänä vuonna.
 
Viestejä
1 233
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Tervajoki sanoi:
Green Monsterille uutinen Celticsiin pääsystä oli todellakin ilo-uutinen, nyt hän vihdoin pääsee pois organisaatiosta, joka piti häntä ainoastaan trade-palikkana, eikä antanut tälle mahdollisuutta johdattaa joukkuetta.
Hänhän oli joukkueen johtaja, pelaaja, jolle pallo meni melkein joka hyökkäyksessä. Kyse ei ollut mahdollisuuden puutteesta, vaan materiaalin kapeudesta ja riittämättömistä taidoista. Pallon menetyksiä, huonoja heiton valintoja, huonoa puolustamista...

Tervajoki sanoi:
Jo se, että Ainge otti Walkerin takaisin todisti sen, että hän oli tehnyt virheen. Hän myönsi tehneensä virheen. Hän valitsi aikoinaan väärän pelaajan johtamaan seuraa.

Minusta tässä ei ole mistään virheen myöntämisestä tai sen tapahtumisesta kyse. Walker on takaisin joukkueessa ja hänestä on saatu Lafrenz sekä Clevelandin ja Lakersin pikit. Hyviä kauppoja. Walker on kuitenkin parempi pelaaja, kuin ne kolme yhteensä, joten tämä kauppa oli fiksu ja riskitön. Jos homma ei toimi niin AW:n sopimus loppuu. Jos homma toimii niin voidaan neuvotella jatkosta huomattavasti pienemmällä palkalla. OIkeastaan ainoat riskit ovat rookien kohdalla. Takamiehinä on nyt kokematon pari ja AW syönee Jeffersonin minuutteja. Mutta ei Ainge ole virhettä tehnyt...vain pari hyvää kauppaa.

Boston on palannut taas kartalle ja joukkuetta on mielenkiintoista seurata. Ainge on tehnyt hyvää työtä ja saanut hiukan tuuriakin mukaan.
 

'toine

Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

http://sports.espn.go.com/espn/page2/story?page=simmons/050302

lisää walker hehkutusta
 

Celtics Forever!

Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Screw the Oscars. Antoine was back.



No. 88 was standing happily at the free-throw line, putting the finishing touches on a thrilling victory in Phoenix. My father and I were watching on opposite coasts, rehashing our favorite moments on the phone -- Banks' jaw-dropping block on Steven Hunter, Delonte's killer three in OT, Violet Palmer getting inadvertently nailed by a loose ball -- celebrating the most entertaining non-playoff Celtics game in 12 years. And Antoine Walker was the reason. In a last-ditch effort to salvage the season, Danny Ainge swallowed hard and brought back the team's former captain, the same guy he traded 17 months before. It was like someone screwing up a game of "NBA Live," glancing around the room, then hitting the RESET button.



Now you know -- Antoine was the heart of the Celtics.
As someone posted on my favorite Celtics message board, the trade invigorated this team like the adrenalin shot from "Pulp Fiction." During the Phoenix game, Dad and I ended up talking five different times -- which hasn't happened since the Reggie Lewis Era -- using the same incredulous, giddy tone that people have at the end of "Pimp My Ride." That's a pretty good comparison, actually. The Celtics took our crappy car (the pre-Antoine team), quickly remodeled it (with the trade), and suddenly we were driving around in a decked-out car with $40,000 worth of stuff in it. Really? This is mine? All for me? Sunday night, we looked like a genuine sleeper in the East, a hybrid of Phoenix and Seattle. Four days earlier in Denver, we looked dead.


That Antoine was single-handedly responsible for this transformation ... I mean, "ironic" isn't nearly a strong enough word. No local athlete divided Boston fans quite like Employee No. 8. "He just doesn't get it," my father always complained, firmly entrenched in the anti-'Toine camp. He must have muttered those words 35,000 times over the years. When we traded Walker to Dallas, Dad was fine with it. Then we watched Pierce and the gang mope through the following season -- a surly, unlikable group -- as Antoine's competitive spirit was sorely missed. Say what you want about the guy, but he always cared. This year wasn't a complete disaster, not with three promising rookies involved, but Dad (a 31-year season ticket holder) wasn't exactly skipping home from the FleetCenter, either. When I broke the news about the Antoine trade, he was mildly intrigued.



"Well, he drives me crazy, but at least he plays hard," Dad decided. "Maybe he'll wake Pierce up."



Not exactly a ringing endorsement. At the end of the Suns game, as Antoine prepared to shoot those aforementioned free throws, FSN showed a graphic saying that 'Toine was a whopping 12-for-32 from the field.



"Oh my God!" Dad yelped. "Twelve for thirty-two! TWELVE FOR THIRTY-TWO!"



"We wouldn't have gotten to OT without him," I pointed out.



"Yeah, I know," he said, still laughing. "I just can't believe we're back here with this guy. It's like climbing back on a rollercoaster."



Maybe so.



But have you ever had a bad time on a rollercoaster?





--------------------------------------------------------------------------------



On Wednesday night against the Lakers, Antoine makes his triumphant return to Boston. The team plans on going all-out for him -- video presentations, posters, even a top-secret surprise -- and why wouldn't they? It's the toughest ticket since Rick Pitino's first game against MJ and the Bulls.



This isn't about welcoming back a favorite son, because nobody ever liked him that much. It's about 20,000 fans apologizing to someone who never received a fair shake. It's about a guy who learned from his mistakes and longed for a second chance. It's about perception and reality. It's about black and white. It's about 16 championships, and Red and Cooz, and Russell and Bird, and a franchise that used to stand for something. It's about standing and cheering and clapping until your hands ache, about appreciating someone that you never quite understood, about making up for lost time. It's about fans chanting "AN-TWAN WAH-KER" and clapping in rhythm to the syllables.



It's about No. 8 coming home.



I attended nearly every home game during Walker's first six seasons; there were times when I honestly wondered if the fans wanted him to fail. With diehards priced out of the premium seats near the court, those spots were filled mostly with businessmen and one-timers, few of them knowing much about the team. These people were always the toughest on Walker, who confirmed every stereotype they had about the league -- in other words, he was an overconfident African-American who seemed a little too pleased with himself, made too much money, talked too much smack and definitely wasn't Larry Bird. So they skewered him. When Walker signed a $71 million extension before the '99 season, then showed up overweight and out of shape, the city never really forgave him. Boston Globe columnist Bob Ryan -- the most respected basketball voice in town -- slammed Walker in a column, called him a "punk" and sealed Walker's fate. Most Boston fans didn't watch Celtics games anymore, so they couldn't come up with their own opinion. Ryan did it for them.



To be fair, Walker made it impossible to accept him at times, between his hideous shot selection and bombastic personality. There were lots of moments like the Heat game in 1999, when we were winning late and Twan started talking trash to Mourning and Riley, even demanding the ball so he could launch a three in front of Miami's bench. There was the time he told a heckler to "Bite me" in Section One, then grabbed his crotch during a timeout for good measure. There was the time he wouldn't stop arguing with the refs, when Rick Pitino screamed "Stop it!", then whirled around and tabbed someone from the bench, like a frustrated parent sending someone to their room. These things happen when a team hands a 20-year-old kid too much responsibility, when he doesn't have any veterans looking out for him, when he doesn't know right from wrong. He ends up glancing defiantly to his buddies in Section One after baskets, wiggling after meaningless shots, antagonizing officials for no real reason. He ends up digging his own grave.



After playing with the Hawks, Antoine is more than happy to be back in Boston.
For the most part, the FleetCenter crowd openly loathed him, treating him like Ashlee Simpson gets treated after her average halftime performance. I remember one game when he sprung for 35 in the first 42 minutes, but they still booed him in crunch time after three straight misses. He couldn't win. Admittedly, I was right there with them -- I gave up on Antoine at least 20 times. For my old website, I wrote more words about him than anyone other than Pedro, every column centering around three themes: "He's finally putting it all together!", "What's going on with him?" and "Maybe we should trade him." Way back in January of 1998, after they retired The Chief's No. 00, I wrote a column with the headline, "Will They Ever Retire No. 8?" (The conclusion? No.) During one eight-day span in 2000, I argued the merits of keeping him, then wrote a column making up more fake trades with him. Re-reading these old columns, you would think I was bipolar.


And this came back to the "Will he ever get it?" question. Antoine's best quality was also his worst quality -- there wasn't a second when he wasn't entirely convinced that he was the best player on the court. On Opening Night in 1997, when Jordan was still in his prime, Walker capped off an astounding comeback by banking a turnaround in MJ's face and drawing the foul, then doing his exaggerated wiggle and chest-bumping Walter McCarty ... all three feet away from a furious Jordan. There was never any cause-and-effect with 'Toine -- he always riled up the wrong teams, challenged the wrong guys, took that one extra three we didn't need. When he was heckled from the stands, almost always, he sought out the offending voices and stared them down. The guy was a mess. A maddening, talented mess.



Here was a potential superstar who could play five positions, a gifted offensive rebounder with 3-point range, one of the truly competitive guys in the league ... and he drove everybody batty. I remember hoping that an opposing player would punch him, just to settle him down, and it almost happened with Jerry Stackhouse once. Alas. But when someone is guaranteed $71 million before turning 23, can you really convince him that he's doing something wrong? Many young NBA stars fell short of expectations in the 90's, and only because they made waaaaaaay too much money waaaaaay too soon. Walker almost became one of them, a card-carrying member of the "Hey everybody, look At me!" generation, the same era that nearly destroyed the league. When Pitino made his famous "Larry Bird isn't walking through that door" speech, he didn't realize how poignant it was. Celtics fans didn't just miss the good old days, we pined for them.



This went a little deeper, of course. Thanks to relentless self-promoting and trash-talking, unflattering stories about posses and illegitimate kids, tattoos and crotch-grabbing, spiralling salaries and everything else, as we headed towards the millennium, it became tougher and tougher for paying customers (mostly white) to identify with the players (mostly black). Because of Walker's infamous wiggle, as well as his penchant for trash-talking and baiting referees, Boston fans naturally associated him with every other problem child. Sure, he was bad, but he wasn't that bad. Behind the scenes, he was practically a prince -- adored by everyone in the organization, the kind of guy who remembered everyone's names, bought birthday presents, took care of ball boys and paid for employee's vacations. Nobody knew about this, and nobody really cared.



That was one of the many dichotomies with 'Toine. A superb offensive rebounder, he spent most of his time 25 feet from the basket. A surprisingly creative passer, he still managed to make the dumbest pass possible at the worst possible time. Nobody cared about winning more than him, yet he never got himself into phenomenal shape until last summer (a contract year, of course). Considered to be a terrific teammate, he struggled adjusting to "second banana" status as Pierce evolved into a franchise player. He was never quite what we wanted him to be. And we excoriated him for it.



Pitino didn't help matters by floating Walker's name in about 100 different trade rumors, then leaking an unflattering story about Walker after his resignation -- something about 'Toine griping about not getting enough shots in the huddle of a tie game, which was allegedly when Pitino had the epiphany that he needed to resign. (Actually, he needed to resign because he was a terrible NBA coach and an even worse evaluator of talent. But we won't split hairs.) Now Walker's name was sullied for good -- he wasn't just a bad guy, he was a coach-killer. With the team unable to trade him because of his contract, we were stuck with him. Almost like VD.



When the team improbably turned things around during the Jim O'Brien Era, making it all the way to the Eastern Finals in 2002, the fans fell head over heels for Pierce. Walker was an afterthought, belittled for shooting so many 3s, even though his coach was imploring him to do so. With two quality players and 10 average ones, O'Brien decided that the best way to compete was by playing Walker and Pierce big minutes, slowing things down and revolving the offense around an unconscionable numbers of 3s. For whatever reason, Antoine was blamed for this style of play, a curious outcome for the undisputed heart and soul of the team, an admitted work-in-progress, someone who played 40-plus minutes a night and never missed a game, someone who spent summers in Chicago with Jordan and absorbed as many lessons as he could. Most fans would love a guy like that. We tolerated him.



When he was finally traded, the prevailing attitude seemed to be, "Good riddance." Even I felt that way, although I hated what they got in return. It was time for him to go. They needed to hand over the team to Pierce, once and for all. Antoine was in the way.



Or so we thought.





--------------------------------------------------------------------------------



So why are we excited to have him back? Because he gave a crap about being a Celtic, that's why. Walker came to the franchise in 1996, four years removed from Bird, three years removed from McHale and Reggie, two years removed from Parish. He played with Dee Brown and Rick Fox, both of whom played with the Big Three and understood how the franchise resonated with the city. For all his faults as a player, Walker always understood that it meant something to wear the Celtics green, knew the names on the rafters, valued Red Auerbach's advice, listened to Tommy Heinsohn's tips on the team charter. When the team traded him, he was devastated -- not because they gave up on him, but because he never wanted to play anywhere else.



And there's something to be said for that. The NBA has evolved into a league where everyone goes to the highest bidder, save for a precious few like Tim Duncan. When Kobe became a free agent, you never heard him say the words, "There's no way I'm leaving the Lakers." He explored his options for most of the summer, even using the Clippers to jack up his price before re-signing. This happens all the time. In Cleveland right now, an entire city holds its breath with LeBron, hoping he won't be leaving in three years. In this league, you never know.



The Celtics didn't know how much they needed Antoine until he was gone.
Antoine? He loved playing for the Celtics, setting him apart from everyone on this current team. Even as recently as last week, GP looked exasperated, Pierce exhausted, Blount catatonic. Ricky Davis always looked happy enough, but the guy could have a good time picking up elephant poop. The rookies started out wide-eyed and giddy before the season ground them down; during last week's Lakers game, mild-mannered teenager Al Jefferson even chewed out Jiri Welsch for missing him on a fast break. Heading into the trading deadline, this was a sullen group content with going through the motions, a rudderless ship, the kind of team that could give up 15 straight or score 15 straight at any time.


Then Danny bit the bullet and brought Antoine back.



Suddenly guys were huddling before free throws, helping each other up, cheering teammates from the bench. In about 3.2 minutes, 'Toine transformed them into Hickory High. Finally -- finally! -- he had harnessed the misplaced emotion from his previous stint in Boston, figured out how he could use it constructively. Maybe the time away helped -- a humbling up-and-down stint in Dallas, followed by four eye-opening months in Atlanta (the least talented team in the worst possible city) -- but the fact remained, he looked like a different player. THIS was the guy we always wanted: Well-conditioned, focused, passionate, always in control, the ultimate teammate. His influence on Pierce was worth that 2006 first-rounder alone; almost instantaneously, Pierce started playing hard again, feeding off Antoine's intensity, just like he did back in the day. It was like getting two All-Stars in the same trade.



And honestly? As a basketball fan, that Phoenix game was one of the most satisfying nights I can remember. From 1996 to 2003, I had invested in Antoine Walker. Cared about him. Defended him. Bitched about him. Cheered him on. Worried about him. Wondered about him. It was an all-encompassing experience, almost like being a relationship, with the same peaks and valleys and the same ambiguous ending. When he was shipped to Dallas, it resembled a bitter romantic breakup, and I was guilty of the same emotions we feel in those situations -- I wanted him to fail, wanted him to make an ass out of himself. When he was exiled to Atlanta last summer, I remember taking a perverse amount of joy in his plight. And then, when I heard word that he might be headed back to Boston, I wanted him to come home, without even a hesitation. Maybe I just wanted someone on the team who actually cared about being a Celtic.



And sure, over the next few months, you can count on 'Toine launching some terrible shots, arguing with a few referees, maybe even losing a game or two with an ill-advised 3. That's part of the Antoine Package, for better or worse. You can also count on his getting teammates involved, making an infinite number of big plays, going to battle night after night, teaching the rookies about being a Celtic, wearing his heart on his sleeve. For once, the pluses outweigh the minuses. I never thought I would say that about Antoine Walker.



"Hey, maybe he gets it now," my father said this week. "Stranger things have happened."



Well, not really. But that's the NBA for you. For better or worse, we watch talented kids mature into adults on the biggest stage imaginable. We hand them millions and millions, treat them like kings and expect them to handle it. When they can't handle it, we ridicule them, gripe about them constantly, wonder if they'll ever "get it." And because of the salaries and ticket prices, an underlying level of jealousy overshadows our relationship with them, maybe more than we want to admit. In retrospect, Boston fans weren't booing Antoine because he was a bad guy; we booed him because he made a ton of money, because we weren't patient enough with him, because he wasn't Bird or McHale. Was it unfair? Absolutely.



Starting tonight, we have a chance to atone. After nine grueling years, Antoine Walker will finally have the FleetCenter in the palm of his hand.


And yes, I wish I could be there. More than you know.


Bill Simmons is a columnist for Page 2 and ESPN The Magazine. His Sports Guy's World site is updated every day Monday through Friday.
 

Celtics Forever!

Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Power Rankings: 13. Boston (18). Five spots up since trade.

Record 30-28
Record since trade 3-0

The Celtics got Walker back. Walker got his No. 8 back. And after three wins (and no losses) with 'Toine in C's green, the Celtics are back and fans at the [Blank] Center love it.
 
Viestejä
115
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Celtit ovat kyllä kieltämättä pelanneet helvetin hyvin tuon Walker treidin jälkeen. Neljäs putkeen tänään, eikä tahti näytä laantuvan. Glovekin tuli takaisin, elikkäs onhan tuolla jo jokunen All-Star tason pelaaja. Vähintäänkin kiintoisa tilanne tuolla Atlanticissa, kun vielä Sixers koittaa skarpata Webberin avulla (best 1-2 punch in the league? I don't think so). Mutta kuitenkin Walker tuo vähintään näyttävää peliä ja nähtävästi voittojakin Bostoniin, joten mikäs tässä seuratessa. Let's see if they can keep it up.

"Everybody come on!"

edit= typos
 
Viestejä
319
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Vähän asiasta poiketen. Mitä hyötyä Walker treidistä oli Atlantalle? He menettivät Walkerin. Saivat vaihdossa Paytonin (jonka he myöhemmin waivasivat) sekä Tom Gugliotan ja jonkun muun pelaajan sekä ykköspikin. Rahallisesti he voittivat, mutta ykköspikki oli ainut, jonka he teoriassa saivat. Esimerkiksi Washington olisi voinut tarjota parikin tulevaisuuden ykkösvarausta 'Tonesta. MIKSI H###### ATLANTA TEKI TÄMÄN TREIDIN!?
 
Viestejä
1 722
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Ehkä 'Toine oli vaan niin mulkku jätkä..who knows..Atlantan alotusviisikko ei todellakaan kauhistuta enää ketään. Al Harrington ja Josh Smith ovat joukkueen kantavat voimat, hyvissä käsissä joukkue
 
Viestejä
1 718
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

kaboom sanoi:
Esimerkiksi Washington olisi voinut tarjota parikin tulevaisuuden ykkösvarausta 'Tonesta. MIKSI H###### ATLANTA TEKI TÄMÄN TREIDIN!?

mutta tuohon tradeen tarvittiin muutakin kuin pari 1. kierroksen varausta, nimittäin ~$14M (+- 15%) edestä päättyviä sopimuksia. en tiedä oliko washingtonilla tarjota tällaisia, ja tarjosivatko he. atlanta sai tradesta varauksen ja säästi ison kasan dollareita, koska payton "waivattiin"...
 

Tervajoki

Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

5-1 Walker Traden jälkeen record = ei Paha

Sen yhden tappionkin voi laittaa Batmanin sijasta Robinin syyksi, eli Piercehän siellä Crunchessa sen pallon kadotti Hasselille.

Antoine Walker otti jälleen vanhaa joukkuettaan vastaan neljännessä erässä ohjat käsiinsä ja osoitti, että hän on se mies joka Celticseille pelejä voittaa, sanoi boxscoret tai Dynasty mitä vain. On erittäin mukava huomata, kuinka the-3-headed-monster tekee tuhojaan 'Toinen johdolla, ja nyt kun Paytonikin on seassa mukana, niin tuloskin on sen mukaista. Antoine Walker on osoittanut näissä kuudessa ottelussa olevansa äärettömän lahjakas pelaaja, joka tuo seuralle voittoja toisensa perään, varsinkin jos hänelle suodaan vapaat kädet. Antoine Walker, one of the all-time greats.
 
Viestejä
90
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Loistavaa! Mahtavaa! Ihanaa!

Viimeinkin dynastyn ynnä muiden 'Toine-hatereiden suut on saatu tukittua. Kapteeni on jälleen osoittanut olevansa todellinen franchise-pelaaja nostamalla Celticsin keskikastin joukkueesta liigan viiden parhaan yhdistelmän joukkoon ja suoraan mestarikandidaatiksi. Niin joukkuetovereiden kuin valmennusjohdonkin kommenteista käy ilmi joukkueen profiilin ilmiömäinen nousu niin pelillisellä kuin henkiselläkin osastolla, ja jopa viimeiset pari vuotta varjojen mailla vaellellut Paul Pierce on löytänyt kadonneen peli-ilonsa joukkueen todellisen johtajan tultua takaisin. Puhumattakaan Ricky Davisistä, joka on muuttunut silmissä turhautuneesta Kobe-kloonista parhaimmillaan liigan parhaiden SG/SF:n tasolla ainakin hyökkäyspäässä taistelevaksi joukkuepelaajaksi. Niin PP kuin Ricky-D:kin saavat kiittää 'Toinea tästä molempien urien kannalta elintärkeästä tasonnoususta, sillä Walker tunnetusti luo valtavasti tilaa muille hyökkäyspäässä muodostaessaan uhkan niin läheltä kuin kaukaa ja pitämällä täten vastustajan jokaisen pelaajan huomion poissa omasta puolustettavasta. Paul Piercen sanoin: "It's good to have an old teammate, old friend back. He's an experienced veteran, an All-Star. He's going to add a new dimension to this team."

Puheet siitä, että huonossa joukkueessa keskinkertainenkin pelaaja yltää hyviin suorituksiin voidaan lopettaa. Employee #8 osoitti kuuluvansa NBA:n eliittiin ottamalla haltuun potentiaalia omaavan mutta silti vain keskikastin joukkueen ja nostamalla sen todelliseksi haastajaksi mestaruustaistelussa parantaen samalla omaa peliään huomattavasti. Tätä voitte kysyä keneltä tahansa koripalloasiantuntijalta ja vastaus on sama.

Tärkein osoitus 'Toinen tärkeydestä niin ennen tradea Atlantalle kuin nyt Bostonille on tietenkin joukkueiden esitykset vaihdon jälkeen. Atlanta 0-7 / Boston 5-1. Enempää tuskin tarvitsee sanoa.

Puhetta on myös riittänyt Kapteenin puolustuspelistä. NBA.comin recappia lainaten: "Walker came up with a pair of huge defensive plays in the final minutes as the Boston Celtics struggled to a 95-91 victory over the Hawks, who lost their 23rd straight road game." Aivan, väitteet 'Toinen huonosta puolustuksesta ovat täysin perättömiä, siitä viimeisimpänä osoituksena viime yön sankariteot voitossa juuri Atlanta Hawksista. Walker osoitti jälleen kerran pystyvänsä ilmiömäisiin tekoihin crunch-timella, ottamalla vastuun Hawksin parhaan pelaajan Al Harringtonin puolustamisesta ottelun lopussa, josta seurauksena voiton Celticsille sinetöineet blokki, riisto ja koriinjohtanut syöttö viimeisen 1:30 aikana.

Juuri tämä seikka nostaa Antoine Walkerin Michael Jordanin, Magic Johnsonin, Larry Birdin, Jerry Westin ja Reggie Millerin kaltaisten legendojen joukkoon, kyky pystyä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen juuri silloin, kun peliä todella ratkaistaan. Tämän olemme nähneet 'Toinelta lukemattomia kertoja niin edellisellä Boston-ajalla kuin Dallasin ja Atlantankin paidassa (When you're hot baby, you're hot!). Kobe Bryantista ynnä muista nykypäivän "supertähdistä" Vihreän Hirviön ja edellä mainitut legendat erottaa vain harvoille ja valituille suotu kyky tehdä muista kentällä olevista oman joukkueen edustajista parempia pelaajia. Tuskin kukaan voi väittää Bryantin tekevän Odomista ja Mihmistä sun muista mikkihiiristä yhtään parempia palloilijoita hallitessaan joukkuetta diktaattorin tavoin niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Päinvastoin. Herra Bryantin negatiivinen vaikutus näkyy selvästi joukkueen muissa pelaajissa (vrt. Odomin tason merkittävä lasku Lakersiin saapumisen jälkeen). 'Toine taas saa jatkuvasti muut joukkuetoverinsa näyttämään loistavilta pelaajilta kentällä ollessaan, puhumattakaan Kapteenin vaikutuksesta vaihtopenkillä ja pukuhuoneessa. Todellisen joukkuepelaajan ja joukkueen henkisen johtajan luonteensa AW8 näyttää parhaiten ollessaan vaihdossa, sillä en usko koko liigasta löytyvän pelaajaa, joka kannustaisi ja eläisi pelissä mukana enemmän kuin Walker. Mies seisoo lähes koko ajan huutaen ja kannustaen kentällä olevia pelaajia kun ei itse ole tositoimissa, ja 'Toinen positiivinen vaikutus näkyykin selvästi koko Bostonin joukkueen yleisilmeestä, joka vaihtui saman tien traden tapahduttua täysin pateettisesta kuin uudestisyntyneeksi.

a_walker_i.jpg


"I like the way they dribble up and down the court..."
 
Viestejä
2 228
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Walker on kieltämättä tuonut tulen takaisin Celticseihin. Jokainen joukkue tarvitsee pelaajan, joka omalla pelillään ja kannustuksellaan, siis omalla esimerkillään saa muut antamaan parhaansa. Tätä kutsutaan usein johtamiseksi. Joukkueet, joissa on hyvä johtajatyyppi menestyvät, koska ne ovat silloin "enemmän kun osiensa summa." Hieno juttu 'Toine. Katsotaan miten pitkälle viet Celticsit. Idän semifinaalit ovat realistinen tavoite.
 
Viestejä
1 753
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Suga Daddy sanoi:
Loistavaa! Mahtavaa! Ihanaa!

Viimeinkin dynastyn ynnä muiden 'Toine-hatereiden suut on saatu tukittua. joukkueiden esitykset vaihdon jälkeen. Atlanta 0-7 / Boston 5-1. Enempää tuskin tarvitsee sanoa.

Utah,Charlotte,Atlanta,Lakers ovat kaikki joukkueita jotka eivät edes ole menossa playoffeihin. Kaikki silti TODELLA tiukkoja pelejä (paitsi charlotte). ::) Odotan edelleen lisää pelejä.

Puhetta on myös riittänyt Kapteenin puolustuspelistä. NBA.comin recappia lainaten: "Walker came up with a pair of huge defensive plays in the final minutes as the Boston Celtics struggled to a 95-91 victory over the Hawks, who lost their 23rd straight road game." Aivan, väitteet 'Toinen huonosta puolustuksesta ovat täysin perättömiä, siitä viimeisimpänä osoituksena  viime yön sankariteot voitossa juuri Atlanta Hawksista. Walker osoitti jälleen kerran pystyvänsä ilmiömäisiin tekoihin crunch-timella, ottamalla vastuun Hawksin parhaan pelaajan Al Harringtonin puolustamisesta ottelun lopussa, josta seurauksena voiton Celticsille sinetöineet blokki, riisto ja koriinjohtanut syöttö viimeisen 1:30 aikana.

Siis luetko mitä itse edes kirjoitat? Eli yhden ottelun blokki ottelun lopussa , tekevät mielestäsi AW8:sta liigan parhaimpia puolustavia pelaajia? Suosittelen , että katsot niitä pelejä ennemmin kuin luet NBA.comin recappeja. Voisi auttaa tuossa 'Toinen puolustuspelin analysoinnissa.

Juuri tämä seikka nostaa Antoine Walkerin Michael Jordanin, Magic Johnsonin, Larry Birdin, Jerry Westin ja Reggie Millerin kaltaisten legendojen joukkoon, kyky pystyä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen juuri silloin, kun peliä todella ratkaistaan. Tämän olemme nähneet 'Toinelta lukemattomia kertoja niin edellisellä Boston-ajalla kuin Dallasin ja Atlantankin paidassa (When you're hot baby, you're hot!).

Laitoitko juuri 'Toinen -- MJ:n Magicin ja Birdin kaltaisten pelaajien joukkoon? Tässä viimeistään sinun argumenttisi tulisi poistaa tältä palstalta ja antaa sulle helvetin pitkää bannia. Sun kanssa on mukavaa väitellä , mutta mieti nyt edes vähän mitä vittua kirjotat....ihan tosissaan.

Tuskin kukaan voi väittää Bryantin tekevän Odomista ja Mihmistä sun muista mikkihiiristä yhtään parempia palloilijoita hallitessaan joukkuetta diktaattorin tavoin niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Päinvastoin. Herra Bryantin negatiivinen vaikutus näkyy selvästi joukkueen muissa pelaajissa (vrt. Odomin tason merkittävä lasku Lakersiin saapumisen jälkeen).

Selvä. Väität siis Bryantin olevan tehoton , tehdessään pelaajia paremmaksi? Odomin tason merkittävä lasku? Ok...

Atkins: 03-04 / FG%: 0.397 / 3PTFG%:0.336 / RPG:1.5 / APG: 3.5 / PPG: 8.4
Atkins: 04-05 / FG%: 0.434 / 3PTFG%: 0.383 / RPG: 2.6 / APG: 4.4 / PPG: 13.7

Odom: 03-04 / FG%: 0.430 / RPG: 9.7 / APG: 4.1 / BPG: 0.89 / PPG: 17.1
Odom: 04-05 / FG%: 0.480 / RPG: 10.4 / APG: 3.8 / BPG: 1.03 / PPG: 15.8

Mihm: 03-04 / FG%: 0.488 / RPG: 5.4 / BPG: 0.83 / PPG: 6.3
Mihm: 04-05 / FG%: 0.511 / RPG: 6.90 / BPG:1.55 / PPG: 10.1

Butler: 03-04: / FG%: 0.380 / 3PTFG%: 0.238 / RPG: 4.8 / APG: 1.9 / PPG: 9.2
Butler: 04-05: / FG%: 0.440 / 3PTFG%: 0.300 / RPG: 5.3 / APG: 1.6 / PPG: 14.2

Harmin paikka...huomaan kaikissa muissa statseissa , mitkä ovat tärkeitä selvää kehittymistä. Jos olet myös huomannut viimeisten pelien suuren nousun Odomin roolissa (eilen 7 koriinjohtanutta syöttöä , joukkueen eniten) olisit paljon "luotettavampi" näitten väitteittesi kanssa. Se , että Bryant on jo pelkästään kentällä tekee pelaamisesi helpommaksi. PALJON helpommaksi. Miksiköhän kaikkien Effiency ja FG% ovat etenkin nousseet merkittävästi? Sitäpaitsi Butler/Odom ja kumppanit ovat todella paljon puhuneet positiivista Kobesta (uskomatonta , eikö?) joka kasvaa joukkueenjohtajana päivä päivältä. Hänellä on vielä TODELLA paljon opittavaa , ja virheitä sattuu paljon. Mutta suunta on oikea.

'Toine taas saa jatkuvasti muut joukkuetoverinsa näyttämään loistavilta pelaajilta kentällä ollessaan, puhumattakaan Kapteenin vaikutuksesta vaihtopenkillä ja pukuhuoneessa. Todellisen joukkuepelaajan ja joukkueen henkisen johtajan luonteensa AW8 näyttää parhaiten ollessaan vaihdossa, sillä en usko koko liigasta löytyvän pelaajaa, joka kannustaisi ja eläisi pelissä mukana enemmän kuin Walker. Mies seisoo lähes koko ajan huutaen ja kannustaen kentällä olevia pelaajia kun ei itse ole tositoimissa, ja 'Toinen positiivinen vaikutus näkyykin selvästi koko Bostonin joukkueen yleisilmeestä, joka vaihtui saman tien traden tapahduttua täysin pateettisesta kuin uudestisyntyneeksi.

No tuosta voi olla sitten montaa eri mieltä. 'Toine tsemppaa kyllä pelaajia , mutta edelleen sanon näin. Katsotaan kauden loputtua tilannetta , ja ensi kautta paremmin. Toivon vähän ilkeänä , että Toine ja PP innostuvat taas vittuilemaan toisilleen ja aloittavat kuuluisan 3:ien räiskimisen.

PP: "You know 'Toine....i think im gonne score more threes than you tonight!"
'Toine: "No fuc**ng way dude! The 3-point line is MINE! ITS MIIINEEE!! I am the only big man who is able to play all the places on the court! 1-2-3-4-5 , whatever , you name it!"
PP: "No 'Toine , you aint a friggin guard. Get that shit out of your head. You are PF. PIII EF. Playing num4. Forget the 3pt. line. Please , let me have it."
'Toine: "No way! You can shoot them threes , but this big green piece of.... will jack those bricks all night long. You better deal with it!"
PP: "Fine! Bring back 2001 then!"

Nyt voisit sitten vähän antaa palautetta antamilleni pointeille....katso vaikka noita statseja joita laitoin. Ja sitten mene nurkkaan häpeämään tuosta "Antoine kuuluu legendojen joukkoon...." tai jotain sinnepäin. Kauheaa...
 
Viestejä
3 094
Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

Suga Daddy sanoi:
Juuri tämä seikka nostaa Antoine Walkerin Michael Jordanin, Magic Johnsonin, Larry Birdin, Jerry Westin ja Reggie Millerin kaltaisten legendojen joukkoon, kyky pystyä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen juuri silloin, kun peliä todella ratkaistaan.
"I like the way they dribble up and down the court..."
Juu... Dynasty sen jo totesikin, mutta tämä kommentti vie pohjan kaikelta 'Toine hehkutukseltasi. Tämä pätkä paljastaa mielenvikaisuutesi, sillä tähän asti oli vielä toivoa... Nyt ei ole.
 

huomio

Re: The Forgotten STAR - Antoine "The Captain" Walker

kobefanit hankkikaa elämä
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Ylös