Vs: Topikki kaikelle turhalle 2
Allekirjoittaneen kokemuksen perusteella 84% tilastoista on keksittyjä. Vastaavasti kaikista hienoista ja syvällisistä koripallostatistiikoista miltei 90% on täyttä kuraa.
Tässä kuitenkin erittäin mielenkiintoinen poikkeus, jossa tilastollinen analyysi tuottaa tuloksia, jotka valaisevia, uskottavia ja perusteltavissa:
http://www.hardwoodparoxysm.com/2009/12/07/the-diminishing-returns-of-rebounds-and-other-stats/
Homma clue on siinä, että samaan aikaan kentällä olevien pelaajien tilastot syövät toisiaan. Ts. viiden samaanaikaan kentällä olevan puolustuslevypalloilijan levypallosaalis ei ole sama asia kuin vastaavien kavereiden levarisaaliiden summa tilanteessa, jossa he pelaavat eri kokoonpanoissa.
Oleellista hommassa siis on, että puolustuslevarit ja syötöt eivät suoraan summaudu, mikä on mielestäni ihan järkeenkäypää. Esimerkiksi joukkueen sulkiessa hyökkävän joukkueen pelaajat huolellisesti pois korin alta, levarin saa joku puolustavan joukkueen pelaajista ja muut jäävät ikään kuin ilman. Vastaavasti yksittäisessä hyökkäyksessä vain yksi hyökkäävän joukkueen pelaajista voi saada tilastomerkinnän koriinjohtavasta passista, jolloin joukkueen muut odotetusti hyvät syöttäjät jäävät täysin ilman assistia.
Vastaavasti hyökkäyslevareita pelaajat käyvät hakemassa omalla henk.koht. panoksellaan siten, että pelaajan A hakema hyökkäyslevari on harvemmin joltain joukkuetoverilta pois. Kaikkein suorimmin summautuva tilasto ovat riistot, joiden tapauksessa viiden pelaajan yhdistelmän napsimien riistojen lukumäärä on miltei tismalleen pelaajien yksilösuoritusten perusteella lasketun odotusarvon mukainen. Toisin sanoen tilanteet, joissa puolustaja nappaa riiston joukkuetoverinsa nenän edestä näyttäisivät olevan hyvin harvinaisia.
