Vs: ToPo 2010-2011
Rollins 2.0 sanoi:
Mitä tulee Topoon, joukkue on on ollut aivan sekaisin Blanchardin liityttyä ryhmään. Tänään Torppa hävisi käytännössä neljällä jätkällä pelanneelle Lahdelle, mikä oli jopa pahempi rimanalitus kuin äskettäinen tappio sarjajumbolle.
Suhteellisen hurjista tehoista huolimatta (24/17) en ole vakuuttunut, että Blanchard tekee Torpasta paremman joukkueen. Hyökkäyksessä hän ei pelaa ollenkaan selkä korille päin vaan ottaa enimmäkseen pitkiä hypäreitä tai tekee usein aika holtittomia ajoretkiä korille. Tästä seuraa, että spacing lattialla ei ole paras mahdollinen eikä heittäjille aukea niin paljon avopaikkoja kuin voisi. Ja entäs kun toinen naama korille päin pelaava pitkä mies Möttölä liittyy joukkueeseen? Ahdasta uhkaa tulla.
Pahempi rasti on kuitenkin se, että ainakaan näkemäni parin pelin perusteella Blanchardin sisäpuolustustaidot jättävät toivomisen varaa. Vaikka hän jaksaisikin periaatteessa painia kiitettävästi, sijoittuminen, one-on-one-puolustus ja apupuolustus (ja kyllä: myös levypallopeli ruuhkassa) ovat kaukana siitä tasosta, joka vaadittaisiin, jotta Topo voisi palata mestaruustason puolustukseen. Tänään Lahden isot jässikät johtivat välillä aikamoista layup-linea Torpan korille. Mutta hyökkäyksessä hän on toki hyvä, eikä 17 levypalloa nyt kuitenkaan sattumaa ole (vaikka aika monet niistä olivatkin omien pelaajien nenän edestä napattuja tai aivan vapaita). Hänen ansioistaan voidaan kuitenkin väitellä.
Viimeistään tämän pelin jälkeen Frank Richardsin ansioista väitteleminen alkaa sen sijaan olla turhaa. Frankie Boysta ei missään tapauksessa ole johtamaan mestaruusjoukkueen hyökkäystä, ja tällä hetkellä hän pelaa etenkin hyökkäyksessä aivan surkeasti. Illan pelissä (koko lailla avoimet) kolmoset 1/7 ja joukkueen huonoin plusmiinus-lukema. Vaihtoon.
Maikel Lopezin paikka saattaisi myös alkaa olla vaarassa, elleivät Topon finanssit olisi olleet viime vuosina mitä ovat. Tänään peliin lähdettiin aivan käsittämättömällä ryhmityksellä (Laitinen-Blanchard-Lehtinen-Kajander-Richards). Lopez yritti vastata ilmeisesti Lahden kokoon, mutta ei omaa pelitapaa voi lähteä muuttamaan vastustajan mukaan. Niinpä Lahti vetikin heti kärkeen 9-0 tai 9-2; peliin alkoi tulla järkeä vasta, kun Heinonen vaihdettiin kentälle. (Ilmainen vinkki: jos Heinonen on pelikunnossa, ei ole mitään syytä, jonka vuoksi hänet voisi jättää pois avauksesta. Timi on joukkueen tärkein pelaaja puolustuksen kannalta ja tuo reilusti lisäuhkaa hyökkäykseen. Glue guy on steroids.) Ihmeellinen muka-prässi oli myös aivan hyödytön ja pelaajarotaatio vähän mitä sattuu. Sisäpuolustus ei toiminut eikä niin ollen päästy myöskään juoksemaan. Aikalisät eivät herättäneet joukkuetta pelaamaan.
Oman kappaleensa ansaitsee myös Mikko Koivisto, jonka heittopeli on edelleen aivan hukassa; noin hyvä heittäjä ei voi missata avoimia kolmosia tähän tahtiin.
Tällä hetkellä Topo on ehkäpä sarjan huonoiten pelaava joukkue. Jotain pitäisi tapahtua -- ja pian.
Lainattiinpa Rollinsin teksti tänne.
Olen huomattavasti optimistisempi Blanchardin suhteen siinä mielessä, että ainakin Wolverinesin ajoillaan mies oli pääasiassa kolmonen ja pelasi nelosta lähinnä silloin tällöin pakkipäässä. ToPossa Blanchard joutuu pelaamaan sisällä lähinnä siksi, että hän on ainoa pelikunnossa oleva pelaaja, joka pystyy viimeistelemään tasaisesti lähietäisyyksiltä suhteellisen tarkasti 1-1-tilanteessa. Timi tietenkin pystyy myös samaan, mutta ei ole parhaimmillaan sisällä.
Vaikka Hanno pelaakin pitkälti kasvot korille päin, Korisliigassa hän pystyy kuitenkin viimeistelemään yhtä lailla korin alta - oikeastaan viime kevään finaaleissakin Pyrintö oli helisemässä lähinnä silloin, kun pallo saatiin Hannolle tarpeeksi lähelle koria (minkä Pieti ehkäisi kokonaan 4. finaalin toisesta puoliajasta alkaen). Lisäksi Blanchard on sen verran taitava kaveri, että hän ja Hanno aiheuttavat vastustajalle samanlaisen matchup-ongelman kuin Pearson ja Hanno viime vuonna. Ja jos käy kuten oletan, ja Justice Graham heivataan helmikuun loppuun mennessä vitospaikan amerikkalaispelaajan tieltä, silloin sekä Blanchard että Hanno pääsevät luontaisille pelipaikoilleen. (Sillä eihän Graham voi olla ToPon kokoonpanossa enää maaliskuussa. Eihän? Please?)
Richardsista kaikki tarpeellinen on jo sanottu, ei siitä sen enempää. Uuden pointin hankkiminen on kuitenkin aina riskipeliä. Lotollahan agenttimarkkinoilta saattaisi saada Carl Elliot/Obie Trotter-kaliiberin pelaajan, mutta yhtä lailla haaviin saattaa tarttua pelaaja, joka olisi jopa tasonalennus nykyisestä.
Koivaria vaivaa ilmiselvästi samanlainen blues kuin Santtu Haanpäällä oli helmikuussa 2010. Koivarin vahvuudet eivät tule enää kenellekään yllätyksenä, ja vastustajan pakittajat osaavat jo puolustaa daggerin screenin takaa tiehensä, eikä "ammattilaiselämä" Suomessa ole niin hohdokasta. Täysammattilaisuuteen pyrkivän maajoukkuepelaajan on osoitettava pystyvänsä katkaisemaan syöksykierteensä, mutta kyse ei ole siitä, etteikö aikaa olisi.
Vaikka yleisesti ottaen kauan yhteen pelanneet joukkueet voittavat mestaruuksia, on aina olemassa niitäkin mestareita, jotka ovat hitsautuneet yhteen vasta pari kuukautta ennen pleijareita. Esimerkiksi Namika Lahti ei vaikuttanut mestarijoukkueelta vielä tammikuun 2009 korvilla - heidän mestaruutensa vaati Vesa Mäkäläisen nopeaa kypsymistä, lottovoittoa Jason Conleyn muodossa sekä Kurtis Ricen saapumista Tampereelta Namikan takakentän pakiksi. Pyrintö ja Kataja näyttävät nyt kaikkein vahvimmilta mestariehdokkailta, mutta tsadilaisilla on yhä aikaa.
