Kaikkein menestyneimmissä firmoissa näin itse asiassa on aika usein. Siis tyyliin Steve Jobs Applella, Jeff Bezos Amazonilla, Bill Gates Microsoftilla ovat olleet erittäin pitkään ja menestyksekkäästi. Tietenkin myös vastakkaisia esimerkkejä on ei siinä mitään, mutta osaavat organisaatioiden vetäjät osaavat nimenomaan muuttua maailman mukana ja kehittää itseään ja staffiaan.
Koripallon puolelta eräskin John Wooden valmensi UCLA:ta vaatimattomat 27 vuotta putkeen, joista nimenomaan viimeisen kahdentoista vuoden aikana tuli kymmenen mestaruutta. En ota kantaa Dettmannin ja Woodenin valmennustyyleihin tai saavutuksiin, mutta ei pitkäaikainen päävalmentaja sinänsä huono asia ole.
Apple ja Microsoft, kuten myös esim. Nokia, ovat esimerkkejä siitä miten organisaation johtajan ei pidä missään tapauksessa antaa itse valita seuraajaansa, vaan sitten kun menestynyt voimahahmo väistyy, täytyy uusi valita puhtaalta pöydältä. Pitkään olleilla pomoilla on ymmärrettävä halu saada oma pitkäaikainen luottomies seuraajakseen. Se luotettava pitkäaikainen apumies saattaa olla hyvä käytännön asioiden pyörittäjä ja käytännön toiminnan johtaja, mutta ei vaan välttämättä olekaan sellainen monipuolinen luova innovaattori, jonka organisaatio tarvitsisi kehittyäkseen. Steve Jobs -> Tim Cook, Bill Gates -> Steve Ballmer, Jorma Ollila -> Olli-Pekka Kallasvuo, kukaan näistä seuraajista ei ollut kummoinen menestys. No Applella kurssikehitys ja arvon nousu on ollut myös Tim Cookin aikana hyvää, mutta tämä menestys on tainnut tulla ennemminkin vanhoilla pohjilla, Jobsin aikana tehdyillä saavutuksilla joiden varassa on roikuttu. Mitään merkittävää uutta ei ole Apple saanut aikaiseksi, päivitettyjä malleja entisistä tuotteista ja tietokonepuolikin on ollut jo pitkään aivan hunningolla.
Mitään oikeutta ei pitäisi kenelläkään organisaation johtajalla olla päättää seuraajastaan, älköön niin olko myöskään sitten kun HD luopuu paikastaan. Parempi ettei ottaisi kantaa ollenkaan.
