Vs: Tuomarit
Kuinka moni tähän topiciin kirjoittanesta ovat itse tuomareita? Edes mikro- tai minijunioritasolla? Tässä "jonkin verran" tuomarihommissa ryytyneen tyypin mietteitä. Jos kiinnostaa tarkemmin niin voi vaikka yv:llä kysellä omista tuomarikokemuksista, ei viiti tehdä enää tämän helpommaksi yhdistää nimeä ja naamaa.
zack sanoi:
-Enemmän entisiä pelaajia tuomarihommiin. Pelaajat lähes poikkeuksitta ymmärtävät pelin paremmin, varsinkin juuri pääosan esittäjien eli pelaajien näkökulmasta.
Kyllä. Eikä tarvitse olla edes mikään entinen liigajyrä tai huippujunnu. Olikohan se manzu joka on puhunut sen puolesta, että jokainen b-junnu pitäisi laittaa erotuomareiden peruskurssille? Ei pelkästään sen takia, että saataisiin lisää tuomareita, vaan että myös pelaajat ymmärtäisivät peliä tuomareiden näkökulmasta ja saataisiin osittaiset täydelliset vammailut junioreilta tuomareita kohtaan pois. Ei voida vaatia vastaan tuloa pelkästään tuomareilta kun vikaa on yhtä paljon myös pelaajissa sekä valmentajissa kuin tuomareissakin.
-Palkkakeskustelu ei ole relevantti, kun pohditaan tuomaritasoa. Kukaan tuomari ei tahalleen väärin vihellä, näin ainakin uskon. Sopiva erotuomaripalkkion korottaminen, mutta samalla myös vastuun kasvattaminen. Epäonnistuneista illoista muutaman kierroksen huili ja sitten uusi yritys.
Alulle komppi. En tiedä mitä tasoja tarkoitat tuolla lihavoidulla lauseella, mutta en allekirjoita tuota ellei kyseessä ole täysin päin persettä hoidettu peli, ei ainoastaan vihelletty. (Ja tämä on kyllä jo hoidossa) Ainakin itse ja monet tuntemani tuomarit tsemppaavat aina päin persettä menneen pelin jälkeen siihen seuraavaan kahta kovemmin ja harvemmin kahta täydellisen kustua suoritusta osuu peräkkäin. Ei miusta tuollainen keppi-systeemi ainakaan kannustaisi ketään pyrkimään kovemmalle tasolle. Riittävä keppi on varmasti monille katsomossa istuva tuomaritarkkailija, joka kertoo kyllä kuinka perseelleen olet juuri viheltänyt.
Tuomarit voidaan jakaa karkeasti kolmeen joukkoon.
1) Ne jotka tekevät sitä ollakseen huippuja, päästääkseen eteenpäin ja kokeakseen huikeita elämyksiä.
2) Ne jotka toimivat tuomareina lähes puhtaasti rahan takia.
3) Ne jotka toimivat tuomareina lajirakkauden ja mukavan harrastuksen takia.
Ongelma on se, että lupaavista tuomareista hyvin harva kuuluu ensimmäiseen joukkoon. En kuulu siihen itsekään, vaikka kovien pelien viheltäminen onkin hyvin mennessään hiton siistiä hommaa. Onko se niin hienoa, että haluaisin stressata niistä jatkuvasti monta päivää etukäteen, suunnitella koko vkl:ni parin pelin takia ja huonon pelin jälkeen stressata asiasta koko seuraavan viikon? Ei.
En tarkoita tällä seuraavalla tarvetta olla esillä ja päteä, mutta koittaakaa ymmärtää että siinä missä täydelle tuvalle pelaaminen on pelaajalle huikea elämys, on se sitä myös tuomarille ja ymmärrän hyvin miksi niihin jotkut haluavat hakeutua.
Tietysti löytyy myös tuomareita, joilla ei riitä paineensietokyky ja sosiaaliset taidot viheltämään kuumia pelejä vaikka taito viheltää olisikin melko korkea. Todella harvassa ovat ainakin kansallisella tasolla.
(Sanotaan vielä kuitenkin suoraan, että 27e on hieman alhainen summa A-tyttöjen SM-pelistä. Miesten III-divarista maksetaan saman verran.)
-Määrärahoja ruohonjuuritasolle. Vastauksia siihen, miksi suomalaiset nuoret eivät näe tuomaroinnin aloittamista mielekkäänä? Koulutuksessa huomioitaisiin enemmän ennenkaikkea kommunikointi- ja henkisiä taitoja.
Pienet tuomaripalkkiot, kuran määrä jota saa minijunioreissakin niskaansa on aika uskomaton, koulutukseen ohjaaminen on vajavaista, tarkkailua ei ole ainakaan kaikilla alueilla riittävästi (=palautetta ei tule, et kehity kuten voisit etkä huomaa kehitystäsi). Monia pieniä syitä.
-Enemmän pelaajien/valmentajien ja tuomareiden yhteisiä kohtaamisia. Keskusteluja ja pohdintaa yhteisistä pelisäännöistä, joka mahdollisesti lievittäisi valitettavan usein katsomosta näkyvää pelaajien asennetta: "tuomari on paska, joka vittuilee ja pilaa pelin"
Nämä lopetettiin Korisliigassa ymmärtääkseni, koska valmentajat eivät kokeneet niitä tarpeellisiksi. Itse tykkään keskustella otteluiden jälkeen niin pelaajien kuin valmentajien kanssa, jos he tulevat itse juttelemaan (tai osuu esim. alasarjapelissä samaan pukkariin). Vaikka ottaisi pelaajan kanssa kovastikin yhteen pelin aikana, niin suurimman osan kanssa voi keskustella todella järkevästi ottelun jälkeen. Niin pelaajat, tuomarit kuin valmentajatkin ovat ottelussa tunteella mukana, että väkisin tulee tilanteita joissa tapahtuu ylilyöntejä tuomareita kohtaan ja silloin on nimen omaan tuomarilla vastuu ohjata peli takaisin raiteilleen.
-Kärsivällisyyttä pelaajille ja valmentajille (miksei myös faneille). Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä, joskus pahojakin ja monta. Jatkuva tuomarille urputus tuskin helpottaa kenenkään tilannetta, se on fakta. Tuomarikin on kuitenkin ihminen; on täysin normaalia, että ihminen haluaa kostaa jatkuville valittajille, ei ehkä tietoisesti mutta alitajuntaisesti ainakin.
Jokaiselle pelaajalle pitäisi olla tämä asia selvä: Asiallisiin kysymyksiin saa lähes aina (pitäisi saada aina) asiallisen vastauksen tuomarilta. Se EI ole asiallinen kysymys että valmentaja nousee penkiltä kymmenettä kertaa pelin aikana ja huutaa "NO V*TTU VIHELLÄ!".
On pelaajia jotka tykkää keskustella ja kysyä asiallisesti sekä on pelaajia jotka eivät sitä osaa. Arvatkaa kumpien kanssa on mukavampi työskennellä? Voitte myös arvailla kuinka motivoivaa on yrittää keskustella A-juniorijoukkueen kanssa, joka ei sulata yhtäkään tuomiota ilman hirveää käsien levittelyä.
Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin monet valitukset pelaajilta sekä valmentajilta (puhumattakaan katsomosta) johtuvat aivan liian usein siitä, että harmaapaidat ovat oikeasti ainoita siellä salissa, jotka ne säännöt osaavat. Kyllä tuomarinkin pitää pystyä myöntämään virheensä, mutta sen paikka ei aina ole heti tilanteen jälkeen. Kun matsin alussa tuomarista näkyy epävarmuus niin arvatkaa vaan syödäänkö tuomari elävältä ottelun aikana? Hieman vastaavia tilanteita ovat ne, kun ensimmäiset 5min menevät ottelusta perseelleen. Valmentajille ja pelaajille on sen jälkeen aivan sama viheltäisitkö viimeiset 35min euroliigatasoisesti.
En tiedä mitä liitossa ollaan yritetty tehdä näiden eteen, mutta basket.fi sivulta bongasin, että Koripalloliitto hakee täysipäiväistä erotuomariasiantuntijaa. Se on hyvä alku, joten toivotaan että haaviin tarttuu joku kunnon nimi (Jungebrand olisi oleellisesti paras vaihtoehto?), jolla saadaan myös tuomaritoiminta vankkaan nousuun ja pääartistit pääsevät itselleen kuuluvaan rooliin.
En itsekään tiedä kaikkea mitä liitto on tehnyt, mutta peukut ovat ylhäällä kaikelle tuomaritoiminnan kehittämiselle.
Ja kaikista helpoin tapa auttaa tilannetta: Sinne vaan peruskurssille muiden mukaan. Aina kannattaa kokeilla eikä tarvitse huolehtia vaikkei oma pelitausta olisikaan mikään huikea (kuten itsellä) ja keski-iän kriisi alkaisi jo häämöttää. Tulee eräs keski-ikäinen erotuomari mieleen Kotkasta, joka vuoden tuomaroinnin jälkeen vihelsi Delfiinissä C-nuorten finaalissa suoraan sanottuna pirun hyvin. Toivottavasti on jatkanut samaa rataa.
Sanotaan vielä sen verran, että monien pelaajien ja katsojien mielipide siitä, että tekun antaminen on tuomarin epäonnistumista on täyttä p*skapuhetta.
