Kerava pieksi äsken Hongan U16 porukan Honkahallilla ja sarja taitaa olla kohta tältä osin taputeltu - ero oli melkoinen.
Hongan U16 pelaajien hajauttaminen U16 / U17 ja U19 sarjoihin näyttää ainakin tässä kohtaa tuovan luun käteen - ettei vain sama kävisi illalla U19 pronssipelin osalta...
U19 -sarjassa Hongalle pronssia, U17 -sarjassa välierät etenivät kolmanteen peliin ja U16 -sarjassa edessä pronssipeli. Ihan hyvinhän tuo Hongalta menee.
Tätä asiaa voi katsoa monesta vinkkelistä. Pelaajakehityksen kannalta sarjauudistus, joka toi valtakunnalliset kilpailut jokaiseen ikäluokkaan U14, U15, U16, U17 lienee kokonaisuudessaan oikein hyvä juttu. Mitalien ja niiden värien kannalta jossain tietyssä iässä tämä voi isommissa seuroissa tuoda eteen näitä tilanteita, että pitää miettiä mitä sarjaa kukin yksilö pelaa. Sama pohdinta lienee edessä tulevinakin vuosina ainakin Hongan ja Pyrinnön U16 ja U17 -joukkueilla.
U16-sarjan välierissä isompia minuutteja pelanneet Hongan pelaajat kehittyivät tiukoista väännöistä Keravan kanssa varmasti enemmän kuin jos mukana olisivat olleet ne kaksi pelaajaa, jotka puolestaan pelasivat sunnuntain U17 välierässä 27-28 minuuttia, toinen tehden Hongan U17 -joukkueen korkeimmat pisteet ja toinen saavuttaen joukkueen korkeimman +/- saldon. Samoin varmaankin näiden kahden pelaajan kehityksen kannalta oli hyödyllisempää olla tuolla U17 välierässä. Veikkaisin, että nämä tasaiset väännöt U16-välierissä olivat myös Keravan isompia minuutteja pelanneille pelaajille loistavia kehityksen paikkoja.
Tällä systeemillä saadaan laajempi joukko nuoria lupaavia pelaajia kokemaan tiukkoja paikkoja, jolloin heistä jostakin voi mahdollisesti kehittyä huippupelaaja, ja lopuillakin pysyy mielenkiinto lajiin vielä useita vuosia. Nythän nämä pojat vasta alkavat lähestyä ikää, jossa voi alkaa tiukemmin harjoittelemaan, ja muutaman vuoden kuluessa alkaa näkyä keillä motivaatio pysyy, keneen harjoitus tarttuu ja keille kehitysloikkia tapahtuu.
Joskus toisen lajin parissa kasvaneen poikani seuran valmennuspäällikkö nosti vanhempain illassa esiin hyvä kysymyksen: milloin on juniorijoukkueella peli, joka pitää voittaa? (Noh, toteutus kentällä ja peleissä ei ollut ihan tuon ajatuksen mukainen, mutta se onkin sitten toinen tarina.)
Toki voittaminen on paljon kivempaa kuin häviäminen.