Koripallo.com

Verkkolehden uusimmat

>
Lisää uusimpia juttuja

U18-poikien B-div. EM-kisat 2025

PikkuMikko sanoi:
Samaa mieltä että mukana kyllä osittain hyvääkin.
On kyllä melkoinen valmennuksellinen päänsärky tuo Suomen isojen pelaajien peluutus. Isot eivät saa pallokosketuksia muuten kuin rullaukseen tai lowpostiin eikä kukaan noista isoista ole kovin taitava scoraaja noista tilanteista. Siksi aktiivisuustaso on melko alhainen. Voi olla että valmennus on todennut ettei tuota tasoa kannata nostaa koska onnistumisprosentti on heikko. Mutta jossain vaiheessa tuota aktiivisuutta on alettava väkisinkin nostamaan, jos halutaan pelaajia kehittää. Kaikissa näkemissäni Suomen kolmessa pelissä vastustajien isot ovat olleet selvästi aktiivisempia kuin meidän isot.
Suomalaiset isot kehittyvät ehkä hitaammin kuin etelän nuoret, mutta jossain vaiheessa aktiivisuutta on nostettava. Ainakin Suomen sisäisissä sarjoissa.
Laajenna klikkaamalla
Nythän sitä aktiivisuutta voisi yrittää lisätä antamalla ainakin Unkari ja Kosovo peleissä reilusti ( 20 min. per pelaaja ) peliaikaa kun panosta ei enää ole. Saapas nähdä tapahtuuko jotain ton suuntaista ?
 
En nähnyt U18 Viro- ja Sveitsi otteluita, joten tämä Tsekki ottelu on ensimmäinen, jonka näin. Suomen valmennuksella on mielenkiintoinen pulma edessään.

Tärkeintä on, että joukkue pystyy parantamaan tekemistään turnauksen aikana ottelusta toiseen. Siinä Suomen kokenut valmennusjohto pystyy auttamaan pelaajiaan.

Kolmoset Viro-ottelussa 20%.
Kolmoset Sveitsi-ottelussa 25%.
Kolmoset Tsekki-ottelussa 33%.
 
koris.com sanoi:
Näköjään 1997 oli ensimmäinen vuosi, kun C-taso pelattiin. B-taso mainitaan ensimmäisen kerran 2005, mutta luultavasti jollain nimellä pelattu jo vuosikymmeniä ennen tuota? :)
Laajenna klikkaamalla
Ei. B-sarjaa ei ole pelattu ennen tuota.
Ennen tuota muutosta A- ja B-divisiooniin, pelattiin vain yhdellä tasolla. Tuolloin lopputurnaus oli 2 v välein ja sitä edelsi 2 tai 3 karsintakierrosta. Ja lopputurnaukseenkin pääsi vain 12 maata.
Tuo muutos A- ja B-divisiooniin ja lopputurnauksien pelaaminen 16 joukkueella on ollut erinomainen asia eurooppalaiselle nuorikorikselle. Merkityksellisiä turnauksia on vuosittain, kaikki ikäluokat saavat omat kisansa.
En tiedä onko tuossa nykyisessä B- ja C-divisioonissa vaihtuvuutta, ymmärtääkseni tuo C-sarja on nk pienten maiden sarja. Myös B-sarjan joukkuemäärä vaihtelee vuosittain.
 
Partneri sanoi:
Kukas näistä U18 pojista on viimeisinä kausina ottanut pelillistä vastuuta ja pelannut jossakin 30-40min per peli? Saivosalmi? Näkyyhän se, kun vaan ollaan treenivastustaja vuodesta toiseen.
Peli on ihan eri asia.
Laajenna klikkaamalla

Passila ainakin näyttää pelurilta ja jos oikein käsitin, niin saattaa pelata U18-kisoja ensi vuonnakin, kuten Saivosalmi. Ainakin tämän joukkueen kaksi nuorinta pelaajaa on kyseessä.

Suomen korisaluspelaajat ovat kyllä ihan väärässä sarjassa. Tämä B-sarja on heille aivan liian kova taso. Viimeistelyä korin alta vapaista paikoista voisi harjoitella.

Melkoinen taidonnäyte myös Larkakselta. Joku saattoi ajatella historian tuntien, että poikkeuksellisen kova nimi juniorimaajoukkueen päävalmentajaksi, mutta totuus on, että jälleen kerran, suhteessa vastustajiin ei ole kyllä tullut mitään etua valmennuksesta Suomelle.
 
PikkuMikko sanoi:
Ei. B-sarjaa ei ole pelattu ennen tuota.
Ennen tuota muutosta A- ja B-divisiooniin, pelattiin vain yhdellä tasolla. Tuolloin lopputurnaus oli 2 v välein ja sitä edelsi 2 tai 3 karsintakierrosta. Ja lopputurnaukseenkin pääsi vain 12 maata.
Tuo muutos A- ja B-divisiooniin ja lopputurnauksien pelaaminen 16 joukkueella on ollut erinomainen asia eurooppalaiselle nuorikorikselle. Merkityksellisiä turnauksia on vuosittain, kaikki ikäluokat saavat omat kisansa.
En tiedä onko tuossa nykyisessä B- ja C-divisioonissa vaihtuvuutta, ymmärtääkseni tuo C-sarja on nk pienten maiden sarja. Myös B-sarjan joukkuemäärä vaihtelee vuosittain.
Laajenna klikkaamalla

Ok, kiitos selvennyksestä! :) Ainakin viime vuonna Kypros näytti tippuneen B:stä C:hen.
 
Tässä kun tämän nykyisen A/B-formaatilla pelattavan EM-kisahistorian surkein juniorimaajoukkuesijoitus alkaa kirkastumaan tosiasiaksi -- kahteenkymmeneen vuoteen mikään Suomen poika- tai tyttöjuniorimaajoukkue ei ole pelannut sijoista 33 plus U16/U18-tasoilla -- niin huomasin kuitenkin ilokseni, että tästä joukkueestahan puuttuu Muurisen lisäksi myös vuonna 2007-syntynyt Nantti Ruuhilahti. Tai en tiedä muista, mutta siis omasta mielestäni hän kyllä parimetrisenä takamiehenä tuohon joukkueseen ehdottomasti kuuluisi.

Hän on ilmeisesti tehnyt tämän kesän osalta valinnan pelailla mieluummin Yhdysvalloissa kuin osallistua juniorimaajoukkuetoimintaan. Valinta, joka tätä surunäytelmää seuratessa tuntuu osoittautuvan oikeaksi. Valinta, joka eri muodoissaan on ehkäpä yleistymään päin tulevina vuosina. Valinta, joka -- jos ei mikään muu -- pakottanee muuttamaan poikapuolen lähestymistapaa valmentaa.

Haluankin, vain esimerkinomaisesti, näinä synkkinä hetkinä palata hetkeksi suomalaisen koripallon "suosikki"dokumenttiini eli HBA:n vuonna 2022 julkaistuun Opetussuunnitelmaan. Tuossa dokumentissa mainitaan sana ammatti jollain tavalla 28 kertaa, muun muassa näin:

Toiminnassa pyritään maksimoimaan yksittäisen pelaajan urakehitys niin, että koripallosta tulee pelaajan ensimmäinen ammatti.

Nyt kun HBA on pyrkinyt maksimoimaan yksittäisen pelaajan urakehitystä noin kolme vuotta, niin voi ehkä jo alkaa kysyä, että kuinka moni HBA:n toimintaan pitkäjänteisesti osallistuneesta pelaajasta on tehnyt koripallosta itselleen ammatin, vaikkapa kaudesta 2022-23 lähtien? En nyt jaksa tarkastaa tarkkaa numeroa, mutta puhumme varmasti alle 10%, vai? Jos tämä luku on näin matala, niin millä tämän toiminnan voi oikein oikeuttaa? Ja kiinnostaako tämä edes ketään?

Esitän myös viidennen kysymyksen: onko koripalloharjoittelun kehystäminen noin voimakkaasti tulevan ammatin kautta kaikkein järkevin tapa motivoida teini-ikäistä lupausta? Oma sumuinen ajatukseni on se, että suomalaisia koripalloammattilaisia voisi ja saisi olla paljon enemmän ja paremmissa sarjoissa, mutta kipinä tuolle uralle ryhtymiseen pitäisi tulla nuoren oman intohimon ja lajirakkauden kautta. Tällaista lajirakkauden ja intohimon kyllästämää pelaamista en ole kuitenkaan oikein tänä kesänä poikien maajoukkueissa nähnyt. (Tyttöjen puolella sitäkin enemmän.)

 
Kärjistäen: Viiden minuutin keskustelu melkein kenen tahansa suomalaisen juniorikoripalloilijan kanssa kertonee palstalaisille, mikä tällä hetkellä mättää. Ongelma ei ole se, että pelitapa olisi väärä. Ongelma on järjestään se, ettei pelitapaa kyetä toteuttamaan joko puuttuvan peruspelivalmiuksien (pelikovuus, henk.koht taito jne) takia tai puuttuvan halun vuoksi. AAU-koris ja NIL-diilit on tämän päivän sana.

Toki varmasti päällimmäinen syy on edelleen se, ettei Suomessa yksinkertaisesti kilpailla ja pelata tarpeeksi kovaa ja kansainvälinen pelikovuus tulee aina kaikille suurena yllätyksenä. Ei ihan kauheasti auta vaikka olisi joukkueensa ykköspelaaja ja ratkaisujen tekijä 350 päivää vuodessa, jos se ympäristö ei vastaa maajoukkueen vaatimustasoa. Tämä on se syy, miksi me heitämme korin alta ohi ja miksi me heitämme kolmoset huonosti.

Asia on onneksi korjattavissa, mutta se työ on tehtävä seuroissa.
 
Espoon Nash sanoi:
Ongelma on järjestään se, ettei pelitapaa kyetä toteuttamaan joko puuttuvan peruspelivalmiuksien (pelikovuus, henk.koht taito jne) takia tai puuttuvan halun vuoksi.
Laajenna klikkaamalla
Uskaltaisin väittää, että tämä on tullut harvinaisen selväksi kaikille poikamaajoukkueiden pelejä tänä kesänä vähänkään katsoneille.

Tuossa viestissäsi minua eniten kiinnostaakin, että mitä muuta nuo 5-minuutin keskustelut juniorikoripalloilijoiden kanssa paljastaisivat?

Ja miten ajattelet AAU-koriksen ja NIL-diiliien liiittyvän puuttuvaan pelikovuuteen, taitovajeeseen ja haluttomuuteen? Näin äkkiseltään voisi nimittäin ajatella, että jos noista kumpikaan aidosti kiinnostaa, niin pelikovuuteen ja taitojen kehittämiseen löytyisi halua.
 
Espoon Nash sanoi:
Kärjistäen: Viiden minuutin keskustelu melkein kenen tahansa suomalaisen juniorikoripalloilijan kanssa kertonee palstalaisille, mikä tällä hetkellä mättää. Ongelma ei ole se, että pelitapa olisi väärä. Ongelma on järjestään se, ettei pelitapaa kyetä toteuttamaan joko puuttuvan peruspelivalmiuksien (pelikovuus, henk.koht taito jne) takia tai puuttuvan halun vuoksi. AAU-koris ja NIL-diilit on tämän päivän sana.

Toki varmasti päällimmäinen syy on edelleen se, ettei Suomessa yksinkertaisesti kilpailla ja pelata tarpeeksi kovaa ja kansainvälinen pelikovuus tulee aina kaikille suurena yllätyksenä. Ei ihan kauheasti auta vaikka olisi joukkueensa ykköspelaaja ja ratkaisujen tekijä 350 päivää vuodessa, jos se ympäristö ei vastaa maajoukkueen vaatimustasoa. Tämä on se syy, miksi me heitämme korin alta ohi ja miksi me heitämme kolmoset huonosti.

Asia on onneksi korjattavissa, mutta se työ on tehtävä seuroissa.
Laajenna klikkaamalla
Minusta meidän pelitapa on väärä, jos pelaajat eivät pysty sitä toteuttamaan. Lisäksi se onminusta väärä vaikka he pystyisivätkin toteuttamaan valittua pelitapaa, koska minusta meidän joukkueiden pelitapa on pelin sisällä aivan liian yksitoikkoinen ja kuulutan edelleen erilaisten pelaajien valintaa joukkueeseen paikoille 10-12 ja heille erilaisen pelitavan mahdollistaminen.
 
Espoon Nash sanoi:
Kärjistäen: Viiden minuutin keskustelu melkein kenen tahansa suomalaisen juniorikoripalloilijan kanssa kertonee palstalaisille, mikä tällä hetkellä mättää. Ongelma ei ole se, että pelitapa olisi väärä. Ongelma on järjestään se, ettei pelitapaa kyetä toteuttamaan joko puuttuvan peruspelivalmiuksien (pelikovuus, henk.koht taito jne) takia tai puuttuvan halun vuoksi. AAU-koris ja NIL-diilit on tämän päivän sana.

Toki varmasti päällimmäinen syy on edelleen se, ettei Suomessa yksinkertaisesti kilpailla ja pelata tarpeeksi kovaa ja kansainvälinen pelikovuus tulee aina kaikille suurena yllätyksenä. Ei ihan kauheasti auta vaikka olisi joukkueensa ykköspelaaja ja ratkaisujen tekijä 350 päivää vuodessa, jos se ympäristö ei vastaa maajoukkueen vaatimustasoa. Tämä on se syy, miksi me heitämme korin alta ohi ja miksi me heitämme kolmoset huonosti.

Asia on onneksi korjattavissa, mutta se työ on tehtävä seuroissa.
Laajenna klikkaamalla
Tässä on monta osumaa.

Mitkä olisivat niitä tapoja, joilla saataisiin lupaaville junioreille lisää haastetta pelin kovuuden ja nopeuden osalta? Niille, jotka kuten toisessa viestissä kirjoitettiin, dominoivat siellä omissa seurajoukkueissaan ja sarjoissaan. Riippumatta siitä, ovatko he niitä low postin isoja poikia, vai peliä pyörittäviä takamiehiä.

Yksinkertainen vastaus on se vanha tuttu, eli näiden pelaajien harjoittelu, ja erityisesti pelaaminen, itseään vahvempia, isompia ja nopeampia pelaajia vastaan. Siirtyminen yhtä tai jopa kahta ikäluokkaa ylemmäs ei kuitenkaan ole kaikissa seuroissa mahdollista (sitä joukkuetta johon siirtyä ei ole, tai seurassa ei haluta kehittää pelaajaa hänen etujensa mukaisesti, tai valmentajat ovat jopa mustasukkaisia pelaajistaan), eikä aina myöskään ole sitä naaperiseuraa, johon vaihtaa. Sekin on mahdollista, ettei nuoren psyyke tai fysiikka kestä siirtymistä ylöspäin.

Tuosta nuoremmasta MU16 joukkueesta Tala on oiva esimerkki tästä. Graham peluutti häntä jo kaksi vuotta sitten U19 SM-sarjassa. Se antaa nuorelle aika paljon itseluottamusta, jos homma toimii.
 
Lev Rubin sanoi:
Uskaltaisin väittää, että tämä on tullut harvinaisen selväksi kaikille poikamaajoukkueiden pelejä tänä kesänä vähänkään katsoneille.

Tuossa viestissäsi minua eniten kiinnostaakin, että mitä muuta nuo 5-minuutin keskustelut juniorikoripalloilijoiden kanssa paljastaisivat?

Ja miten ajattelet AAU-koriksen ja NIL-diiliien liiittyvän puuttuvaan pelikovuuteen, taitovajeeseen ja haluttomuuteen? Näin äkkiseltään voisi nimittäin ajatella, että jos noista kumpikaan aidosti kiinnostaa, niin pelikovuuteen ja taitojen kehittämiseen löytyisi halua.
Laajenna klikkaamalla
Keskustelut paljastaisivat tietysti samoja ongelmia, joista kouluissakin puhutaan: lyhytjänteisyys, individualistisuus ja pikavoittojen tavoittelu. Nuoret ovat mielestäni vähintään yhtä urheilullisia kuin aikaisemmin, ainakin siis sen isomman massan osalta joista voidaan kuvitella SM-tason pelaajia.

AAU-koriksen ongelmista toki puhutaan jenkeissäkin ja ne lienee täälläkin käyty jo läpi tarpeeksi monta kertaa, ettei sitä tarvitse toistaa.

NIL-rahan ongelma suomalaisten junioripelaajien osalta on se, että siitä on tullut liian monelle jo ensisijainen tavoite, johon pääsemiseksi tehdään lyhytjänteisesti töitä. Kutsujoukkueiden pelaamat turnaukset eivät ole tapa kehittää pelaajia, jos tarkoituksena on saada voittavia pelaajia joukkueurheiluun. Toki ne voivat lisätä pelaajan näkyvyyttä, mikä taas on hyvästä pelaajalle itselleen. Huippuyksilöitä Suomessa kyllä osataan kasvattaa tai he ovat ainakin löytäneet keinot kehittyä. Ikävä kyllä näitä poikkeustapauksia ei riitä kokonaisen maajoukkueen täyttämiseksi, vaan tarvitsisimme ylipäätään enemmän pelaajia jotka voivat kilpailla kv-kentillä.

Ideaalitilanteessahan koripallo olisi kuin jääkiekko tai jalkapallo, jossa massa on riittävä sisäisen kilpailun aikaansaamiseksi. Tämä on näissä kahdessa lajissa mahdollistanut sen, että U18-maajoukkueet koostuvat ulkomailla pelaavista tai riittävän kovatasoisessa sarjassa kotimaassa pelaavista pelaajista. Jalkapallossahan tämä ei toki vielä riitä, mutta kehitystä on tapahtunut ja ulkomailla pelaavien pelaajien määrä on kasvanut ja akatemioihin lähdetään jo nuorempina.

Koripallon järkevä vertailukohde on enemmänkin lentopallo. Jos katsoo hienosti menestyvän U19-maajoukkueen kokoonpanoa, edustaa lähes jokainen pelaaja Kuortaneen valmennuskeskusta tai käy Kuortaneen urheilulukiota. Poikkeuksia on muutama, mutta pääsääntöisesti koko maajoukkue on kasattu tuosta akatemiasta. Tämähän on sinänsä ihan selvä asia, että näin kannattaa toimia ja näin toimitaan muuallakin. Koripallossakin on tottakai HBA ja perustelut sen olemassaololle ovat samat. Olen vahvasti sitä mieltä, että HBA:n aseman heikentäminen ei edistä suomalaisten maajoukkeueiden menestystä vaan päinvastoin, vaihtoehtoiset reitit tulevat vain heikentämään maajoukkueidemme kilpailukykyä, vaikka näennäisesti pelaajista joudutaan kilpailemaan enemmän ja pelaajat kilpailisivat enemmän keskenään. On parempi tehdä asioita vaikka vähän huonostikin, kuin tehdä vääriä asioita hyvin.

Tässäkään mielessä en ole tyytyväinen siitä, missä tilassa koris Suomessa on tai mihin se on menossa.
 
Espoon Nash sanoi:
Keskustelut paljastaisivat tietysti samoja ongelmia, joista kouluissakin puhutaan: lyhytjänteisyys, individualistisuus ja pikavoittojen tavoittelu. Nuoret ovat mielestäni vähintään yhtä urheilullisia kuin aikaisemmin, ainakin siis sen isomman massan osalta joista voidaan kuvitella SM-tason pelaajia.

AAU-koriksen ongelmista toki puhutaan jenkeissäkin ja ne lienee täälläkin käyty jo läpi tarpeeksi monta kertaa, ettei sitä tarvitse toistaa.

NIL-rahan ongelma suomalaisten junioripelaajien osalta on se, että siitä on tullut liian monelle jo ensisijainen tavoite, johon pääsemiseksi tehdään lyhytjänteisesti töitä. Kutsujoukkueiden pelaamat turnaukset eivät ole tapa kehittää pelaajia, jos tarkoituksena on saada voittavia pelaajia joukkueurheiluun. Toki ne voivat lisätä pelaajan näkyvyyttä, mikä taas on hyvästä pelaajalle itselleen. Huippuyksilöitä Suomessa kyllä osataan kasvattaa tai he ovat ainakin löytäneet keinot kehittyä. Ikävä kyllä näitä poikkeustapauksia ei riitä kokonaisen maajoukkueen täyttämiseksi, vaan tarvitsisimme ylipäätään enemmän pelaajia jotka voivat kilpailla kv-kentillä.

Ideaalitilanteessahan koripallo olisi kuin jääkiekko tai jalkapallo, jossa massa on riittävä sisäisen kilpailun aikaansaamiseksi. Tämä on näissä kahdessa lajissa mahdollistanut sen, että U18-maajoukkueet koostuvat ulkomailla pelaavista tai riittävän kovatasoisessa sarjassa kotimaassa pelaavista pelaajista. Jalkapallossahan tämä ei toki vielä riitä, mutta kehitystä on tapahtunut ja ulkomailla pelaavien pelaajien määrä on kasvanut ja akatemioihin lähdetään jo nuorempina.

Koripallon järkevä vertailukohde on enemmänkin lentopallo. Jos katsoo hienosti menestyvän U19-maajoukkueen kokoonpanoa, edustaa lähes jokainen pelaaja Kuortaneen valmennuskeskusta tai käy Kuortaneen urheilulukiota. Poikkeuksia on muutama, mutta pääsääntöisesti koko maajoukkue on kasattu tuosta akatemiasta. Tämähän on sinänsä ihan selvä asia, että näin kannattaa toimia ja näin toimitaan muuallakin. Koripallossakin on tottakai HBA ja perustelut sen olemassaololle ovat samat. Olen vahvasti sitä mieltä, että HBA:n aseman heikentäminen ei edistä suomalaisten maajoukkeueiden menestystä vaan päinvastoin, vaihtoehtoiset reitit tulevat vain heikentämään maajoukkueidemme kilpailukykyä, vaikka näennäisesti pelaajista joudutaan kilpailemaan enemmän ja pelaajat kilpailisivat enemmän keskenään. On parempi tehdä asioita vaikka vähän huonostikin, kuin tehdä vääriä asioita hyvin.

Tässäkään mielessä en ole tyytyväinen siitä, missä tilassa koris Suomessa on tai mihin se on menossa.
Laajenna klikkaamalla
Kiitos vastauksesta.

Vasta nyt sain, hitaasti kun joskus asioita ymmärrän, tuosta yhdestä ajatuksestasi kiinni. Eli kärjistetysti voi mielestäsi sanoa, että lyhyt jutustelu suomalaisen juniorikoripalloilijan kanssa paljastaa, että heidän motiivinsa, arvonsa ja yleinen käsityksensä koripallon pelaamisesta ovat muuttuneet voimakkaasti viime vuosina. Nuorta pelaajistoamme kiinnostaa yhä enemmän hienot kohokohtavideot, tuuletukset, somepostaukset sekä yhdysvaltalainen koripallokulttuuri niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Vähemmän taas kiinnostaa joukkuepelaaminen, pitkäjänteinen harjoittelu, epämukavuus jne. Minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta sanaasi, kun huomioidesi takaa kuultaa omakohtainen kokemus.

Itse en kuitenkaan aivan, ajatuksen tasolla, ymmärrä miksi NIL-rahat tai AAU-koripallon pelaamiseen pyrkiminen ovat välttämättä huonoja asioita. NIL-rahoille ei kukaan suomalainen pääsee ellei ole Euroopan tasolla ikäluokassaan taitava ja pärjäävä pelaaja. Ne suomalaiset nuorisomaajoukkuepelaajat, jotka ovat pelanneet tänä kesänä apaattisesti, eivät ole sen tason pelaajia, että heille NCAA:sta rahaa tulisi. Jossitellaan kuitenkin: jos tänä kesänä todistettuun hengettömyyteen ja kehityksen pysähtymiseen taas vaikuttaa se, että he ovat nyt tajunneet tuon NIL-vaihtoehdon mahdottomuuden, niin tässä tapauksessa suurin virhe on syntynyt aivan ylimitoitetuista odotuksista tai ymmärtämättömyydestä siitä, minkälaiset standardit kansainvälisessä ja yhdysvaltalaisessa kilpakoripallossa pätevät.

AAU-koripallo ei varmaankaan ole henkilökohtaisen kehittymisen kannalta optimaalinen vaihtoehto kuin aivan muutamille pelaajille (jos heillekään), mutta käsittääkseni suomalaiset juniorikoripalloilijat osallistuvat tuohon toimintaan ainakin toistaiseksi aivan marginaalisin määrin. Ja vaikka osallistuminen olisikin laajamittaisempaa, niin ajallisesti tuon kulttuurin turmiollinen vaikutus jäisi aika lyhyeksi, kesän mittaiseksi. Pääosa hyvästä ja huonosta harjoittelusta ja pelaamisesta tapahtuisi joka tapauksessa edelleen Suomessa. On ehkä myös sanottava se, että ne poikapelaajat, jotka ovat mielestäni pelanneet tänä kesänä kansainvälisellä tasolla (Ekwere, Amzil, Abbey, Paasila, Adler), niin suurin osahan heistä on jonkinlaisiin amerikanretkiin osallistunut.

Itse olen eniten huolissani siitä, että poikajuniorimaajoukueemme ovat tänä kesänä pullollaan pelaajia, jotka ovat törmänneet jonkinlaiseen seinään henkilökohtaisessa kehityksessään. Ja pahinta tässä tuntuu olevan se, että pelaajilla itsellään ei näyttäisi olevan menneen tästä asiantilasta viesti perille ennen kuin on liian myöhäistä. Kärjistetysti sanottuna poikamaajoukkueiden meininki on muistuttanut jossain määrin Pohjois-Korean osallistumista jalkapallon vuoden 2010 MM-kisoihin: ulospäin on viestitty hienoa harjoittelukulttuuria, taitotasoa ja valmennusosaamista, mutta kun alkulohkopelit on pelattu, niin sarjataulukko näyttää kolmea tappiota ja maalieroa 1 - 12.

Olen samaa mieltä ehdottomasti siitä, että suurin osa työstä tapahtuu arjessa seurojen myötävaikutuksella. Itse jos olisin taitava, tavoitteellinen ja koripallon pelaamisesta nauttiva teini, niin kartoittaisin kyllä tulevaisuuttani ehdottomasti ulkomaiden kautta. Olen nimittäin eri mieltä siitä, että Suomesta tulevien huippuyksilöiden määrässä ei ole ongelmaa -- viimeisen kymmenen vuoden aikana NBA:ssa ja Euroliigassa on tainnut pelata yhteensä kolme suomalaista -- tämä ei ole Euroopan mittakaavassa kovin kummoinen saldo, vaikka mukaan mahtuu myös yksi All Stars tason NBA-pelaaja. Tätäkin huipputason tilannetta ikävämpää on, että Suomessa tuntuu olevan tarjolla liikaa vaihtoehtoja, joissa tärkeälle epämukavuusalueelle, niin henkisesti kuin fyysisestikin, ei yksinkertaisesti ole nuorella poikajuniorilla pääsyä. Maan sisäinen kilpailu on ongelma, liigakoripallossa jakoon jäävät minuutit ovat ongelma, mutta ongelma tuntuu olevan myös jollain lailla siinä, että valmennuksen ja pelaajiston välinen kommunikaatio ei toimi, kun puhutaan tuosta huipulle tähtäävästä vaiheesta.

Upeaa, että suomalaisessa poikalentopallossa ja tyttökoripallossa lahjakkuuksien keskittäminen samaan paikkaan toimii. Koripallon poikapuolella homma ei taas mielestäni toimi, eikä ole toiminut vähään aikaan. Mielestäni siellä puolella hyvien asioiden väärin tekeminen alkaisikin jo riittää. Teini-ikäinen suomalainen sukupolvi voi ajatella asioista eri tavoin kuin kymmenen vuotta sitten, mutta mielestäni tämä ei ole hyväksyttävä syy sille, että Suomen niin kutsut eturivin valmentajat eivät pysty parempaan. Palloa toki myös pelaajille itselleen -- mitä koripallon pelaamisella oikeasti tavoittelette?
 
Lev Rubin sanoi:
Koripallon poikapuolella homma ei taas mielestäni toimi, eikä ole toiminut vähään aikaan. Mielestäni siellä puolella hyvien asioiden väärin tekeminen alkaisikin jo riittää. Teini-ikäinen suomalainen sukupolvi voi ajatella asioista eri tavoin kuin kymmenen vuotta sitten, mutta mielestäni tämä ei ole hyväksyttävä syy sille, että Suomen niin kutsut eturivin valmentajat eivät pysty parempaan. Palloa toki myös pelaajille itselleen -- mitä koripallon pelaamisella oikeasti tavoittelette?
Laajenna klikkaamalla
Vika ei ole valmentajista vaan ainoastaan niissä pelaajissa. Tässä on nyt vaan poika- ja tyttökoripallossa sellainen ero, että pojat itkee ja valittaa, kun tytöt taas tekee ja suorittaa.

Pojat ovat sitä mieltä, että he tietävät koripallosta enemmän kuin heidän valmentajat, sulkevat korvansa ja toteuttavat sitten ihan mitä sattuu. Tytöt luultavasti samalla tavalla kuin pojat ajattelevat eri tavalla kuin valmentajat. Erona tässä nyt on, että tytöt yrittävät parhaansa mukaan toteuttaa valmentajien ohjeet oli ne sitten miten hulluja tahansa. Pojat vaan surffailee oman päänsä mukaan menemään ja sitten ihmettelevät, että olipa huono valmennus.

Tässä on vielä sellainen ero kuin tuo keskittyminen. Pojilla on saattanut se ajatus karata oman uransa kohdalla jo sinne merten taakse. Tytöillä näyttäisi oleva hyvin vankka keskittyminen siinä seuraavassa tilanteessa.

Ne ylimitoitetut odotukset, jotka aiemmin mainittiin on hyvä teema. Kuuntelevatko poikapelaajat mielummin lennokkaita myyntipuheita kuin ohjeita jotka auttavat kehittymään? Mikäli asianlaita olisi näin niin onko tyttöjen tapakasvatus onnistunut paremmin kuin pojilla? Tapakasvatuksessa vanhempien rooli on aivan ratkaiseva.
 
Viimeksi muokattu:
KeegoMesh sanoi:
Vika ei ole valmentajista vaan ainoastaan niissä pelaajissa. Tässä on nyt vaan poika- ja tyttökoripallossa sellainen ero, että pojat itkee ja valittaa, kun tytöt taas tekee ja suorittaa.

Pojat ovat sitä mieltä, että he tietävät koripallosta enemmän kuin heidän valmentajat, sulkevat korvansa ja toteuttavat sitten ihan mitä sattuu. Tytöt luultavasti samalla tavalla kuin pojat ajattelevat eri tavalla kuin valmentajat. Erona tässä nyt on, että tytöt yrittävät parhaansa mukaan toteuttaa valmentajien ohjeet oli ne sitten miten hulluja tahansa. Pojat vaan surffailee oman päänsä mukaan menemään ja sitten ihmettelevät, että olipa huono valmennus.

Tässä on vielä sellainen ero kuin tuo keskittyminen. Pojilla on saattanut se ajatus karata oman uransa kohdalla jo sinne merten taakse. Tytöillä näyttäisi oleva hyvin vankka keskittyminen siinä seuraavassa tilanteessa.

Ne ylimitoitetut odotukset, jotka aiemmin mainittiin on hyvä teema. Kuuntelevatko poikapelaajat mielummin lennokkaita myyntipuheita kuin ohjeita jotka auttavat kehittymään? Mikäli asianlaita olisi näin niin onko tyttöjen tapakasvatus onnistunut paremmin kuin pojilla? Tapakasvatuksessa vanhempien rooli on aivan ratkaiseva.
Laajenna klikkaamalla
Tässä on monta yleistystä, mutta jotain samantapaista lyhytjännitteisyyttä ja helppojen, kivojen asioiden perässä roikkumista olen aistivinani koulumaailmassa. Surullista, jos todella näkyy noin selvästi junnu-urheilussakin.
 
KeegoMesh sanoi:
Vika ei ole valmentajista vaan ainoastaan niissä pelaajissa. Tässä on nyt vaan poika- ja tyttökoripallossa sellainen ero, että pojat itkee ja valittaa, kun tytöt taas tekee ja suorittaa.

Pojat ovat sitä mieltä, että he tietävät koripallosta enemmän kuin heidän valmentajat, sulkevat korvansa ja toteuttavat sitten ihan mitä sattuu. Tytöt luultavasti samalla tavalla kuin pojat ajattelevat eri tavalla kuin valmentajat. Erona tässä nyt on, että tytöt yrittävät parhaansa mukaan toteuttaa valmentajien ohjeet oli ne sitten miten hulluja tahansa. Pojat vaan surffailee oman päänsä mukaan menemään ja sitten ihmettelevät, että olipa huono valmennus.

Tässä on vielä sellainen ero kuin tuo keskittyminen. Pojilla on saattanut se ajatus karata oman uransa kohdalla jo sinne merten taakse. Tytöillä näyttäisi oleva hyvin vankka keskittyminen siinä seuraavassa tilanteessa.

Ne ylimitoitetut odotukset, jotka aiemmin mainittiin on hyvä teema. Kuuntelevatko poikapelaajat mielummin lennokkaita myyntipuheita kuin ohjeita jotka auttavat kehittymään? Mikäli asianlaita olisi näin niin onko tyttöjen tapakasvatus onnistunut paremmin kuin pojilla? Tapakasvatuksessa vanhempien rooli on aivan ratkaiseva.
Laajenna klikkaamalla
Tarpeellinen puheevuoro.

Ehkä voimme kaikki olla yhtämieltä siitä, että oppiminen/kehittyminen tapahtuu aina yksilön ja ympäristön (valmentajat, kuormitus, pelikaverit, some, ravinto, ilmansaasteet, parketin laatu, esikuvat, insentiivit, koripallo.comin palstaviisastelijat jne.) välisessä vuorovaikutuksessa.
 
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.
Takaisin
Ylös