- Viestejä
- 167
Ei, saanut lähteä kaikessa hiljaisuudessaOnko Jussi Hirvonen enää Märskyn ja maajoukkueiden fysiikkavalmentaja ?
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Ei, saanut lähteä kaikessa hiljaisuudessaOnko Jussi Hirvonen enää Märskyn ja maajoukkueiden fysiikkavalmentaja ?
Asennekasvatus on yksi tärkeä osa-alue ja valmentajat eivät voi vältellä vastuutaan tuon suhteen. Jos pojat ovat haluttomia pelaamaan, niin jotain on tehty valmistautumisessa väärin ja se on valmentajan vastuulla. Kyseessä voi olla vaikka väärät pelaajavalinnat, rohkeuden puute penkittää joitain pelaajia, tms. Toki jonkun osan vastuusta voi antaa pelaajillekin kun kyseessä on kuitenkin joukkuepeli.Vika ei ole valmentajista vaan ainoastaan niissä pelaajissa. Tässä on nyt vaan poika- ja tyttökoripallossa sellainen ero, että pojat itkee ja valittaa, kun tytöt taas tekee ja suorittaa.
Olin joku vuosi siinä uskossa että Jussi oli eläkeiässä eikä tuollaisessa valtiollisesti rahoitetussa järjestelmässä sallita eläkeiän ylitystä.Ei, saanut lähteä kaikessa hiljaisuudessa
Uskoisin, että tuo eläkeiäkäasia ei ollut este. Ne kohtaamiset mitä minulla oli Jussin kanssa olivat mukavia. Hän oli ulkopuolisille kiva! Minulle tuli hyvin paha mieli, kun sain kuulla hänen lähdöstä. Painoin pääni maahan ja ajattelin hiljaa "idiootit"...Olin joku vuosi siinä uskossa että Jussi oli eläkeiässä eikä tuollaisessa valtiollisesti rahoitetussa järjestelmässä sallita eläkeiän ylitystä.
En tiedä onko tällä mitään tekemistä asian kanssa, mutta Jussin aikana ei vetelehtimistä katsottu. Jotenkin olen aistivinani että tämän meidän nykyisen sukupolven aikana ote on hieman pehmentynyt.
Ehkä vain kuvittelen.
Voin toki olla väärässä, mutta eikö meillä esim. juuri U18 ikäluokka ole pärjännyt parhaiten kun valtaosa pelaajista oli HBA:ssa?Upeaa, että suomalaisessa poikalentopallossa ja tyttökoripallossa lahjakkuuksien keskittäminen samaan paikkaan toimii. Koripallon poikapuolella homma ei taas mielestäni toimi, eikä ole toiminut vähään aikaan.
Tästä joukkueestahan puuttuu Muurisen lisäksi myös vuonna 2007-syntynyt Nantti Ruuhilahti. Tai en tiedä muista, mutta siis omasta mielestäni hän kyllä parimetrisenä takamiehenä tuohon joukkueseen ehdottomasti kuuluisi.
Hän on ilmeisesti tehnyt tämän kesän osalta valinnan pelailla mieluummin Yhdysvalloissa kuin osallistua juniorimaajoukkuetoimintaan. Valinta, joka tätä surunäytelmää seuratessa tuntuu osoittautuvan oikeaksi. Valinta, joka eri muodoissaan on ehkäpä yleistymään päin tulevina vuosina. Valinta, joka -- jos ei mikään muu -- pakottanee muuttamaan poikapuolen lähestymistapaa.
Historiallisen heikko sijoitus vaatii välitöntä reagointia Koripalloliiton tasolla.
Taidat olla oikeassa.Voin toki olla väärässä, mutta eikö meillä esim. juuri U18 ikäluokka ole pärjännyt parhaiten kun valtaosa pelaajista oli HBA:ssa?
Kolmen ottelun heittoprosenteista ei ehkä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä kannata tehdä. Kokonaisprosentti on tällä hetkellä reilut 25 ja sillä ollaan 22 maan tilastossa sijalla 14. Koripallodynastiat Norja ja Tanska ovat kärjessä 34-35% tarkkuudella, mutta otoskoko on siis pieni. Katsotaan jäljellä olevien pelien jälkeen paraniko heitto todella pysyvästi.En nähnyt U18 Viro- ja Sveitsi otteluita, joten tämä Tsekki ottelu on ensimmäinen, jonka näin. Suomen valmennuksella on mielenkiintoinen pulma edessään.
Tärkeintä on, että joukkue pystyy parantamaan tekemistään turnauksen aikana ottelusta toiseen. Siinä Suomen kokenut valmennusjohto pystyy auttamaan pelaajiaan.
Kolmoset Viro-ottelussa 20%.
Kolmoset Sveitsi-ottelussa 25%.
Kolmoset Tsekki-ottelussa 33%.
Ensi vuonna Koripalloliitto ei varmaankaan lähetä poikien U18-joukkuetta kisoihin ollenkaan.
Kunhan arvailen vaan tuota poisjäänti kuviota. Tänä vuonna poisjääntejä taitaa olla myös Muurinen (joka mielestäni olisi aivan hyvin jotkut kisat voinut pelata, kun lukiokausi loppui jo maaliskuussa) ja Heinonen U20-puolella. Kyseessä on siis täysi spekulaatio, mutta arvio perustuu siihen, että vaihtoehtoisia tapoja kehittyä koripalloilijana kesällä on ehkä enemmän tarjolla ja jos maajoukkueet menestyvät huonosti, niin nuo muut vaihtoehdot vain parantavat suhteellista asemaansa. Sanoinko jo, että arvailen vaan?Mihin pohjaat arviosi siitä, että poisjäännit tulevat kasvamaan? Ei yhden pelaajan poisjäänti ole vielä osoitus mistään laajemmasta ilmiöstä.
18-vuotiaiden EM-suoritus on täysi floppi, farssi, mahalasku tai millä termillä sitä haluaakin kuvata. Itse uskon, että kyseessä on monen eri tekijän summa: loukkaantumiset, sairastelut ja tälläkin palstalla esiin nostettu, päivitystä kaipaava susikonsepti ovat vaikuttaneet joukkueen valmistautumiseen sekä osaltaan johtaneet aneemisen kisasuoritukseen. Siitä ei päästä selityksilläkään, että joukkueen suoritus on ollut surkea, eikä yksikään pelaaja ole noussut johtavaan asemaan (huolestuttavaa Adlerin kannalta). Historiallisen heikko sijoitus vaatii välitöntä reagointia Koripalloliiton tasolla.
Muistan, että itsekin pidit kyseistä ikäluokkaa lupavaana kaksi kesää sitten 16-vuotiaiden EM-kisoissa. En usko, että siitä tähän päivään asti on tapahtunut jokin kollektiivinen pelitaitojen aleneminen tai että syynä olisi jokin yksittäinen asia.
Sen tiedän, että muutoksia pitää tulla seura- sekä maajoukkuetasolla, mutta erityisesti myös HBA:ssa, koska tällä hetkellä kyseisen oppilaitoksen pelaajat osoittavat selkeitä taantumisen merkkejä. Ongelma on mittava: Suomella ei ole riittävästi eturivin pelaajia kantamaan nuorten maajoukkueita, jos kisoissa pärjäävien pelaajien lukumäärä on näin matala.
Suomessa on poikkeuksellisen keskittynyt maajoukkuetoiminta ja toimintatapa. Käytännössä kaikki vähänkin paremmat pelaajat ajetaan opettelemaan kaahaukseen ja raatamisen perustuvaa susipelitapaa 14-vuotiaasta eteenpäin, ja muunlaiset pelaajat karsiutuvat pois eri mekanismeilla. Sekä osallistujien valikointi että itse valmennus karsii yksilötaitoa ja hioo kaikista susista tasapaksuja roolipelaajia.Taidat olla oikeassa.
Suomen MU18-joukkuehan on esiintynyt vuodesta 2010 (1992 syntyneet ja Gordon Herbert) lähtien ihan kelvollisesti. Jos tätä kuluvaa vuotta ei oteta huomioon, niin viidentoista viimeisen EM-kisan keskiarvomenestys on karkealla matematiikalla ollut 15.8. Tuolla ajanjaksolla vain neljätoista maata on menestynyt johdonmukaisesti paremmin eli jo pitkään Suomen pojat ovat olleet tuossa, minun mielestäni, tärkeimmässä ikävaiheessa varsin kilpailukykyisiä. Ehkä kuitenkin huomioisin, että monesta muusta maasta, jotka ovat menestyneet keskimäärin paremmin MU18-tasolla on tullut määrällisesti enemmän parempia aikuistason ammattilaisia. Tähän tietysti vaikuttaa moni asia (esimerkiksi eri kansallisten sarjojen taso ja muut pelaajapolut).
Märsky taidettiin perustaa kaudeksi 2013-14 ja vuosina 2016 ja 2017 Suomi kuului EM-kisoissa top-10 joukkoon. Tuolloin valtaosa maajoukkueen pelaajista taisi olla tosiaan Märskyn pelaajia. Sivulauseena sanoisin, että tuollainen johdonmukainen Top10 sijoittuminen (jopa pykälän parempi) olisi mielestäni aivan mahdollinen Suomelle.
Tuosta keskitetystä mallista on hieman vaikea muodostaa täysin aukotonta mielipidettä ja itse löydän sekä sen puolesta että sitä vastaan runsaasti argumentteja. Vain vaikeammaksi asian arviointi muodostuu, kun vuodet, ikäluokat ja valmentajat jne. vaihtelevat -- jonain vuonna keskitetty malli voisi olla paras kun taas jonain toisena vuonna ei. Mutta mikä on sen vaikutus pitkällä aikavälillä suhteessa kilpailijoihin -- tämä on todella vaikea kysymys vastata, ainakin minulle.
Oma kritiikin kärkeni on ehkä aina kohdentunut siihen, että Suomesta ei tule tarpeeksi paljon taitavia, oma-alotteisia, monipuolisia ja rohkeita yksilöitä. Näin on ollut aina. Oma kantani on siis se, että nuorisomaajoukkuemenestys itsessään ei ole se tärkein mittari ja päämäärä huippu-urheilun kontekstissa, vaan aikuistason pelaajien laatu ja määrä. Yksilöiden menestymistäkään ei voi toki painottaa täysin muiden asioiden kustannuksella, sillä muuten pieni maa menettää liikaa kilpailuetua koheesiossa ja muussa yhteenkuuluvudessa (vaikkapa yhteisen pelitavan ymmärryksessä) maajoukkuepeleissä (jotka ovat vain yksi osa koripallokulttuuria!). Tämäkin on vaativa ongelma ratkaistavaksi -- maajoukkuemenestyksen kannalta. Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että tällä hetkellä niin poikien junnumaajoukkuepelaajien henkilökohtainen kilpailukyky kuin joukkueidenkin kilpailukyky on alamaissa. Pitkään oli niin, siis omasta näkökulmastani, että joukkuekonsepti toimii ja tuo kilpailuetua, mutta yksilöiden potentiaalit eivät oikein jalostuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä hetkellä arvioisin, että joukkuekonsepti ei ole mikään ongelma, vaan se, että tarpeeksi kovatasoisten yksilöiden määrä on kiteytynyt 1-4 per pelaava juniorimaajoukkue. Kyllä tuollakin kärkipelaajien määrällä voidaan pitää aikuismaajoukkueen taso säädyllisellä tasolla, mutta mitään suurta kehitystä suomalaiseen koripallokulttuuriin (jossa jokaisella pelaajalla on tärkeä roolinsa) ei ole kyllä luvassa.
Suomessa on poikkeuksellisen keskittynyt maajoukkuetoiminta ja toimintatapa. Käytännössä kaikki vähänkin paremmat pelaajat ajetaan opettelemaan kaahaukseen ja raatamisen perustuvaa susipelitapaa 14-vuotiaasta eteenpäin, ja muunlaiset pelaajat karsiutuvat pois eri mekanismeilla. Sekä osallistujien valikointi että itse valmennus karsii yksilötaitoa ja hioo kaikista susista tasapaksuja roolipelaajia.
Valmennuslinjoja tehdään pienissä piireissä ja samoja periaatteita pyritään tuomaan myös yhä nuorempien seuravalmennukseen. Sillä saa latistettua yksilötaitoa ja toisaalta joukkuekonseptiin keskittymällä saa kisoissa suhteellista ylisuorittamista tuohon latistettuun yksilötaitoon nähden, ja tätä sitten ihaillaan vaikka tulos voisi olla parempi jos pelaajilla olisi erilaista luonnetta ja virtuositeettia. Siinä missä useimmat ammattilaiset hiovat kesän räätälöidyllä ohjelmalla yksilötaitoja, täällä kokoonnutaan koko kesän ajan susileireille aikuisia myöten.
Jääkiekossa samasta toimintamallista on valitettu erilaisten trendien yhteydessä melko säännöllisesti ainakin 1990-luvulta asti.
Odotellaanpa kuitenkin Susijengin harkkamatseja, eiköhän se Muurinen siellä ole.Kunhan arvailen vaan tuota poisjäänti kuviota. Tänä vuonna poisjääntejä taitaa olla myös Muurinen (joka mielestäni olisi aivan hyvin jotkut kisat voinut pelata, kun lukiokausi loppui jo maaliskuussa) ja Heinonen U20-puolella. Kyseessä on siis täysi spekulaatio, mutta arvio perustuu siihen, että vaihtoehtoisia tapoja kehittyä koripalloilijana kesällä on ehkä enemmän tarjolla ja jos maajoukkueet menestyvät huonosti, niin nuo muut vaihtoehdot vain parantavat suhteellista asemaansa. Sanoinko jo, että arvailen vaan?
Pidän 2007-syntynyttä ikäluokkaa edelleen suhteellisen lupaavana. Muurinen ja Adler ovat ehkä potentiaalisin kaksikko, mikä mistään suomalaisesta ikäluokasta on koskaan tullut. Tuohon kun lisää vielä sen, että 2007-syntyneissä on isoja ja pitkiä pelaajia aika paljon, niin kyllä tuo potentiaali edelleen olemassa on -- heidän kehityksensä on kuitenkin ollut todella, todella vaatimatonta viimeisen kahden vuoden aikana.
Lähivuosilta mielestäni vain 2004- ja ehkä 2000-syntyneet ovat/olivat vieläkin potentiaalisempi ikäluokka, vaikka heidän kärkensä on tietysti tylsempi. Sanomattakin on tietysti selvää, että tällaista potentiaalivertailua voi tehdä monella tapaa. Tämä 2007-syntyneiden porukka vaikuttaa esimerkiksi todella kapealta verrattuna vaikkapa noihin 2004-syntyneisiin.
Kunhan arvailen vaan tuota poisjäänti kuviota. Tänä vuonna poisjääntejä taitaa olla myös Muurinen (joka mielestäni olisi aivan hyvin jotkut kisat voinut pelata, kun lukiokausi loppui jo maaliskuussa) ja Heinonen U20-puolella.
Omasta mielestä maajoukkueessa pelaaminen ihan missä tahansa ikäluokassa pitäisi olla kunnia-asiaMuurinen taitaa olla sen verran spesiaalitapaus, että hänelle on luvattu suoraan paikka miesten maajoukkueeseen, eikä hän ei oikein sovellu tähän poisjäänti-keskusteluun.
Heinosen unohdin, totta. Hän on ilmeisesti terveenä, jätti maajoukkuehommat väliin valmistuakseen alkavaan seurajoukkuekauteen Espanjassa.
Kannattaa muistaa, että siitä kunniasta pitää Suomessa junnuissa maksaa jopa reilut 3000e vuodessa ja matkakulut siihen päälle. Se ei ole merkityksetön asia varsinkaan nykyään kun pelaajilla on muitakin vaihtoehtoja, vaikka rahatilannetta tai panos-hyöty-suhdetta tuskin kukaan kehtaa suoraan sanoa syynä poisjäännille.Omasta mielestä maajoukkueessa pelaaminen ihan missä tahansa ikäluokassa pitäisi olla kunnia-asia
Omasta mielestä maajoukkueessa pelaaminen ihan missä tahansa ikäluokassa pitäisi olla kunnia-asia
Omasta mielestä maajoukkueessa pelaaminen ihan missä tahansa ikäluokassa pitäisi olla kunnia-asia
Ei, saanut lähteä kaikessa hiljaisuudessa