.... mutta Hardyn kommentit kuuntelin. En tuosta ukosta kyllä selvää ota. Nyt käytti ensimmäiset kolme minuuttia kritiikkiin Luka Samanicia (!!) kohtaan, kun tämä ei suurena tähtipelaajana vaadi palloa kerta toisensa jälkeen mismatchia vastaan.
Jos se Suunnitelma puuttuu seurajohdolta, en kyllä saa selvää, mitä valmennuskaan haluaa kehittää pelissä ja pelaajissa.
Eivät kai Hardyn sekasortoiset höpinät mikään suuri arvoitus ole. Hardylla on yksinkertaisesti mielenterveys pettänyt.
Hardy on laskenut että tämän kauden jälkeen sen oma recordi valmentajana on 66-98, mikä ei vielä näytä mielettömän pahalta. Mutta kohta seuraa kaksi kautta, kun Utah saa voittaa vain kymmenisen ottelua per kausi, joten neljän vuoden jälkeen Hardynkin recordi alkaa näyttää aika murhaavalta; 86–242.
Hardy ei itse voi vaikuttaa asiaan työtään tekemällä, koska jos joukkue alkaa voittaa liikaa, AInge tulee hajottamaan sen. Nyt kentällä juoksentelee rookieita, joita Hardy ei itse halunnut peluuttaa, THT ottaa 23 heittoyritystä, veteraaneja ei huvita pelata enää ollenkaan, ja joukkueessa on mukana joku Bazley ja Kenneth Lofton. Ja Hardy pelkää – oikein hyvästä syystä - että nyt kentällä pyörivä porukka voi olla yllättävänkin pitkälle se sama joukkue, jolle hän joutuu leikkimään valmentajaa (jolla oikeasti ei ole mitään valtaa päätöksissä) koko ensi kauden.
Kyllä nuori kunnianhimoinen valmentaja voi vähemmästäkin kilahtaa hulluksi. Hardyhan totesi Nuggets-pelin jälkeen myös että tänä iltana jazz pelasi hyvää korista. Toisin sanoen miesparka elää jo ihan omassa maailmassaan. Peli oli ekan neljänneksen jälkeen Nuggetseille 34–17, minkä jälkeen pakollinen loppupeli lääperrettiin joten kuten loppuun asti. Hardy parka, häviävän koripallon valmentaminen oli näköjään vaan sen psyykelle lopulta liikaa, mutta onhan se tietenkin myös sairas ja vaarallinen konsepti.
Ei uskoisi kun on tätä loppukauden "taaperrusta" seurannut