Utah Jazz - Voittamisen dilemma

[Yksinäinen Susi]

Bostonissakaan hommat ei alkanut toimimaan kunnolla ennen Aingen lähtöä...

Mestaruuksia ei lasketa toimimiseksi? Kun siis kokosi Pierce-Garnett-Allenin ja voitti finaalit (joissa Celtics ensi kertaa sitten kevään 1987) ja toistamiseen Lakersia vastaan finaaleissa myös.

Sitten toinen iteraatio, missä Tatum, Brown, Smart Aingen varauksia. Samoin kaikki roolipelaajat kuten Pritchard, Hauser, Grant Williams ym. Aingen lähdön jälkeen Celtics sillä Dannyn kasaamalla jengillä heti finaalissa - ja runko on tietysti yhä nämä pelaajat.

Alun tankkaamisen jälkeen vajaaseen 20 vuoteen yksi kausi pudotuspelien ulkopuolella ja useimpina vuosina yksi top6-mestarisuosikeista.

Nyt ei Jatsissa ole nähty mitään merkkejä onnistumisesta; edes tankkaamisessa onnistumisessa. Mutta ei kai siitä hirveästi ole epäselvää, etteikö Ainge olisi 2000-luvun top3-seurapomo NBA:ssa.

 

[oksitosiini]

Joo, Ainge voi olla Bostonin piireissä legendan maineessa, mutta olisko Ainge ollut pystynyt rakentamaan edelliskevään mestaruusjoukkueen? Olisiko hän saanut joukkueeseen Porzingisin, Holidayn ja tarvittavan joukkueen mestaruuden ympärille? Jotenkin epäilen. Brad Stevens loppujen lopuksi rakensi mestaruusjoukkueen, Ainge ei siihen enää nykypäivänä pysty.

 

[Yksinäinen Susi]

Lähes kuka tahansa pystyy roolipelaajia hommaamaan, kun on hanskassa riittävästi assetteja, millä ne hommata. Mutta Tatumin ja Brownin joukkuehan tuo on. Siellä voisi olla viisi latvialaista, eikä se mestaruudesta taistelisi ilman tuota kaksikkoa.

Molemmat vielä varattu juuri trader-Danny-maisilla kaupoilla hankituilla pickeillä. Brown siis tuli esim. seurauksena räjäytyksestä, kun Pierce & Garnett Netsiin ja kaikki Netsin pickit Bostonille (mistä Nets ei vielä tähän päivään mennessä ole toipunut...).

Ja Stevens itse tietysti Aingen käsinvalikoima ja kasvattama ukko.

 

[shaqtin a fool]

Brad Stevens loppujen lopuksi rakensi mestaruusjoukkueen, Ainge ei siihen enää nykypäivänä pysty.

Ei ehkä kannattaisi ihan näin jyrkkiä toteamuksia heitellä.

Rebuild ottaa aina oman aikansa ja se olisi suoraan sanottuna ihme, jos Utah olisi tähän mennessä jo saanut joukkueen nousuun.

Ainge tuli Bostonin GM:ksi vuonna 2003 ja ekat viisi vuotta oli todella synkkää. Mutta sitten yhtäkkiä tilanne kääntyi vuonna 2007 kun Boston kauppasi Allenin ja Garnettin Bostoniin. Ennen tuota Boston oli ihan Utahin kopio eli 20-30 voiton kausia oli useampia. Ja nähtiin myös jo Paul Piercen trade request.

Tilanne voi äkkiä kääntyä parilla onnistuneella draftilla ja muutamalla kaupalla. Nba:ssa menestys kuitenkin pohjautuu hyvin paljon 2-3 joukkueen tähtipelaajaan.. Ihan esimerkkinä voidaan vaikka mainita, että Oklahoman recordi oli kolme vuotta sitten 24-58. Ja Houstonin recordi oli kaksi vuotta sitten 22-60. Nyt nuo kaksi johtavat lännen puolella.

Toki pohjalla rämpimistä voi olla pitkäänkin. Rebuild voi onnistua tai sitten ei.

 

[tyko von psykoheim]

Toki pohjalla rämpimistä voi olla pitkäänkin. Rebuild voi onnistua tai sitten ei.

Tämä juuri on se tankkaus-rebuildaamisen ydinongelma. Lehdistötilaisuuksissa voi höpötellä kaikenlaista siitä, missä vaiheessa joukkuetta on tarkoitus alkaa jälleen vahvistamaan. Mutta tosiasiassa tällaiselle strategialle ei voi etukäteen määritellä minkäänlaista aikataulua. Tahallaan häviämistä jatketaan niin kauan, kunnes draftista tarttuu koukkuun tarpeeksi suuri tähti. Tai oikeammin; niitähän tarvitaan ainakin kaksi. Siihen voi mennä 2 vuotta, tai siihen voi mennä 12 vuotta. Tai 20. Kukaan ei voi etukäteen rehellisesti luvata mitään aikataulua.

Aingella on ollut kauppamiehen urallaan myös hyvää säkää. Tatumin ja Brownin junaileminen Bostoniin oli kunnianmaininnan arvoinen temppu. Mutta toimivan, päätyyn asti yltävän joukkueen rakentaminen näiden kahden herran ympärille vaatii tietenkin vielä jumalattomasti työtä ja tarkkaa näkemystä. Yhtälöä ratkottiin kokonaista 7 vuotta. Lopulta sen ratkaisi Brad Stevens. Eikä Danny Ainge. En tiedä, kuka Brad Stevensin oikeasti kasvatti, mutta se on kova jätkä, kun puhutaan järkevimpien ja toimivimpien ratkaisujen rohkeasta etsimisestä. Voittavan joukkueen rakantamisesta.

Enkä tiedä, missä vaiheessa tulevaisuutta Aingella valkenee Bostonin ja Utahin ratkaiseva ero rebuildin kannalta. Boston kuuluu NBA:n perustajaseuroihin ja on liigan 13-kertainen mestari. Utah on kaikkien karttama perähikiä, jossa on silloin tällöin ollut muutama tosi hyvä pelaaja, mutta siitä alkaa olla aikaa. Kun Bostonissa päätetään tosissaan tavoitella mestaruutta, sinne on lapsellisen helppo houkutella juuri sopivia pelaajia, vaikka takana olisi muutama heikompikin kausi. Utah ei ole samanlaisessa asemassa, kaukana siitä. Ja mitä surkeammalta Ainge saa Jazzin pelikulttuurin näyttämään, sen vaikeammaksi tulee haluttujen pelaajien värvääminen osoittautumaan, sitten kun halutaankin taas äkkiä menestyä. Sehän on tarpeeksi vaikeaa jo nyt. Useampi tähtipelaaja, jota Utahiin on AIngen aikana kuulemma kosiskeltu, on ilmeisesti sanonut, että mihin tahansa muualle, please, kunhan ei Utahiin.

 

[koris.com]

Saadaan onneksi Millsille nyt minuutteja, tärkeää ajatellen tulevaisuutta.

 

[tyko von psykoheim]

Orlandolta neljä joukkueen kovinta skoraajaa poissa. Ei vaan riittänyt Collinsin ja Markkasen poissaolo tappion värmistamiseen. Keyonte Georgen olisi ilman muuta pitänyt pelata, kun tarkoitus oli kipin kapin palata häviöiden tielle. George saa niin paljon korvaamatonta tuhoa aikaiseksi molemmissa päissä kenttää. Mutta ehkä Ainge todella kuvittelee, että Georgen kanssa Jazz pelaa paremmin. Huh huh.

Kun kamppaillaan parhaista varausvuoroista, ja skaba on tällä kaudella todella kova, kohta alkaa varmaan Jazzin joukkueenjohtoa aika tavalla hermostuttaa. Kuten Shaqtin tulevat peliviikot summasi:

Utahilla on kotikentän altitude -etu, jonka avulla se voi ottaa liikaa voittoja tässä tammi-helmikuun aikana. Utahissa tulee näkymään paljon vieraskiertueen väsyneitä jengejä.. Lisäksi Utahilla on vielä iso määrä kotipelejä näitä paskoja jengejä vastaan: Brooklyn, Charlotte, Washington, Portland x 2, New Orleans, Detroit, Toronto, jne.

Apua. Joukkueen heikentämisellä alkaa olla tulipalokiire. Eikä Aingen varmaan kannattaisi odottaa asian kanssa ihan trade-takarajalle.

Green on siinä ja siinä, että oppiiko hän koskaan pelaan koripalloa ja Sexton on kuitenkin näyttänyt vahvoja otteita Jazzissa. Epäilen kuitenkin että kauppa tulisi tapahtumaan, Ainge ei pysty niistämään Rocketsia tarpeeksi.

Tässä mitataan miestä. Päästäkseen eroon Sextonista, Collinsista ja mahdollisesti myös Clarksonista (kysyntä ei varmaan päätä huimaa) Aingen ei nyt pitäisi niistää keneltäkään yhtään mitään! Vaan oikeastaan suostua kaikkeen – varmistaakseen kaupat, joilla saa häädettyä joukkueesta pelaajat, joiden takia ollaan vaarassa voittaa liikaa. Nyt pitäisi unohtaa kaiken maailman tulevaisuuden lupaavat varausvuorot ja tyytyä ottamaan takaisin pelkkiä uransa jo lopettaneiden tai pitkäaikaissairaiden pelaajien sopimuksia. Siinä voi olla Aingelle vähän nielemistä, mutta keskitalvella hän on ennenkin ollut valmis tekemään 'huonoja kaiuppoja' ja hautaamaan muiden seurojen puolesta ydinjätettä ihan vaan heikentääkseen omaa Jazziaan.

Koko ajan otteitaan parantavan Kesslerin poiskauppaminen heikentäisi selvästi joukkuetta ja auttaisi varmasti tankkausta, mutta se tuntuisi niin väärältä muuvilta toivotun rebuildin kannalta, että tuskin edes Rocky Mountainsin Nero siihen ryhtyy. Nähtäväksi jää.

Häviävän koripallon fasilitoiminen on kummallista ja mielipuolista puuhaa.

 

[Yksinäinen Susi]

Tämä juuri on se tankkaus-rebuildaamisen ydinongelma. Lehdistötilaisuuksissa voi höpötellä kaikenlaista siitä, missä vaiheessa joukkuetta on tarkoitus alkaa jälleen vahvistamaan. Mutta tosiasiassa tällaiselle strategialle ei voi etukäteen määritellä minkäänlaista aikataulua. Tahallaan häviämistä jatketaan niin kauan, kunnes draftista tarttuu koukkuun tarpeeksi suuri tähti. Tai oikeammin; niitähän tarvitaan ainakin kaksi. Siihen voi mennä 2 vuotta, tai siihen voi mennä 12 vuotta. Tai 20. Kukaan ei voi etukäteen rehellisesti luvata mitään aikataulua.

Juuri näinhän se on. Tosin mielestäni ei Ainge kyllä ole mitään aikataulua antanut, vaan pikemminkin juuri ennustettavuuden vaikeutta korostanut. Sen sijaan niin Jatsin kuin muiden tankkijengien fanit tapaavat aikatauluista puhua, koska se on tietysti pääkopalle varmaan helpompaa ajatella, että nyt kun vaan rämmitään 2-3 vuotta, sitten palkinto odottaa. Versus "voidaan olla paskoja vuosikymmenen - tai pidempään", mihin taas kenellekään tervejärkisellä ei riittäisi ymmärrys.

Se on toki oma asiansa, että riittääkö siellä seurajohdossa / omistajalla pinna sitä jatkuvaa häviämistä - varsinkin jos asiakkaat alkaisivat karkota. Yhtäkkiä päädytäänkin hommaamaan se Bridges, Jerami Grant, joku ja laitetaan niitä pickejä haisemaan - ja sitten ollaankin siinä seiskasijan kiirastulessa se sama aika.

En tiedä, kuka Brad Stevensin oikeasti kasvatti, mutta se on kova jätkä, kun puhutaan järkevimpien ja toimivimpien ratkaisujen rohkeasta etsimisestä. Voittavan joukkueen rakantamisesta.

Noh, Stevens oli pienen yliopiston suhteellisen tuntematon, alle nelikymppinen valmentaja ja todellinen yllätysvalinta Celticsiin. Ja tietysti vielä yllättävämpi valinta hypätä valmentajan tontilta, suhteellisen lyhyen pätkän jälkeen, seurapomoksi. Kyllä tuossa todella vahvasti on Aingen sormenjäljet.

Useampi tähtipelaaja, jota Utahiin on AIngen aikana kuulemma kosiskeltu, on ilmeisesti sanonut, että mihin tahansa muualle, please, kunhan ei Utahiin.

Onko? Ketkä?

 

[shaqtin a fool]

Tämä juuri on se tankkaus-rebuildaamisen ydinongelma. Lehdistötilaisuuksissa voi höpötellä kaikenlaista siitä, missä vaiheessa joukkuetta on tarkoitus alkaa jälleen vahvistamaan. Mutta tosiasiassa tällaiselle strategialle ei voi etukäteen määritellä minkäänlaista aikataulua.

Sulta unohtui kokonaan kertoa meille, että mikä olisi se parempi strategia menestyvän contenderin rakentamiseksi.. Kerro ihmeessä meille se parempi strategia, että mitä Utahin pitäisi tehdä?

 

[Salt Lake City Sauna Club]

Sulta unohtui kokonaan kertoa meille, että mikä olisi se parempi strategia menestyvän contenderin rakentamiseksi.. Kerro ihmeessä meille se parempi strategia, että mitä Utahin pitäisi tehdä?

Ainakin olla draftaamatta Cody Williamsin, Bricen, Flipin ja Hendricksin kaltaisia hohhoijaa-tapauksia. Aingen track record viime vuosilta on järkyttävä.

 

[Yksinäinen Susi]

Ainakin olla draftaamatta Cody Williamsin, Bricen, Flipin ja Hendricksin kaltaisia hohhoijaa-tapauksia. Aingen track record viime vuosilta on järkyttävä.

Williamsin ja Hendricksin osalta samaa mieltä - joskin nyt tietty Hendricks jää vähän vaikeasti arvioitavaksi.

Mutta Filipowskin molemmin puolin varattiin Jonathan Mogbo ja Tyler Smith. Jälkimmäisellä koko kaudella 38 minuuttia peliaikaa. Sensabaugh'n molemmin puolin varattiin Nick Smith Jr. ja Julian Strawther. ~30 pickin paikkeilla nyt ei ole kuin enimmäkseen niitä hohhoijaa-tapauksia.

 

[tyko von psykoheim]

Sulta unohtui kokonaan kertoa meille, että mikä olisi se parempi strategia menestyvän contenderin rakentamiseksi.. Kerro ihmeessä meille se parempi strategia, että mitä Utahin pitäisi tehdä?

Mieleen tulee ainakin sellainen vanha kunnon strategia, mitä eri lajien urheilujoukkueet kovasti käyttävät ihan ympäri maailman. Yritetään joka vuosi kaikin keinoin olla jotenkin edellistä vuotta parempia. Siinä ollaan lähellä urheilun ydinideaa, ja tällaista ponnistelua on urheilun katsojana ihmeen mielekästä seurata. Jos/kun tykkää itse lajista.

Nimenomaan draft tuottaa NBA:han tietysti ison rakenteellisen ongelman. Joko pitää olla contender – tai sitten kannattaa olla tosi paska. Pelkän pääsyn playoffeihin pitäisi sinällään jo olla joukkueelta hieno suoritus. Tietenkin. Mutta nykyään, jos ei kuitenkaan ole paukkuja aivan mestariksi asti, playoffejakin kannattaa mieluummin vältellä, jottei turhaan huononna seuraavan draftin varausvuoroaan.

Juuri draftin takia sitä sijoittumista liigan keskikastiin pidetään nykyään suurimpana mahdollisena kirouksena. Mutta se on kirous vain niille, jotka eivät hyväksy kannattamaltaan joukkueelta oikein mitään muuta kuin mestaruuden. Mikä sinällään on patahullua. Niille kannattajille, jotka haluavat nähdä oman joukkueensa pelaavan mahdollisimman hyvää koripalloa kaikkensa antaen, yltäminen runkosarjassa jonnekin keskikastiin ja pääsy pleijareihin on tietysti ihan riittävä ilon aihe. Juuri näin kannattajat yleensä kannattavat omia joukkueitaan ympäri maailman. Muutenhan kannattaisi kannattaa kai aina vain mestaria.

No Utahissa ei yksin teoin voida tietenkään tätä koko liigaa koskevaa rakenteellista ongelmaa muuksi muuttaa.

Mutta kun Ainge aloitti Utahissa, ainakin periaatteessa olisi ollut valittavissa myös toinenkin tie. Kuin siis joukkueen järjestelmällinen huonontaminen kausi toisensa perään (ja tulee jatkumaan). Olisi voitu ottaa vakavasti se, kuinka hyvä pelaaja Markkasesta kuoriutui Mike Conleyn rinnalla, oho, olisi muutettu lennossa suunnitelmia ja alettu rakentaa joukkuetta Markkasen, ja hyvän pallon liikkeen maksimoinnin ympärille.

Contenderin ykköspointiksi Conleysta ei olisi ollut, ja mies on uransa ihan loppupolkemilla. Mutta Conleysta olisi kannattanut pitää kiinni, muutenkin kuin vain Markkasen takia. Conleysta olisi saatu nuorille takamiehillä ihan oikeita hyödyllisiä taitoja välittävä mentor (toisin kuin Sextonista ja Clarksonista). Lisäksi Conleyn maineesta liigan rakastetuimpana pelaajana olisi voinut olla paljon hyötyä, kun joukkueeseen olisi yritetty etsiä sopivaa tähtipelaajaa Markkasen rinnalle. Niin olisi pitänyt tehdä. Ja pickkejähän tähän olisi ollut yllin kyllin käytettävissä.

Utah olisi sijoittunut kahtena edellisenä kautena varmaan sinne liigan ylempään keskikastiin, vähän riippuen siitä kuinka kovia vahvistuksia olisi onnistuttu jostain hankkimaan. Täten draftissa olisi sitten jäänyt ehkä saamatta Taylor Hendricks, Keyonte George, Cody Williams... Mikä ei itsessään tunnu miltään valtavalta menetykseltä.

Tällä tyylillä, yritetään joka vuosi olla aikasempaa parempia... en osaa sanoa kuinka lähellä tai kuinka kaukana Utah olisi nyt sitä, että se olisi ihkaoikea contender. Ehkä se olisi vaan aika hyvä jengi, jonka peliä on kiva katsoa, ja joka yltää runkosarjassa kärkisijoille. Nykyinen Utah on joka tapauksessa valovuosien päässä contenderin arvonimestä. Se ei ole hyvä jengi, eikä sitä yleensä ole kiva katsoa.

Olen katsoja, ja ammattiurheilu on katsojille tarkoitettu viihdettä. Mutta ihmisillä on erilaisia preferenssejä. itse tykkään hyvästä koriksesta, joka tähtää aina voittamiseen.

 

[shaqtin a fool]

Lisäksi Conleyn maineesta liigan rakastetuimpana pelaajana olisi voinut olla paljon hyötyä, kun joukkueeseen olisi yritetty etsiä sopivaa tähtipelaajaa Markkasen rinnalle. Niin olisi pitänyt tehdä. Ja pickkejähän tähän olisi ollut yllin kyllin käytettävissä.

Utah olisi sijoittunut kahtena edellisenä kautena varmaan sinne liigan ylempään keskikastiin, vähän riippuen siitä kuinka kovia vahvistuksia olisi onnistuttu jostain hankkimaan.

Eli siis strategia olisi ollut sellainen, että ensin kaupataan pois Rudy Gobert ja Donovan Mitchell. Näistä kaupoista saaduilla pickeillä kaupataan Utahiin Mikal Bridges ja Dejounte Murray. Ja ollan vähän huonompia kuin ennen prosessia.

Ainakin olla draftaamatta Cody Williamsin, Bricen, Flipin ja Hendricksin kaltaisia hohhoijaa-tapauksia. Aingen track record viime vuosilta on järkyttävä.

Strategia on yleensä sellainen, jossa etukäteen mietitään suunnitelmaa.. Jälkikäteen tietysti helppo kritisoida, että mikä olisi ollut oikea draftaus. Mutta vielä ei ole sellaista GM:ää nökynyt, joka vain onnistuu draftissa.

 

[Yksinäinen Susi]

Mutta kun Ainge aloitti Utahissa, ainakin periaatteessa olisi ollut valittavissa myös toinenkin tie. Kuin siis joukkueen järjestelmällinen huonontaminen kausi toisensa perään (ja tulee jatkumaan).

Olen katsoja, ja ammattiurheilu on katsojille tarkoitettu viihdettä. Mutta ihmisillä on erilaisia preferenssejä. itse tykkään hyvästä koriksesta, joka tähtää aina voittamiseen.

Näissä keskusteluissa on yleisesti vähän sellainen fiilis, että meidän mielipiteillämme olisi jotain merkitystä. Siis että Jatsi tankkaa, koska fanit niin haluavat tai vähintäänkin sietävät sitä.

Mutta tuohan oli vain ja ainoastaan yhden miehen päätös: miljardööriomistaja Ryan Smithin. Ei Ainge siellä alkanut sooloilla, vaan Smith hommasi Aingen tämän tekemään.

Euroopassa jos vaikka jonkun ison jalkapalloseuran seurajohto tekisi jotain yhtä pöyristyttävää, siellä olisi kansa kaduilla, poltettaisiin nukkeja ja jengi hakkaisi stadionin ovia. Millä sitten ehkä olisi jotain vaikutusta. Mutta ei jenkeissä tällaista ikinä tapahdu, ja mitkään yhden miehen hiljaiset protestit lippujen ostamatta jättämisestä eivät vaikuta mihinkään.

 

[tyko von psykoheim]

Näissä keskusteluissa on yleisesti vähän sellainen fiilis, että meidän mielipiteillämme olisi jotain merkitystä. Siis että Jatsi tankkaa, koska fanit niin haluavat tai vähintäänkin sietävät sitä.

Mutta tuohan oli vain ja ainoastaan yhden miehen päätös: miljardööriomistaja Ryan Smithin. Ei Ainge siellä alkanut sooloilla, vaan Smith hommasi Aingen tämän tekemään.

yes sir. NBA-seurojen miljardööri-omistajilla saattaa ilman muuta olla omistamilleen seuroille ihan muita tavoitteita kuin vaikkapa kannattajien enemmistöllä. Lähinnä yritin tuoda omassa meilissäni esiin sitä, miksi rohkenen olla eri mieltä siitä, etteikö Jazzin joukkueen johdolla omistajineen päivineen ollut muka mitään muuta mahdollisuutta luotsata Jazzia eteenpäin kuin joukkueen jatkuva romutus ja tankkaaminen.

 

[Wotan]

Mielenkiintoinen tulos illan lotossa. https://www.tankathon.com/

 

[koris.com]

https://kslsports.com/535041/abbie-stockard-walker-kessler-miss-america/

Sentään jollain osa-alueella hyviä suorituksia.

 

[mskomu]

Sulta unohtui kokonaan kertoa meille, että mikä olisi se parempi strategia menestyvän contenderin rakentamiseksi.. Kerro ihmeessä meille se parempi strategia, että mitä Utahin pitäisi tehdä?

Ihan vain teemaan liittyen spekulaatiota pärjäämisestä. Kun liigassa on monta jengiä, jotka kaikki vetää riskillä, niin voiko "varman päälle" pelaamalla voittaa? Siis varmasti keskimääräisen sijoituksen voi pitää hyvänä, mutta voiko yltää mestaruuteen, koska joku niistä lukuisista riskillä vetävistä aina osuu lotossaan? Toisaalta, kun koripallo ja varsinkin NBA nojaa niin vahvasti joukkueen ykköstähteen ja loukkaantumisia tapahtuu, niin voisiko näin päästä mestaruuteen? Ainakin moni mestaruussuosikki tippuu joka vuosi pelistä loukkaantumisten takia ja liigan historia on täynnä "entä jos" -tarinoita.

Jos joukkue pystyisi vuodesta toiseen pääsemään luokkaa pleijareiden kakkoskierrokselle, niin tapahtuuko ennemmin tai myöhemmin niin, että ne kovemmat jengit kaatuvat loukkaantumisiin ja tällainen "hyvää perustasoa" edustava jengi menisi silloin tällöin päätyyn asti? Ehkä parin pöljän heittopäivän siivittämänä? Jos katsoisi vaikka viimeisen 20 vuoden aikana voitetut mestaruudet, niin onko joukossa sellaisia outliereita? Fanithan ainakin tykkää merkitä ties mille mestareille asteriskeja, että "Ei oikea mestaruus, koska voitto tuli vain muiden loukkien takia", mutta näille en ihan hirveästi antaisi painoarvoa.

Onko tässä Utahin salainen ase? Kun kaikki muut ziggaavat tankkauksen ja Prosessin(Tm) kautta, niin Utah zaggaa panostamalla tasaisuuteen? Ei ainakaan tähän asti.

 

[Yksinäinen Susi]

Clarksonilla oli se kantakalvo revennyt ja nyt sivussa useamman viikon. Ymmärtääkseni tällaisessa vaivassa kalvon katkaisu on pahemmissa tapauksissa jopa ihan hoitomuoto, joten nyt sitten koko kauden kitkuttelun sijaan homma voi parantua. Toki riskejä lienee tuossa, eikä Jatsi varmastikaan kiirettä pidä mitenkään Clarksonin paluun kanssa.

Jännä nähdä pelaako Markkanen yöllä.

yes sir. NBA-seurojen miljardööri-omistajilla saattaa ilman muuta olla omistamilleen seuroille ihan muita tavoitteita kuin vaikkapa kannattajien enemmistöllä. Lähinnä yritin tuoda omassa meilissäni esiin sitä, miksi rohkenen olla eri mieltä siitä, etteikö Jazzin joukkueen johdolla omistajineen päivineen ollut muka mitään muuta mahdollisuutta luotsata Jazzia eteenpäin kuin joukkueen jatkuva romutus ja tankkaaminen.

Olisi, ehdottomasti. Se että jotain isoa tehtiin heti, oli kai objektiivisestikin katsottuna välttämätöntä. Kun Gobert & Mitchell eivät oikein samaan jengiin enää mahtuneet; Rudy oli muutenkin epäsuosiossa. Ja Mitchellin kohdalla taas näytti hyvin todennäköiseltä, ettei jatkosopimusta tee. Toki niinhän piti sitten olla myös Cavsin kohdalla...

Ensimmäisen kauden vetäminen niillä miehillä, mitä käsissä oli, on suhteellisen ymmärrettävää. Kun siis edeltävän kauden jengistä jatkoivat Clarkson, Rudy Gay ja NAW ja sitten sekametelisoppa uusia pelaajia. Sen seuraavan kesän peliliikkeet voi kyseenalaistaa taas hyvinkin. Kun siis Markkanen nousi tähdeksi ja Kesslerin, Sextonin, Agbajin ym. taso oli nähty. Nyt valinta oli, ettei oikein tehty mitään ja hukattiin vain vuosi. Suunta olisi siis pitänyt valita.

Mielenkiintoinen tulos illan lotossa. Tankathon | 2025 NBA Draft Order & Lottery Simulator

Itse nappasin heti ensimmäisellä pyöräytyksellä Jatsille Flaggin!

Ihan vain teemaan liittyen spekulaatiota pärjäämisestä. Kun liigassa on monta jengiä, jotka kaikki vetää riskillä, niin voiko "varman päälle" pelaamalla voittaa? Siis varmasti keskimääräisen sijoituksen voi pitää hyvänä, mutta voiko yltää mestaruuteen, koska joku niistä lukuisista riskillä vetävistä aina osuu lotossaan?

Epätodennäköistä. Varsinkin kun muita mestarikapasiteetin joukkueita on juuri nyt niin rutkasti.

Viimeiseen ~20 vuoteen ehkä kaksi sellaista esimerkkiä tasaisen jengin mestaruuksista ovat Raptors ja Mavs. Ja näissäkin jengeissä Kawhi teki pleijareissa 30+ppg ja Dirk 27+ppg. Kawhi silloin, terveenä, oli top5-pelaaja. Dirk ei sitä ollut.

Muuten taas mestaruudet ovat menneet niiden kirkkaimpien supertähtien joukkueille.

Toki sitten sen supertähden ei ole tarvinnut löytyä draftin ykkösvarauksella, vaan Curryn ja Jokicin tapaan myöhemminkin kelpaa. Tietysti sitten kumpikaan seura ei odottanut, että nämä pelaajat ovatkin koko NBA:n paradigman muuttajia.

 

[Salt Lake City Sauna Club]

Nyt valinta oli, ettei oikein tehty mitään ja hukattiin vain vuosi. Suunta olisi siis pitänyt valita.

Kyllähän Ainge heikensi joukkuetta tahallaan jo sillä kaudella 22-23, mikä näkyi loppukauden tuloksissa.

Mutta Markkanen on ekasta päivästä lähtien ollut se ilmeettömänä möllöttävä elefantti huoneessa kolmen pisteen viivan takana. Mikään ei ollut enää helppoa sen jälkeen, kun Lauri tuli syksyllä 2022 Utahiin tilapäisen itseluottamuspistoksen saaneena. On selvää, että Ainge ja muut pomot eivät miehen nousukiidosta huolimatta missään vaiheessa uskoneet, että hän voisi olla pitkällä tähtäimellä voittavan joukkueen ykkösoptio, mutta ei Lauria toisaalta voinut tankkauksen nimissä oikein penkittääkään kaiken positiivisen julkisuuden jälkeen.