- Viestejä
- 2 913
Vs: Vantaan Basket
Ei millään pahalla, mutta olipa katkeraa tilitystä. Menee aika pahasti asiat sekaisin.
Kateellisuus on ongelma, mutta en näe sitä tässä tapauksessa suurimpana murheena. Kateus kohdistuu niihin, jotka ovat hoitaneet hommansa hyvin, ja ilmenee siten, että vaaditaan muita "tasa-arvoistamaan" toimijat eli ottamaan pois niiltä, joilla on asiat hyvin, ja siirtämään niille, jotka eivät itse pysty samaan. Tämä on ihmisten toimeentulon kohdalla perusteltua, mutta kilpaurheilussa... ?
Ja kyllä, vapaaehtoistyön suosio on vähentynyt. Tai kuulemma se ei ole kokonaisuudessa vähentynyt, vaan jakajia on paljon enemmän. Ennen perhe kuului yhden paikallisen urheiluseuran taustaorganisaatioon, nyt jokaisella lapsella on useita harrastuksia ja vanhempien pitäisi jakaa aika näiden välillä tasapuolisesti. Mutta kun täällä keskustellaan anonyymisti, niin minusta on aika rohkea väite, että tänne kirjoittavat eivät tekisi omaa osuuttaan lajin eteen. Varmasti joukossa on paljon nuoria, joiden osallistuminen tapahtuu pelaamisen kautta, mutta kyllä palstalla pyörii myös paljon niitä toimijoita, jotka vielä toimivat seurahengessä lajin eteen.
Ennen itse konkurssiasiaa vielä noista pelaajista ja valmentajista. Vertaus on varsin huono tässä yhteydessä. Oikeampi vertaus olisi puhua dopingin käytöstä eli kun haetaan menestystä keinoilla millä hyvänsä. Hyväähän dopingia käyttävät urheilijatkin vain tarkoittavat, he ovat uhranneet koko nuoruutensa urheilulle ja jos menestystä ei muuten tule, niin pieniä virheitä voi sattua. Heillekin pitää antaa anteeksi ja päästää kilpailemaan heti, kun aineen vaikutus on eliminoitunut. Vai?
Sitten tuosta syyllisten etsimisestä. Olet oikeassa siinä, että Suomessa konkurssia ei pidetä hyvänä ja opettavana kokemuksena, vaan leimaavana virheenä. Tässä meillä on kehittämistä. Mutta en usko, että kaikkia tähän keskusteluun osallistuvia kiinnostaa se, ketä toiminnassa on mukana. Ainakin itse olen kiinnostunut vain siitä, että liitto ei näytä vihreää valoa velkojen siivoamiselle konkurssipesään. Kun juniorien ja harrastelijoiden siirto sallittiin uuteen seuraan oli ehtona nimenomaan se, että kyseessä on vain junioritoiminta ja harrastustoiminta. Tämä päätös tehtiin liiton sääntöjen harmaalla alueella. Jos nyt tämä Vantaa Basket hanke menee läpi ja jos taustalla ovat samat henkilöt, niin de facto tilanteessa ei vuoden takaiseen verrattuna ole muuttunut kuin se, että tietyt velkojat saivat näpeilleen ja yhden ry:n tilalla on kaksi. Käytännössä siis teknisillä järjestelyillä olisi kierretty kaikki ne säännöt, jotka liitto on tällaiseen tilanteeseen asettanut. Siksi olen vaatinut liitolta erittäin tiukkaa valvontaa sille, mitä tilanteessa tehdään.
Kysymys ei siis ole henkilöiden maineen tahrautumisesta vaan liiton sääntöjen uskottavuudesta. Jos naisten sm-sarjan paikoista olisi urheilullista kilpailua olemassa, olisi ehdottomasti vastustamassa hanketta, mutta kun sarjaan ei saada 10 joukkuetta muilla keinoin, niin minusta tätä ratkaisua ei tule sulkea pois. On vain tarkasti mietittävä, miten päätös tehdään siten, että siitä ei synny ennakkopäätöstä muille talousvaikeuksissa oleville seuroille.
Mikä tässä on tärkeintä? sanoi:Suomen koripallon, ja Suomen yleensäkin, iso ongelma on kateellisuus. [...] Odotetaan että joku muu hoitaa asiat. [...] Kun sitten väistämättä konkurssejakin tapahtuu, niin alkaa uskomaton syyllisten etsiminen. [...] Mutta niin ne pelaajatkin heittävät ohi.
Ei millään pahalla, mutta olipa katkeraa tilitystä. Menee aika pahasti asiat sekaisin.
Kateellisuus on ongelma, mutta en näe sitä tässä tapauksessa suurimpana murheena. Kateus kohdistuu niihin, jotka ovat hoitaneet hommansa hyvin, ja ilmenee siten, että vaaditaan muita "tasa-arvoistamaan" toimijat eli ottamaan pois niiltä, joilla on asiat hyvin, ja siirtämään niille, jotka eivät itse pysty samaan. Tämä on ihmisten toimeentulon kohdalla perusteltua, mutta kilpaurheilussa... ?
Ja kyllä, vapaaehtoistyön suosio on vähentynyt. Tai kuulemma se ei ole kokonaisuudessa vähentynyt, vaan jakajia on paljon enemmän. Ennen perhe kuului yhden paikallisen urheiluseuran taustaorganisaatioon, nyt jokaisella lapsella on useita harrastuksia ja vanhempien pitäisi jakaa aika näiden välillä tasapuolisesti. Mutta kun täällä keskustellaan anonyymisti, niin minusta on aika rohkea väite, että tänne kirjoittavat eivät tekisi omaa osuuttaan lajin eteen. Varmasti joukossa on paljon nuoria, joiden osallistuminen tapahtuu pelaamisen kautta, mutta kyllä palstalla pyörii myös paljon niitä toimijoita, jotka vielä toimivat seurahengessä lajin eteen.
Ennen itse konkurssiasiaa vielä noista pelaajista ja valmentajista. Vertaus on varsin huono tässä yhteydessä. Oikeampi vertaus olisi puhua dopingin käytöstä eli kun haetaan menestystä keinoilla millä hyvänsä. Hyväähän dopingia käyttävät urheilijatkin vain tarkoittavat, he ovat uhranneet koko nuoruutensa urheilulle ja jos menestystä ei muuten tule, niin pieniä virheitä voi sattua. Heillekin pitää antaa anteeksi ja päästää kilpailemaan heti, kun aineen vaikutus on eliminoitunut. Vai?
Sitten tuosta syyllisten etsimisestä. Olet oikeassa siinä, että Suomessa konkurssia ei pidetä hyvänä ja opettavana kokemuksena, vaan leimaavana virheenä. Tässä meillä on kehittämistä. Mutta en usko, että kaikkia tähän keskusteluun osallistuvia kiinnostaa se, ketä toiminnassa on mukana. Ainakin itse olen kiinnostunut vain siitä, että liitto ei näytä vihreää valoa velkojen siivoamiselle konkurssipesään. Kun juniorien ja harrastelijoiden siirto sallittiin uuteen seuraan oli ehtona nimenomaan se, että kyseessä on vain junioritoiminta ja harrastustoiminta. Tämä päätös tehtiin liiton sääntöjen harmaalla alueella. Jos nyt tämä Vantaa Basket hanke menee läpi ja jos taustalla ovat samat henkilöt, niin de facto tilanteessa ei vuoden takaiseen verrattuna ole muuttunut kuin se, että tietyt velkojat saivat näpeilleen ja yhden ry:n tilalla on kaksi. Käytännössä siis teknisillä järjestelyillä olisi kierretty kaikki ne säännöt, jotka liitto on tällaiseen tilanteeseen asettanut. Siksi olen vaatinut liitolta erittäin tiukkaa valvontaa sille, mitä tilanteessa tehdään.
Kysymys ei siis ole henkilöiden maineen tahrautumisesta vaan liiton sääntöjen uskottavuudesta. Jos naisten sm-sarjan paikoista olisi urheilullista kilpailua olemassa, olisi ehdottomasti vastustamassa hanketta, mutta kun sarjaan ei saada 10 joukkuetta muilla keinoin, niin minusta tätä ratkaisua ei tule sulkea pois. On vain tarkasti mietittävä, miten päätös tehdään siten, että siitä ei synny ennakkopäätöstä muille talousvaikeuksissa oleville seuroille.