Nyt kun pelejä alkaa olla jo hieman takana, niin voisi olla pienen tilannekatsauksen paikka.
Ihan alkuun:
- Kevin McHalen poissololle saatiin vihdoin selitys, kun miehen tytär Sasha kuoli viikonloppuna vain 23-vuotiaana.
Mitään aikataulua Kevinin paluulle ei ole, mutta kovin nopeaa paluuta ei huhujen mukaan ole odotettavissa - mikä on ihan ymmärrettävää. Kelvin Sampson toimii siis päävalmentajana toistaiseksi.
Ja sitten itse tilannekatsaukseen ja iloisempiin asioihin:
Rekordi ja sijoitus:
- 6 voittoa ja 7 tappiota. Tällä hetkellä sijoitus läntisessä konferenssissa on 11. ja jos kausi päättyisi nyt, niin myös varaustilausarvontaan lähdettäisiin sijalta 11. Panssarivaunumiesten ja -naisten pettymykseksi kärki siellä puolella alkaa myös erkanemaan Wizards ja Pistons etunenässä, joten tälläkään kaudella Rockets tuskin varaa ainakaan ensimmäisten viiden joukossa. Tie pleijareihin tulee olemaan myös erittäin kivinen, sillä ehkä pahimmat kilpakumppanit sillä saralla ovat aloittaneet kauden varsin hyvin ja Minnesotakin on selviytynyt loukkaantumissumastaan toistaiseksi kohtuulliseti vaikka nyt tappioputkessa laahustaakin.
Hyökkäyspeli:
- Sataa pallonhallintaa kohden Houston on tehnyt tällä hetkellä 105.0 pinnaa, joka on 15. tehokkain lukema liigassa. Pelinopeudessa (Pace) Houston on sen sijaan toisena, eli mitään hierovaa askelmerkkikoripalloa ei ole ainakaan toistaiseksi nähty. Kolmosia joukkue viskelee myös toiseksi eniten, valitettavasti osumatarkkuudessa sijoitus on vasta 20.
Puolustuspeli:
- Myös tässä ollaan keskikastissa DRTG:n ollessa 103.8, joka oikeuttaa 16. sijaan. Vastustajat on päästetty vapariviivalle kolmanneksi vähiten koko liigassa ja myöskin levyripeli on ollut sekä hyökkäys- että puolustuspäässä ylempää keskitasoa. Edelliset seikat paikkaavat sitten sitä faktaa, että vastustajan efektiivinen heittotarkkuus on ollut hieman keskitasoa korkeampi.
Muita huomioita:
- Aivan kuten kaikki odottivatkin, niin Houstonia joukkueena vaivaa sekä kokemattomuus että yhteenhitsautumattomuus, mikä kombinaationa on aika tuhoisa voittamista ajatellen. Pahiten tämä mielestäni näkyy puolustuspäässä, jossa varsinkaan joukkuepuolustus ei ole toiminut ihan toivotulla tavalla.
Mikäli joukkuetta verrataan viime kauden lopun nippuun, niin periaatteessahan avausviisikon jokaiselle pelipaikalle löytyy joko samantasoinen tai parempi yksilöpuolustaja: Lin on aika samaa tasoa tai jopa Dragicia parempi, Harden on parempi kuin Martin (ei tosin ihan hirveän paljon), Parsons on vuoden kokeneempi, Patterson on Scolaa huomattavasti parempi ja Asik myös Dalembertiä parempi.
Penkiltä Toney Douglas on Liniäkin aggressiivisempi puolustaja ja onkin muutamassa pelissä esiintynyt tässä päässä ihan edukseen. Marcus Morris on parempi puolustaja kuin odotettiin, Delfino statsien valossa ollut yllättävän hyvä. Greg Smith rikkoo liikaa, mutta potentiaalia hänessäkin on.
- Hyökkäyspäässä James Harden on ollut odotetun jäätävä ja on mm. eniten vapareita säkittänyt pelaaja tällä kaudella. Harden ei kuitenkaan aivan yksin pysty joukkuetta kannattelemaan ja tämä näkyy parhaita joukkueita vastaan pelatessa välillä aika räikeästikin, sillä varsinkin Jeremy Linin kateissa ollut heitto antaa vastustajan puolustukselle liikaa mahdollisuuksia Hardenin pysäyttämiseen erilaisilla apupuolustuksilla. Toisaalta mikäli Parsons, Patterson, Morris ja Asik jatkavat kehitystään hyökkäyspäässä, paine Liniä kohtaan helpottuu kovasti.
- Hardenin apumiehistä varsinkin Chandler Parsons on muutaman ensimmäisen pelin jälkeen esiintynyt hyökkäyspäässä erittäin hyvin, tässä hieman highlightia miehen kasvaneesta röykeydestä, jota vähän harjoituspelien aikana vähän jo mehustelinkin:
www.youtube.com/watch?v=a0RYt58q8Kc
- Patrick Patterson on myös luotettava kaveri hyökkäyspäässä, joskin hypäriin rakastuminen ja muu aggressiivisuuden puute vaivaa ajoittain pahastikin. Miehen suurin puute on edelleen aivan järkyttävän pehmeä levypallopeli, jota Asik onneksi paikkaa erittäin tehokkaasti. Muutama komea donkki hyökkäyslevareista silloin tällöin on saattanut joillekin jättää paremman kuvan Pattersonin levypallopelistä, mutta numerot eivät valehtele: 6,4 levyä 36 minuuttia kohden.
- Omer Asik on ollut hyökkäyspäässä erittäin positiivinen yllätys. Preseasonilla hehkuttamani syöttötaidot eivät ole osoittautuneet sattumaksi, vaan Omer on jatkanut myös sillä saralla hyvää peliään.
- Penkiltä Marcus Morris, Greg Smith ja ajoittain peliaikaa saatuaan myös Terrence Jones ovat esittäneet hyviä pätkiä. Varsinkin Smithin nousu on tullut aivan puskista, kun mm. allekirjoittanut epäili hänen mahtumistaan edes joukkueeseen. Myös Marcus Morrisin kehitys on ollut ilahduttavaa nopeimpien ehdittyä julistamaan hänet jo haaskatuksi 1. kierroksen varaukseksi.
- Donatas Motiejunas nostetaan jo ensi peliin takaisin joukkueen matkaan. Mies käväisi dominoimassa farmiliigaa parin pelin ajan ja aika selkeää oli, että NBDL:n taso ja isojen miesten koko ja liikkuvuus eivät juuri pelitaitoja kehittäisi. Jos käsky farmiin tästä lähtien vielä tulee, niin lähinnä pelituntuman hakeminen lienee motiivina - muuten mies varmaankin pysyy Rocketsin rosterissa.
- Sitten vielä tapaus Royce White. En tiedä olisiko miehellä edes aikaa pelaamiseen tai harjoittelemiseen, sillä Twitterin päivittäminen kahden minuutin välein varmasti vaatii aikamoista omistautumista. Rockets ja Daryl Morey ovat kuitenkin yrittäneet olla polttamatta siltoja ainakaan julkisesti ja ehkä vielä toivovat Whiten saavan ongelmansa parempaan kuntoon ja jossakin vaiheessa mahdollistavan normaalin osallistumisen joukkueen toimintaan. Kyynisemmät tietenkin epäilevät, että ainoa syy miksi Whiten sopimusta ei ole vielä purettu, liittyy lähinnä suojautumiseen oikeusjutuilta.
