mahdollisuus kaikille sanoi:
Niin... Yleensä senttereitä on kentällä se yksi varsinainen korin alla taistelemassa. Ja sitten on yksi varsinainen takamies peliä rakentamassa. Muut kentällisen 2-4 paikan pelaajat ovat enenmmän tai vähemmän taitavia monen paikan pelaajia: pitkät ja/tai lyhyet laiturit, heittäjiä, scoraajia, hyvän peliälyn omaavia pallonkäsittelijöitä, jotka rakentavat joukkueen hyökkäyksiä valmentajan kanssa sovittujen kuvioiden mukaisesti....
Siksi tuntuu hullulta nuorissa tämä vain pitkien pelaajien hypetys, kun kentälliseen tarvitaan nimenomaan useita taitavia pelaajia, joilla on urheilullisuutta, nopeutta, heittotaitoa, pelinlukutaitoa, peliälyä, sovittujen kuvioiden ymmärrystä/osaamista.
Toki pitkissä nuorissa on monta hyvää ja taitavaa pelaajaa - ja heidän jatkoon meno on oikeutettua. Mutta nämä pelkällä pituudella menevät ihmetyttävät, sillä he vievät jatkoleirien vähenevässä pelaajamäärässä jonkun taitavan keskimittaisen paikan. Pitkän pelaajan voisi palauttaa oman valmentajan ja joukkueen kanssa kehittämään ominaisuuksiaan, että sitten voisi myöhemmin tulla mukaan leirityksiin, kun on paremmat valmiudet olemassa.
Antakaa mahdollisuus kaiken mittaisille taitaville ja hyvän motivaation omaaville pelaajille. Kenestä vain voi tulla se lupaava hyvä pelaaja aikuisikään & ammattilaiseksi asti.
Defence! Tärkeä suomalaisen nuorisokoripallon kompastuskivi meinaa unohtua näistä luetteloista: puolustus. Tiukoissa tasaväkisissä sekä mm.kovimmissa maajoukkuepeleissä puolustus on avainsana. Kovalla puolustuksella voitetaan pelejä, kun ei anneta tilaa vastustajalle. Mitä kovempi on vastustaja sitä tärkeämpi on puolustuksen rooli ja silloin tarvitaan puolustajalta nopeutta, ketteryyttä, kovuutta, rohkeutta ja urheilullisuutta. Näitä em. ominaisuuksia harvemmin näkee nuorilla nopeasti kasvaneilla pitkillä kukkakeppipelaajilla, jotka vasta miettivät liikkeellelähtöä, kun ketterä keskimittainen peliä hyvinlukeva on jo ehtinyt askeleen edelle hyökkäävää pelaajaa ja pysäyttänyt tämän. Puolustamalla voitetaan pelejä! Näitä hyviä puolustajan ominaisuuksia ei löydy ihan kaikilta, joten se myös on tärkeä valintakriteeri pelaajia valittaessa.
Tässä basket.fi maajoukkuesivuilta muutama poiminta:
Suomen nuorisomaajoukkueiden valmentajat ovat nimittäneet kokoonpanonsa Tukholman Solnassa 12.-16.5.2010 pelattaviin koripallon nuorten PM-kisoihin. Kisamatkalle suuntaa neljä suomalaisjoukkuetta, sillä Pohjoismaiden paremmuus ratkotaan niin 18- kuin 16-vuotiaidenkin tyttöjen ja poikien sarjoissa.
16-vuotiaille pojille kyytiä Tanskalta
- Aika moni kaveri meidän joukkueesta pelasi tänään ensimmäisen kansainvälisen pelinsä ja se näkyi siinä, että Tanska voitti järjestäen kaikki 1-1-tilanteet hyökkäyksessä ja puolustuksessa, summasi Suomen apuvalmentaja Mikko Larkas.
16-vuotiaille tytöille huolimattomuustappio
- Meillä oli ihan täydet mahdollisuudet voittoon, mutta jos me annetaan vastustajalle 16 hyökkäyslevypalloa ja heitetään itse 12 vaparia ohi, ei auta kummastella, miten näin kävi, Rantanen puuskahti.
- Lisäksi vastustaja teki 21 kahden pisteen koria, joista varmaan 19 oikean käden layupeilla. Meillä ei jalat liikkuneet puolustuksessa ollenkaan. Nyt yritetään saada peruskonsepti toimimaan.
Suomalaiset vaisuina toisena PM-kisapäivänä
Ruotsin Solnassa pelattavien nuorten koripallon PM-kisojen toinen pelipäivä jäi suomalaisittain vaatimattomaksi. Päivän aikana pelatusta viidestä ottelusta vain yksi päättyi suomalaisvoittoon: 18-vuotiaat pojat päihittivät aamuottelussaan Norjan 83-60.
18-vuotiaat tytöt vaisuina
- Toistimme järjestäen kaikki eilisen matsin virheet. Tänään vastustaja oli kuitenkin sen verran parempi, että maksoimme mokistamme kovan hinnan, huokaili 18-vuotiaiden tyttöjen päävalmentaja Miikka Sopanen.
- Toisella puoliajalla saimme viimein puolustuksemme toimimaan, mutta parista hyvästä stopista huolimatta emme saaneet palloa koriin millään.
Voitto karkasi 16-vuotiailta tytöiltä
- Levypallopeli ja heittoprosentit koituivat taas kohtaloksemme. Ruotsi haki toisella puoliajalla 13 hyökkäyslevypalloa. Lisäksi me heitetiin viimeisen 20 minuutin aikana puolet vapareistamme ohi ja upotettiin pelitilanneheitot 6/28, eli ei ihme, että jäätiin noinkin kauas taakse, tiivisti alle 16-vuotiaiden tyttöjen päävalmentaja Ilpo Rantanen.
- Siinä lyhyessä ajassa, minkä olemme olleet yhdessä, tämä oli paras maaottelumme. Hyökkäyspäähän on kuitenkin saatava vielä paljon enemmän tekemisen meininkiä ja itseluottamusta, Rantanen jatkoi.
Islanti kuritti 16-vuotiaita poikia
Suomelle ei jäänyt ottelussa juurikaan oljenkorsia käytettäväksi. Islanti vei levypallot selkeästi 57-39 ja pakotti Suomen 21 pallonmenetykseen.
- Ei saatu konetta ollenkaan käyntiin. Pallo ei pudonnut paikkaa vastaan koriin lainkaan. Kun jouduttiin heti alussa takaa-ajajiksi ja takana oli jo yksi heikompi ottelu, meidän pelimme meni mailan puristamiseksi, kertasi 16-vuotiaiden poikien apuvalmentaja Mikko Larkas.
18-vuotiaat pojat väsyivät Tanskaa vastaan
- Alussa oltiin erittäin hyviä, asetuttiin puolustuksessa linjoille ja päästiin juoksemaan nopeita. Toisella jaksolla energia loppui aivan täysin, en tiedä mistä johtui. Pallollinen pelaaja tuli ohi oikealta ja vasemmalta. Kolmannella jaksolla saatiin vähän otetta peliin, mutta liike loppui uudestaan ja Tanska pääsi karkuun, ynnäsi alle 18-vuotiaiden poikien apuvalmentaja Pieti Poikola.
Yllä olevista kevään PM-kisojen raporteista esille nousevat:
-vastustajat veivät suomelta levypallot, jotka pitäisi meidän pitkän pelaajan saada korin alla jos on oikea-aikaisesti tilanteissa mukana
-puolustuksen hitaus, kun jalat ei liikkuneet eikä pysytty vauhdissa mukana ja vastustaja meni tilanteissa ohi. Oliko meillä monta pitkää kentällä yhtäaikaa, kun puolustus oli jäljessä tilanteista?
Defence.
manzu sanoi:
Toisaalta ei pidä unohtaa, että koripalloonkin liittyy niin paljon muutakin, kuin vain pituus. Nopeus, reaktiivisuus neljään eri suuntaan liikuttaessa. TAITO, jonka oppii vain harjoittelemalla oikein oikean ikäisenä ja sitten halu tehdä itsenäistä työtä - onko se sitä sisua. Onko ulkokentät täynnä itseään viihdyttäviä ja opettavia nuoria ??? ??? Onko koulujen salit auki myös kesäisin kokopäivän ja varsinkin sadesäillä harjoitushaluisille nuorille.
Ihan yksin kesällä ei aina onnistu nuorilla omatoimisesti taitoharjoittelu, vaikka halua tehdä työtä olisikin. Kaikilla ei ole sitä ulkokenttää vieressä saatika että pääsisi sisälle, kun koulujen salit ovat kesällä kiinni eikä halleja ole myöskään jokaisella vieressä ja lisäksi mahdolliset auki olevat salit ovat varattuja muillekin lajeille.
manzu sanoi:
Kyllä se on SE määrätietoinen työ henkilökohtaisella tasolla ja seuratasolla, joka luo meille huippuja. Se kuitenkin edellyttää kilpailua ja tason nostamista kailla kilpailisarjoissa SM sarjoista aina kakkosdivareihin asti joka tasolla. Jos on enemmän kun 10 jotakin, jotka kilpailee samasta asiasta, tapahtuu kehitystä.
Selkeää on, että yksilö kehittyy vain ja ainoastaan oman työn kautta. Toki valmentajaa tarvitaan konsultoimaan: mitä, missä, milloin kehittävän silmänsä kanssa.
Nuoret tarvitsevat valmentajan ohjaamaan kesäharjoittelua, ettei tule opeteltua vääriä liikkeitä ja malleja, joista eroon pääseminen voi olla työlästä jos on jo vakiintunut väärin.
Hakalan blogit sanoi:
Taidollisesti pelaajat kehittyvät myös eri tahdissa, ja tähän vaikuttaa sekä harjoittelun määrä, että laatu. Jos pelaajat kokevat harjoittelun mielekkääksi, he todennäköisesti jatkavat pitempään, kertovat harrastuksesa kavereilleen ja edesauttavat tätä positiivista lumipalloa. Onneksemme pelinomaiset harjoitteet ovat sekä parhaita pelaajien kehityksen, että mielekkyyden kannalta.
Huippujen tuottamisessa ja kasvattamisessa on pohjimmiltaan kyse oppimisesta ja kehittymistä. Tällä hetkellä emme ole kovinkaan hyviä tässä, ja jutun toinen puolisko käsitteleekin syksyistä aihetta: Mikä erottaa ekspertin, todellisen huipun, muista kilpailijoista? Vastaus: Määrätietoinen, spesifi harjoittelu (ja kyllä, olemme toistaiseksi kaukana siitä kaikkialla, paitsi aikuisten maajoukkueissa.)
Kesäharjoittelua on mielekästä tehdä myös yhdessä mm. seurojen omat leirit, koripalloliiton kesäleirit sekä kovatasoiset maajoukkueleirit. Mitä tasokkaammassa porukassa pääsee harkkaamaan sitä varmemmin motivaatio säilyy ja kovakin harjoittelu tuntuu mielekkäältä ja kehitystä tapahtuu varmasti.
